Ensimmäinen vuosi uusissa tiloissa

Tasan vuosi sitten Hämeenlinnassa elettiin jännityksen täyteisiä päiviä: valmistuisiko maakunta-arkiston uudisrakennus aikataulussa. Kuten ainakin maakunta-arkiston uudisrakennusblogin lukijat tietävät, odotus päättyi vapun aattona 2009 ja rakennus luovutettiin maakunta-arkiston käyttöön huolimatta siitä, että jonkun verran viimeistelytöitä oli vielä tekemättä. Tämän jälkeen alkoi kiivas, 11 viikkoa kestänyt muutto uudisrakennukseen. Kun juhlalliset vihkiäiset saatiin vielä ”hoidettua” 29.9.2009, ajattelimme maakunta-arkistossa, että edessä on paluu entiseen arkeen.

Ihan näin ei kuitenkaan tapahtunut. Maakunta-arkistoa on esitelty laajasti eri medioissa luultavasti kaikista mahdollisista näkökulmista. Jo rakennusaikana epätavallisen kunnianhimoinen arkkitehtisuunnittelu ja sen toteutus oli herättänyt huomiota, joten täytetä yllätyksenä suuri mielenkiinto rakennusta ja siellä tapahtuvaa toimintaa kohtaan ei tullut. Ei meillä mitään julkisuutta vastaan ole, mutta entisen hiljaiseloon verrattuna se toisinaan on tuntunut hivenen hämmentävältä. Kiinnostus maakunta-arkiston esittelyihin on ollut täysin eri luokkaa kuin ennen: syksyn aikana rakennukseen ja maakunta-arkiston toimintaan kävi tutustumassa 52 ryhmässä 787 henkeä. Lisäksi vihkiäispäivänä avoimien ovien ruuhkassa meillä vieraili kolmessa tunnissa noin 550 henkeä. Itselleni ehkä yllättävin yhteydenotto on tullut Kreikasta, kun sikäläinen arkkitehti sopi tutustumiskäynnin rakennukseen.

Rakennuksen suunnitelleella arkkitehtuuritoimisto Heikkinen-Komosella oli alun alkaen tavoitteena tehdä rakennuksesta edustava kokonaisuus, ja siinä heidän täytyy sanoa onnistuneen. Eikä näin ole pelkästään meidän omasta mielestä, sillä rakennus on saanut erilaisia arkkitehti- ja suunnittelupalkintoja siinä määrin, ettei kaikkia plakaatteja ole vielä ehditty seinille kiinnittää. Koristeellinen ulkoasu ei ole ainoa onnistunut asia rakennuksessa. Myös sisältä rakennus on osoittautunut erittäin toimivaksi. Kuten arkkitehdit eri palkitsemistilaisuuksissa ovat todenneet, pohjaratkaisu on loppujen lopuksi hyvin simppeli, mutta se piti ensin keksiä. Tilat on jaettu selkeästi kolmeen eri kokonaisuuteen. Asiakkaille on oma valoisa kokonaisuus ensimmäisessä kerroksessa. Tämän päällä on yhtenäinen säilytystila, makasiinit asiakirjoille. Kolmannen kokonaisuuden muodostavat henkilökunnan käyttöön tarkoitetut työhuone- ja muut työskentelytilat.

Henkilökunnalle siirtyminen vanhoista, ahtaista tiloista merkitsi huomattavaa muutosta. Selkein muutos johtui uuden rakennuksen suuresta koosta. Vanhassa paikassa lähes koko henkilökunta työskenteli yhdessä kerroksessa; nyt pelkästään työhuoneet ovat kolmessa eri kerroksessa. Päivän mittaan ei välttämättä edes näe kaikkia työtovereitaan, ja langattomat puhelimet ovat täysin välttämättömät yhteydenpidossa. Henkilökunta on ollut erittäin tyytyväinen parantuneisiin työskentelymahdollisuuksiin.

Arkistoaineistojen osalta muuton voi sanoa merkinneen sitä, että mikään ei ole niin kuin aiemmin. Muuton yhteydessä arkistot ryhmiteltiin uudestaan, joten niiden löytäminen ei onnistu kuten ennen. Muuton jälkitöinä on tehty lukuisia päivityksiä aineistojen sijaintitietoihin, mutta edelleen tässä asiassa on tekemistä. Pyydetyt asiakirjat ovat kuitenkin löytyneet, vaikka joskus niitä onkin jouduttu hivenen etsimään.

Uudisrakennukseen siirtyminen merkitsi väistämättä muutoksia myös asiakaspalvelun toimintatapoihin, sillä suuressa rakennuksessa ei ole voitu toimia samalla tavalla kuin vanhassa paikassa, ja tilattujen asiakirjojen toimitusajatkin ovat väistämättä kasvaneet muutamalla minuutilla. Vaikka jotkut asiakkaat ovat ovat toisinaan kaivanneet vanhojen tilojen kodikkuutta, uudet valoisat ja avarat tilat on otettu tyytyväisinä vastaan. Toivottavasti konkreettisesti esteetön pääsy tiloihimme on poistanut myös sen henkisen kynnyksen, joka joskus tuntuu olevan esteenä arkiston oven avaamiselle.

Kari Korpi

Ylitarkastaja, Hämeenlinnan maakunta-arkisto

Talvisotamuistelot Kansallisarkiston silmin

Huhhuh! Talvisodan 70-vuotismuistelot ovat työllistäneet Kansallisarkistoa ja erityisesti sen Sörnäisten toimipistettä viime kuukausina hyvin runsaasti. Käytännössä uusia yhteydenottoja ja tilauksiaa tulee lisää sitä mukaa kun TV:ssä ja muissa medioissa 70 vuoden takaisia asioita on käsitelty. Tuhannet suomalaiset ovat havainneet, että olisipa mukava selvittää mitä se oma isä, isoisä, tai isoisoisä siellä talvisodassa oikein teki, kun ei tullut silloin aikanaan kyseltyä. Kuulostaako tutulta?

Tietojen katoamista ei ole syytä harmitella, sillä Kansallisarkistosta on löydettävissä mitä moninaisempia tiedonjyviä sotiin osallistuneista miehistä. Näin on, vaikka usein ensikertaa arkistoon yhteyttä ottava asiakas on hyvin epäileväinen. Mitähän tietoja olisi löydettävissä? Meidän tietopalvelutehtävissä toimivien arkistolaisten näkökulmasta mikään ei olekaan yhtä palkitsevaa, kuin asiakas, joka lähettää sähköpostia tai tekee päivän päätteeksi lähtöä tutkijasalista ja toteaa, että enpä olisi uskonut löytäväni näin paljon tietoja, kiitoksia Teille! Ilo on molemminpuolinen.

Arkistolaitos ennakoi talvisotamuisteloiden synnyttämää kiinnostusta ja digitoi vuoden 2009 aikana talvisodan sotapäiväkirjat, yhteensä noin 3300 kappaletta. Ne ovat 1.12.2009 alkaen olleet kotisivujemme kautta käytettävissä kunkin omalta kotikoneelta. Rehellisesti täytyy tunnustaa, että digitoitujen sotapäiväkirjojen saama suosio yllätti. Palvelun avautuessa palvelin tukkeutui aiheuttaen hetkellisen palautevyöryn. Miksi tällainen palvelu toteutetaan, jos se ei kuitenkaan toimi kunnolla.

No, järjestelmän viat saatiin nopeasti korjattua ja palaute on otettu nöyrin mielin vastaan. Kun kaikki jatkosodan sotapäiväkirjat saadaan nettiin vielä tämän vuoden aikana, samanlaista ongelmaa ei pääse syntymään…eihän!

Jos edellä oleva herätti kiinnostuksesi, annan sinulle ilmaisen vinkin. Poikkea veteraaniomaisesi luona iltapäiväkahvilla ja keskustele tapahtuneesta. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, mutta talvi- ja/tai jatkosotaan osallistuneen isoisäsi tai muun omaisesi sotatie kiinnostaa, tulosta tilauslomake ja lähetä se postitse tänne Kansallisarkistoon. Saat kotiisi maksusta kopiot hänen kantakortistaan kuukauden kuluessa. Kantakortin tietojen pohjalta voit katsella oikeita sotapäiväkirjoja omalta koneeltasi silloin kuin haluat.

Elämysmatkailijolle suosittelen myös vierailua arkistolaitoksen tutkijasaleissa. Arkistopölyä voi tulla haistelemaan paikan päälle, sillä tutkijasalimme ovat avoinna päivittäin. Kanta-asiakkaamme eivät voi olla väärässä… jotain mystistä vetovoimaa tutkijasalitunnelmassa on.

Mikko Karjalainen
Ylitarkastaja, Kansallisarkisto

Aukioloaikoja koskevat uudet suunnitelmat

Blogikirjoitus aukioloajoista on tuottanut ilahduttavan määrän kommentteja, joihin yritän tässä kerralla vastata. Olemme arkistolaitoksessa hyvin tietoisia siitä, että tutkijasalien nykyiset aukioloajat eivät palvele kaikkien asiakasryhmien tarpeita, ja kuten pääjohtajamme totesi, olemme koko ajan miettineet mahdollisuuksia parantaa tilannetta - niissä raameissa, jotka meille on annettu. Arkistolaitos on osa valtionhallintoa, ja niin julkisen hallinnon tuottavuuteen kohdistuvat vaatimukset kuin sen toimintaa normittava lainsäädäntökin asettavat meille vaatimuksia, jotka eivät välttämättä vastaa kulttuuri- ja tutkimuslaitoksen asiakkaiden tarpeita.

Ensimmäisestä seikasta johtuu, että nykyistä aukiolotuntien määrää ei ole mahdollista kasvattaa. Blogikommenttien perusteella näyttää siltä, että asiakkaammekin hyvin ymmärtävät tämän.Toisesta seikasta puolestaan johtuu, että esitettyä ajatusta museoiden tyyppisestä aukioloajasta emme katso olevan mahdollista toteuttaa. Arkistolaitoksella on viranomaistehtäviä, jotka edellyttävät, että asiointi virastoissa on mahdollista virka-aikana, ja tätä asiakaspalvelua toteutetaan useimmissa yksiköissä tutkijasalien yhteydessä.

Näistä lähtökohdista suunnittelemme nykyisten aukiolotuntien sijoittamista niin, että joidenkin arki-iltojen aukioloa supistetaan ja näin säästyneet tunnit sijoitetaan pidennettyyn aukioloon toisina arki-iltoina ja lauantaina. Monet kommentoijat jo esittivätkin tällaista ratkaisua. Jokainen arkistolaitoksen yksikkö kuitenkin ratkaisee tutkijasalinsa aukioloajat asiakasrakenteensa ja henkilöresurssiensa mukaisesti. Erityisesti lauantain aukiolotuntien määrä ei tulisi olemaan samanlainen kaikissa yksiköissä ja joissakin se toteutettaisiin vain tilauksesta ryhmille.

Kansallisarkiston aukiolotuntien määrää on ajateltu lisättävän niin, että Rauhankadun tutkijasali on avoinna yhtenä lauantaina kuukaudessa ja yhtenä iltana viikossa klo 20:een. Sörnäisten toimipisteessä säilytettäviä asiakirjoja käyttävät tutkijat, jotka haluavat hyödyntää Rauhankadun pidempää aukioloaikaa, voivat tilata asiakirjat käyttöönsä Rauhankadulle. Sörnäisten tutkijasalin aukioloaikoja ei tulla lisäämään; päinvastoin Kansallisarkiston kaikki tutkijasalipalvelu tullaan muutaman vuoden sisällä keskittämään Rauhankadulle.

Muutamissa kommenteissa kiinnitettiin huomio siihen, että lauantaisin ei voi tilata asiakirjoja. Lauantain (pitkämatkalainen) asiakas on  kuitenkin voinut tilata asiakirjat käyttönsä etukäteen sähköpostitse. Tämä tosin jää lyhytaikaiseksi toimintatavaksi, koska arkistolaitoksen uusi sähköinen tilausjärjestelmä Astia otetaan tavoitteen mukaan käyttöön ensi vuoden alusta, minkä jälkeen kaikki asiakirjatilaukset tutkijasaliin on mahdollista tehdä verkkopalveluna ennakkoon. Astian kautta tehdään myös tutkimuslupahakemukset ja se mahdollistaa käyttö- tai näyttörajoitetun digitaalisen aineiston käyttöön saannin verkossa.

Toivon, että arkistolaitoksen asiakkaat kommentoisivat aktiivisesti aukioloaikoja koskevia suunnitelmiamme ja esittäisivät omia toiveitaan niiden yksityiskohtaisesta järjestämisestä. Uudet aukioloajat päätetään lopullisesti toukokuun aikana ja ne otetaan käyttöön syyskuun alusta.

Jaana Kilkki 

Tietopalvelun vastuualueen johtaja

Aineellisesta aineettomaan – asiakirjallisen kulttuuriperinnön digitointi

Kansallisarkistossa arkistolaitoksen asiakirja-aineistojen digitointi käynnistyi jo kymmenen vuotta sitten, ja Digitaaliarkistollakin, jossa digitoidut aineistot ovat verkossa nähtävillä, on ikää kuusi vuotta. Mikrofilmirullilla olevien aineistojen digitointi vuodesta 2004 lähtien on kasvattanut melko nopeasti Digitaaliarkistossa nähtävillä olevia digitoitujen aineistojen määriä. Miljoonas asiakirja, Suomen itsenäisyysjulistus, digitoitiin ja liitettiin Digitaaliarkistoon 6.12.2007.

Korkea laatu ja asiakirjakokonaisuuksien systemaattinen digitointi ovat olleet Kansallisarkiston digitoinnin perustat alusta lähtien. Suositus digitoinnin laatukriteereiksi julkaistiin elokuussa 2008, ja sitä päivitetään metatietojen osalta keväällä 2010. 

Miksi digitoidaan?
 
Digitointi ja siihen oleellisena prosessin osana kuuluva mikrokuvaus ovat tärkeä osa kokoelmien säilyvyyden edellytysten parantamista. Digitoitavat aineistot konservoidaan (puhdistus, paikkaaminen, tukeminen, suoristus, niittien poisto ym.) ja suojataan (arkistokelpoiset suojapaperit ja kotelot). Digitoinnin jälkeen alkuperäiset aineistot saadaan siirrettyä ns. lepoarkistoon, jossa niiden käyttö on rajoitettua. Suurin motiivi digitointiin ei kuitenkaan ole kokoelmien säilyvyyden edellytysten paraneminen, vaan aineistojen käytettävyyden paraneminen.

Digitointi on tärkeä osa voimakkaasti kehittyviä arkistolaitoksen verkkopalveluita. Digitoitaviin aineistoihin pääsyä tullaan jatkossa edistämään usealla tavalla. Digitaaliarkiston käyttöliittymän toiminnallisia ominaisuuksia tullaan kesän 2010 aikana parantamaan käytettävyyden ja tiedostojen välillä liikkumisen osalta. Digitoitavista aineistoista tullaan toteuttamaan oppimisympäristöjä ja tietosisältöjä Porttiin. Vuoden 2011 alussa käyttöön otettava asiakaspalvelu- ja tilausjärjestelmä mahdollistaa aiempaa helpommat aineistohaut sekä tunnistautumisen kautta mahdollisuuden kirjautua Digitaaliarkistoon ja päästä käyttämään näyttörajoitettuja sekä käyttöluvalla myös käyttörajoitettuja aineistoja verkon kautta.

Miten digitoidaan?
 
Asiakirjallisen kulttuuriperinnön digitointi Kansallisarkistossa pohjautuu edellä mainittuihin laatukriteereihimme, joiden pohjalta meillä on luotu tarkat käytännön prosessit hyvinkin erilaisten aineistojen väri- ja harmaasävydigitoinnin sekä digitoinnin teknisten metatietojen keräämisen suhteen. Keskeistä on digitoitujen asiakirjojen alkuperäisyys, eheys ja luettavuus teknisesti riittävän korkealla laadulla.

Mitä ja kenelle digitoidaan?
 
Digitointihankkeessa 2009 digitoitiin 3,75 miljoonaa asiakirjatiedostoa, joista noin kolme miljoonaa mikrofilmeiltä, noin 750.000 kortistokorttia ja 23.000 karttaa. Vuoden 2009 laaja digitointihanke ja siinä digitoidut aineistot on esitetty sivuillamme. Vuonna 2010 käynnistyi yhdessä Suomen sukututkimusseuran kanssa ns. mormonifilmien digitointi, jonka tuloksena vanhimmat kirkonkirja-aineistot tullaan digitoimaan aina 1860-luvulle saakka. Kansallisarkistossa toteutettavasta digitoinnista kerrotaan kahden viikon välein päivittyvällä verkkosivulla.  Digitoitavien aineistojen valintakriteerejä sekä ohjelmallista digitointia ollaan parhaillaan päivittämässä.

Eräässä juhlapuheessa totesin: ”Ihminen soutaa selkä edellä kohti tulevaisuutta, katse menneisyydessä.” Tämän hetken digitoinnin aineistovalinnat ovat pysyviä valintoja, joilla tiettyjä aineistoja nostetaan esille. Kuinka paljon lähitulevaisuudessa tehtävään tutkimukseen vaikuttavat nyt digitoitavien aineistojen valinnat? Syksyllä 2009 Kansallisarkistossa järjestettiin tutkijaseminaari nimeltä ”Historiantutkimus ja arkistojen digitaaliset aineistot”. Seminaarin tavoitteena oli käynnistää vuoropuhelu arkistolaitoksen ja asiakkaiden välillä koskien asiakkaiden tarpeita saada aineistoja digitoituina käyttöönsä. Julkista keskustelua digitoinnin aineistovalinnoista on syytä jatkaa.

Kaavio 1: Digitaaliarkisto perustettiin vuonna 2004. Ensimmäinen miljoona tiedostoa saatiin digitoitua 6.12.2007, jolloin miljoonantena asiakirjana digitoitiin Suomen itsenäisyysjulistus. Digitointihankkeen käynnistyessä toukokuussa 2009 Digitaaliarkistossa oli 1,5 miljoonaa tiedostoa. Hankkeen aikana digitoitujen tiedostojen määrä kasvoi rajusti: lokakuussa 2009 2.000.000, 14.12.2009 3.000.000, tammikuun lopulla 2010 4.000.000 ja 15.3.2010 5.000.000 tiedostoa. Kasvu jatkuu voimakkaasti, sillä 16.4.2010 Digitaaliarkistossa oli yhteensä 5.282.121 tiedostoa.

István Kecskeméti
Yksikönjohtaja, arkistotekninen yksikkö

Arkistojen aukioloajat ja asiakaspalvelu

Vuoden 2009 keväällä arkistolaitos joutui tiukan paikan eteen. Kiinteistökulut olivat nousseet niin paljon, että arkistolaitoksen talous joutui poikkeuksellisen ahtaalle. Arkistolaitos poikkeaa siinä mielessä muusta valtionhallinnosta, että neliöitä on paljon suhteessa henkilömäärään.

Kaikkiaan Kansallisarkiston eri toimipisteissä ja maakunta-arkistoissa on noin 188 hyllykilometriä aineistoa. Ja aineistomäärä kasvaa jatkuvasti, kun viranomaiset luovuttavat 40 vuotta vanhempia arkistojaan, jotka lain nojalla on otettava vastaan. Lääninhallituksista ja muualta aluehallinnosta tulee lähivuosina kaiken lisäksi noin 14 hyllykilometriä aineistoa. Se on paljon, kun arkistojen on myös vastattava niihin kohdistuvista tietopalveluista.

Yhtälö on vaikea. Kun kiinteistökuluihin ei saada riittävästi rahaa, on säästettävä muusta. Se tarkoittaa palkkoja ja käyttömenoja. Arkistolaitoksen kaikki virat laitettiinkin keväällä 2009 täyttökieltoon ja muusta budjetista leikattiin se, mitä voitiin. Silti säästöt johtivat siihen, mikä oli kaikkein epätoivotuinta. Arkistot joutuivat rajoittamaan asiakaspalveluitaan. Laitokset suljettiin arkisin klo 18 ja lauantaiden aukiolosta luovuttiin kokonaan. Työajan ulkopuoliset työtunnit ovat kalliita, joten niistä oli pakko tinkiä.

Etenkin sukututkijoiden piirissä muutos herätti voimakkaan vastareaktion. Parin viikon aikana maaliskuussa 2009 arkistolaitoksen yksiköihin tuli 28 kirjallista vetoomusta, joissa aukioloaikoja pyydettiin palauttamaan ennalleen. Vetoomuksista yli puolet tuli sukututkimusjärjestöiltä. Vetoomuksista huolimatta aikaisempiin aukioloaikoihin ei palattu.

Uudet aukioloajat ovat nyt olleet voimassa vuoden verran. Yksittäisiä valituksia tulee edelleen sekä sukututkijoilta että yliopistojen tutkijoilta. Vapaa-ajallaan sukututkimusta harrastaville tai luennoilla päivällä käyville opiskelijoille ja tutkijoille ilta- ja lauantaiajat olisivat epäilemättä tärkeä lisämahdollisuus. Sähköisesti on saatavilla vain häviävän pieni osa arkistojen aineistoista. Kestää vielä vuosia ennen kuin edes kaikkein keskeisimmät asiakirjat on digitoitu. Tilanne on siis ongelmallinen.

Vieläkään emme silti voi palata vanhaan käytäntöön. Siihen ei yksinkertaisesti ole taloudellisia mahdollisuuksia. Digitointihankkeisiin sentään on saatu varsin hyvin erityisrahoitusta. Vuonna 2009 yli 1,5 miljoonaa euroa. Sen ansiosta olemme voineet digitoida jo yli viisi miljoonaa kuvausyksikköä. Kehityksen nopeutumisesta kertoo se, että ensimmäinen miljoona saavutettiin vasta joulukuussa 2007. Kun seurakuntien historiakirjat ja vanhimmat tuomiokirjat saadaan lähivuosina digitoiduiksi, ovat sukututkijoiden tärkeimmät tiedonlähteet verkossa. Se on ainakin jonkinlainen lohtu, vaikka laihanlainen. Seuraamme myös asiakaskäyntejä ja mietimme mahdollisuuksia parantaa tietopalveluitamme. Todettakoon, että esimerkiksi Tukholman Riksarkivet on asiakkaille auki kolmena päivänä viikossa klo 9 – 16 ja torstaisin ja perjantaisin klo 9 – 20. Lisäksi Riksarkivet on auki kunkin kuun viimeisenä lauantaina kesäaikaa lukuun ottamatta klo 9 – 15. Tällaisetkin muutokset ovat toki harkinnan arvoisia ja niistä kuulemme mielellämme kommentteja.

Jussi Nuorteva
Pääjohtaja

Asiakkaan arkisto

Viimeisin vuosi on ollut arkistossa kuumeisen suunnittelun ja tiiviin toiminnan aikaa. Uurastuksen keskiössä ovat uudet verkkopalvelut, joiden avulla pyrimme saattamaan menneisyyden lähteitä entistä kattavammin kansalaisten käyttöön. Viime vuoden jälkimmäisellä puoliskolla opetusministeriön erillisrahoituksella toteutettu mittava digitointityö oli konkreettisin osoitus liikkeestä tähän suuntaan. Puolessa vuodessa digitaaliarkistoon tallennettujen otosten määrä kohosi miljoonasta yli 5 miljoonaan kappaleeseen.

Yhä suurempi osa arkistojen käyttäjistä liikkuu tutkijasalien sijaan verkossa ja sinne valtaosa uusista hankkeista nyt suunnataan. Me arkistossa haluamme tarjota yhä mutkattomampia ja toimivampia ajasta ja paikasta riippumattomia palveluita niiden tarvitsijoille. Arkistolaitoksen strategia vuosille 2010-2015 linjaa verkkopalvelujen kehittämisen yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi ja sitä edellyttää myös muistiorganisaatioiden yhteinen kehitteillä oleva verkkopalvelukanava, Kansallinen digitaalinen kirjasto.

Uuden palvelutuotannon taustafilosofiana on yhteistoiminta palveluidemme käyttäjien kanssa. Tämä blogi on yksi avauksistamme kohti entistä toimivampaa vuorovaikutusta. Sen merkeissä valotamme sitä mitä arkistossa tapahtuu, kerromme kuulumisia arkiston arjesta ja otamme blogin nimen mukaisesti muutenkin asioihin kantaa arkiston näkökulmasta. Lähiaikoina täältä voi lukea ainakin digitaaliarkistosta sekä siitä, miten talvisota edelleen tuntuu arkistossa. Tervetuloa siis lukemaan juttuja ja ottamaan kantaa siihen, mitä arkiston tulevaisuus tuo ja mitä sen pitäisi tuoda tullessaan. Ja tervetuloa myös arkistoon, joko paikan päälle tai verkon välityksellä. Jokaisella on oikeus elämyksiin.

Tomi Ahoranta
Tutkija, Kansallisarkisto