30.9.2011

Tietoa ja tunnelmaa Turun kirjamessuilla

Turun kirjamessujen ensimmäinen päivä on päättynyt ja aurinko alkaa painua mailleen. Vuodenaikaan nähden lämmin sää kuitenkin viipyy ja Turun keskusta on täynnä väkeä.

Ensimmäinen messupäivä tarjosi esityksiä, neuvontaa ja mukavia kohtaamisia. Arkistolaitoksen osastolla B42 opastettiin kysyjiä menneisyyden lähteille. Samalla käyttäjiä opastettiin myös verkkolähteiden äärelle, monet tiedonetsinnät kun eivät enää edellytä käyntiä sen enempää kirjastossa kuin arkistossakaan. Arkistolaitoksen asiakkaita oli vilkkaasti liikkeellä ja sivusilmällä tarkastellen näytti siltä, että kanssamme saman katon alle majoittuneiden Turun seudun sukututkijoiden ja Tilaushistoriakeskuksen tiskeillä oli yhtä lailla vilkas liikenne. Alkuiltapäivään saakka liikkeellä olivat koululaisryhmät ja kun päivä eteni, varttuivat messuvieraat.

Päivää rytmittivät tietopaketit, joita tarjoiltiin osastomme lähistöllä sijaitsevassa Kotiseutupaviljongissa. Ensin esittelyvuorossa oli heraldinen tietokanta, sitten sotapäiväkirjat. Päivän päätteeksi keskusteltiin vielä suku- ja kotiseutuarkistoista Suomen Kotiseutuliiton pääsihteerin Lassi Saressalon, Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtajan P.T. Kuusiluoman ja maakunta-arkistonjohtaja Vuokko Joen voimin.

Vaikka perjantai on päättymässä, tarjoavat kirjamessut vielä paljon koettavaa. Huomenna lauantaina ovet aukeavat kymmeneltä ja pian puolen päivän jälkeen auditorio 2:ssa esitetään kysymyksiä sukututkimuksesta ja kuullaan kirkonkirjojen indeksoinnista. Kiinnostavaa antia saataneen myös kello 14, kun arkisto, tietosuojavaltuutettu, kirkkohallitus ja sukututkijat kohtaavat toisensa paneelin merkeissä. Tuota kohtaamista ei kannata jättää väliin!

Arkistolaitoksen osastolla jatketaan tietokantojen esittelyä ja tutkimusavun tarjoamista. Tarjolla on myös kirjallisuutta, arkistoalalta ja muualtakin. Joten James Bond –kengät on jo harjattu ja puku suittu huomista varten. On aika päättää raportti täältä kulttuuripääkaupungista tähän ja suunnata saunan lämpöön.

Tomi Ahoranta
Tutkija, Kansallisarkisto

P.S. Kuvia kuluneelta päivältä on ladattu arkistolaitoksen Facebook-sivulle (ei vaadi kirjautumista).

23.9.2011

Käyttölupia ja muita Mikkelin kuulumisia

Varma syksyn merkki on se, että Mikkelin maakunta-arkiston tutkijasali oli jälleen viime lauantaina auki. Luulin jo ensin joutuvani viettämään koko päivän yksin arkistossa, mutta muutama asiakas sentään saapui seurakseni. Kevään vilkkaiden lauantaiden jälkeen päivä oli kuitenkin huolestuttavan hiljainen. Toivottavasti loka- ja marraskuun lauantait (15.10., 19.11) keräävät kävijöitä enemmän.

Mitä muuta uutta syksy onkaan tuonut tullessaan? Niin, ne sata vuotta nuorempien kirkonkirjojen ja siviilirekisterien uudet käytänteet astuivat voimaan syyskuun alussa. Kaikki luovutetun alueen kirkonkirjojen käyttöön saamista koskevat luvat käsitellään nyt täällä Mikkelissä - digitoituja aineistojahan voi käyttää missä arkistolaitoksen yksikössä hyvänsä. Muutama hetki lupien käsittelyssä onkin vierähtänyt.

Entä miten uudet kirkonkirjakäytänteet näkyvät käytännössä? Maakunta-arkiston tutkijasaliin on ilmestynyt lisää tietokoneita, joilla digitoituja luovutetun alueen sata vuotta nuorempia aineistoja katsellaan. Mikkelissäkään ei siis enää lueta näitä tietoja mikrokorteilta, vaan käytössä on se sama digitoitu aineisto kuin muissakin arkistolaitoksen yksiköissä. Digitaaliarkiston koneita voi varata samaan tapaan kuin mikrofilmien lukulaitteita tutkijasalin päivystäjältä. Karjala-tietokantaa (Katiha) uudistunut kirkonkirjojen lupakäytäntö ei koske, joten tietokannan käyttö onnistuu Mikkelin maakunta-arkistossa entiseen tapaan.

Kirkonkirjojen uudet käytänteet tulivat vähän varkain tämän vuoden uudistuksiin. Sen sijaan jo ennakkoon oli tiedossa, että uusi tapa tilata asiakirjoja tutkijasaliin on tulossa. Tutkijasalihenkilökunta onkin parhaillaan oppimassa, miten uusi Astia - tilausjärjestelmä toimii ennen kuin palvelua aletaan kokeilla käytännössä täällä Mikkelissäkin. Kansallisarkistossa ja Oulun maakunta-arkistossa asioineet ovat ehkä jo Astiaan törmänneetkin. Ja onhan asiakaskokemuksia ollut esillä blogissakin.

Loppuvuonna Mikkelin maakunta-arkistossa on muutamia poikkeuksellisia aukioloaikoja. 9. marraskuuta maakunta-arkisto on kokonaan suljettu ja jokunen tavallista lyhyempi aukiolopäiväkin syksyyn ehkä mahtuu. Kannattaa siis tarkistaa kotisivulta, että varmasti olemme avoinna, jos suunnittelette tutkimusreissua Mikkeliin.

Anne Hänninen
Ylitarkastaja, Mikkelin maakunta-arkisto

16.9.2011

Paluu menneisyyteen II: Kotirintama 1943


Jokasyksyiseksi traditioksi muodostuneet aikamatkat (ks. blogikirjoitus 12.10.2010) ovat viime viikkoina saaneet Vaasassa jälleen jatkoa, kun kaikki kaupungin kuudesluokkalaiset kutsuttiin Bragen kotiseutumuseoon tutustumaan omakohtaisesti kotirintaman 1943 arkeen. Aikaisempien aikamatkojen tapaan osallistujat eläytyvät menneeseen aikakauteen mm. siten, että heidät puetaan ajanmukaisiin vaatteisiin – pojilla myssyt ja ruutupaidat, tytöillä essut ja hilkat – ja heille annetaan ajanmukaiset nimet. Kyse on siis eräänlaisesta roolileikistä, jossa historialliset ilmiöt tulevat koululaisille tutuksi oman osallistumisen ja osin mielikuvituksen avulla.

Kotirintama 1943 -aikamatkalla tutustutaan jatkosodan aikaiseen arkielämään. Kehyskertomuksena on, että kaupunkilapset ovat tulleet maalle auttamaan talon töissä. Sota-aikana myös lasten on tehtävä töitä, jotka muuten kuuluisivat miesten tehtäviin. Talkoovelvollisuudet on täytettävä! Tätä varten lapset pääsevät mottihommiin sahaamaan polttopuita, keräämään käpyjä ja kahvinkorvikkeeksi soveltuvia voikukan juuria. Tämän lisäksi opitaan säännöstelyä ja ostokortin käyttöä kansanhuollon toimipisteessä, korvikekahvin ja -makeisten valmistusta sekä varautumista mahdollisiin pommituksiin, mitä Vaasassa tosin ei talvisodan jälkeen jouduttu kokemaan. Yhteys sotarintamaan muodostetaan ”sinne jonnekin” kirjoitettavien kirjeiden avulla.

Kehyskertomuksen ja eri toimintapisteiden kautta koululaiset pääsevät konkreettisemmin sisään sota-ajan todellisuuteen kuin pelkistä koulukirjoista pänttäämällä. Kaikki aistit ovat oppimisessa mukana, kun sahan varressa todella hikoillaan ja sikurikahvin maku on huulilla. ”Hands-on” -lähestymistavan lisäksi apukeinoina on draama ja jopa dramaattisuus: korvikekahvihetken keskeyttää ilmahälytyksen ulvonta. Onneksi kyseessä on kuitenkin väärä hälytys ja hämyisessä pommisuojassa voidaan aikamatkan päätteeksi vielä järjestää salatanssit, shhh! Omaan aikaan lapset palaavat toivottavasti uteliaina sota-ajan arkitodellisuutta kohtaan. Aikamatkojen on tarkoitus toimia paitsi itsenäisinä ”oppitunteina”, myös virikkeinä koulussa käytävään keskusteluun aiheesta.

Varsinaisen tehtävänsä lisäksi aikamatkat ovat mainio tilaisuus rakentaa ja syventää alueen kulttuuritoimijoiden yhteistyöverkostoja. Neljä viikkoa kestävä ja noin 600 lasta käsittävä urakka olisi yhdelle laitokselle tai toimijalle melkoinen ponnistus. Nyt ”talkoissa” mukana on seitsemän tahoa, Pohjanmaan lastenkulttuuriverkoston BARKin toimiessa päävetäjänä. Vaasan maakunta-arkistosta oltiin mukana taustamateriaalin keräämisessä sekä itse aikamatkoilla toimintapisteiden ohjaajina. Myös Arkistolaitoksen Sörnäisten toimipisteestä saatiin arvokasta asiantuntija-apua taustatutkimukseen. Yhteistyössä on voimaa, kuten vahva kotirintamamme sota-aikana osoitti!

Mikko Nykänen
Tutkija, Vaasan maakunta-arkisto 

9.9.2011

Populäärikulttuurin pitkäaikaissäilytystä

Joskus 70-luvulla eteeni kannettiin ensimmäinen Aku Ankka-lehti. Tapauksella oli hyvin kauaskantoisia vaikutuksia. Vuosien ajan viikon kohokohtaan kuului lehden lisäksi 170g suklaalevy ja maitolasi. Vaikka intohimo sarjakuviin onkin hieman hiipunut, kuuluu suklaa edelleen viikon nautintohetkiin. Tämä kirjoitus ei kuitenkaan kerro suklaasta.

Vuosien mittaan ostetut lehdet kasaantuivat sinne mistä vain tilaa löytyi. Niitä oli pinoina pöydillä ja kasoina sängyn alla. Pois niitä ei voinut heittää. Ensimmäinen suuri oivallus oli käyttää säilytysvälineinä muropakkauksia. Jokaiseen muotoonsa leikattuun muropakettiin mahtui Aku Ankkoja puolikas vuosikerta tai Mustanaamioita ja Tarzaneita vaihtelevasti enemmän. Ensimmäistä kertaa lehdet näyttivät siististi järjestetyiltä ja niitä oli miellyttävä katsella. Tämä tapahtui 80-luvun alkupuolella, suurin piirtein samoihin aikoihin kuin huumoriyhtye Lapinlahden Linnut perustettiin.

Tietyn lehden löytäminen vaikeutui kuitenkin sitä mukaa kun uusia lehtiä kertyi. Seuraava looginen uudistus olikin järjestää lehdet saapumisjärjestykseen. Koteloihin myös merkittiin tussilla mitä lehtiä ne sisälsivät ja mikä vuosikerta oli kyseessä. Lopuksi ne asetettiin siististi rinnakkain hyllyyn. Jonkinlaista käsittämätöntä mielihyvää sai katselemalla tasaisissa riveissä olevia järjestettyjä lehtiä. Haluttu lehti löytyi vaivattomasti ja ohutpahviset murokotelot antoivat hieman valheellisen tunteen turvassa olevasta aineistosta.

Pikku hiljaa kävi kiusallisen selväksi miksi avokotelo ei ole paras mahdollinen vaihtoehto pitkäaikaissäilytykseen. Vuosia huonepölyn armoilla olleet kotelot olivat keränneet pohjalleen aimo annoksen kodin historiaa villakoirien muodossa. Imurointi ja uudelleensijoittaminen vaatekaappiin olivat seuraava vaihe. Muropakkaukset saivat lentää roskikseen. Niiden tilalle ostettiin paksusta pahvista taiteltuja oikeita avokoteloita, joiden etumukseen liimattiin tarra sisältötietoineen. Hämmentävä 80-luku läheni loppuaan.

Ensimmäinen oikea työpaikka Sota-arkistossa ja säännölliset tulot mahdollistivat keräilyharrastuksen kasvattamisen toiseen potenssiin. Lehtiä ja LP-levyjä alkoi kuvainnollisesti tulvia ovista ja ikkunoista. Vaatekaappi täyttyi paperimateriaalista, kun taas vaatteet saivat jäädä sinne missä ne oli riisuttukin. Asioiden tärkeysjärjestys oli jo tuolloin selvä. Uudessa työpaikassa näin myös ensimmäisen oikean arkistokotelon; ruskea, yhdestä pahvista leikattu ja kahdella narunpätkällä suljettava säilytysväline ei minussa silloin juuri tunteita herättänyt. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin miten hienosta kapistuksesta on kysymys.

Aineiston luettelointi ja kotelointi sekä kuntoluokitus olivat seuraavat itsestään selvät toimenpiteet. 2000 luvulla avuksi otettiin tekstinkäsittelyohjelma, joka sai toimia edellä mainittujen tietojen tallennusjärjestelmänä. Myöhemmin vastuun sai Open Officen taulukkolaskentaohjelma, joka sopi tehtävään suorastaan erinomaisesti. Sijoittamalla lehdet oikeankokoisiin niitä varten tilaustyönä valmistettuihin arkistokoteloihin sai aineisto lopultakin ansaitsemansa suojan. Myös hyllymetrimäärä pieneni huomattavasti.

Kokoelmaa on vuosien mittaan siirrelty säilytystilasta toiseen lukuisia kertoja ja se kasvaa enää harvakseltaan, mikä on hyvä asia. Aineistoa on tällä hetkellä noin 13 hyllymetriä ja 2500 nidettä. Se mahtuu edelleen vaatekaappeihin ja on vielä hallittavissa nykyisen ”henkilökunnan” turvin kohtuullisin kustannuksin. Organisaation uudistamiseen tai henkilökohtaisen keskusarkiston perustamiseen ei siis liene vielä tarvetta.



Kare Salonvaara
Suunnittelija, Kansallisarkisto

1.9.2011

Yhdessä yhteisöjen kanssa arkistot turvaan ja järjestykseen


Jyväskylän maakunta-arkiston arkistoista yli kolmasosa, noin 2200 hyllymetriä, on yksityisluontoista aineistoa. Nämä yksityisarkistot ovat mm. yhdistysten, sukujen, henkilöiden ja yritysten luovuttamia aineistoja. Tänä vuonna maakunta-arkisto on saanut 65 yksityisarkistoluovutusta, joista osa on lisäluovutuksia.

Useimmiten yksityisarkistojen luovuttajat ottavat itse yhteyttä, mutta uusia aineistoja maakunta-arkistoon tuo myös hyvä yhteistyö alueen muiden muistiorganisaatioiden kanssa. Näistä, kirjastoista ja museoista, yksityisten aineistojen luovuttajat osataan ohjata joko maakunta-arkistoon tai paikallisiin kotiseutuarkistoihin. Kuluneena kesänäkin maakunta-arkisto on tehnyt yhteistyötä kaikkien edellä mainittujen kanssa.

Yksityisen aineiston luovuttaminen maakunta-arkistoon voi tulla ajankohtaiseksi myös nykyään valitettavan yleisten sisäilmaongelmien vuoksi. Tuorein esimerkki tästä Jyväskylässä on Kumppanuustalo. Kumppanuustalo on eri yhdistysten ja ns. kolmannen sektorin toimijoiden yhteisö ja yhteinen toimintapiste. Toiminnan takana on mm. Jyväskylän kaupungin Hyvinvoinnin alueelliset tukiverkostot -palvelu. Talon sisäilmaongelmien vuoksi useimpien toimijoiden piti etsiä uudet tilat, ja osa kiinteistöstä piti tyhjentää nopeasti. Kumppanuustalolta otettiin keväällä yhteyttä maakunta-arkistoon, koska arkistot eivät välttämättä olisi mahtuneet uusiin toimitiloihin. Konservaattorimme kävi tarkastamassa aineistojen kunnon ja antoi keskitetysti puhdistusohjeet järjestöjen edustajille. Samalla neuvottiin erottamaan tilitositteet ja poistamaan arkistoihin kuulumaton aineisto. Osa luovuttajista myös haki maakunta-arkistosta käytettyjä arkistokansioita, joihin asiakirjat puhdistamisen jälkeen siirrettiin.

Arkistonsa ovat jo siirtäneet mm. Keski-Suomen Kehitysvammaisten Tuki ry ja Keski-Suomen Epilepsiayhdistys ry. Myöhemmin tapahtuvista luovutuksista on sovittu myös niiden järjestöjen kanssa, jotka ovat toistaiseksi saaneet arkistonsa puhtaisiin tiloihin. Kolmannen sektorin eli voittoa tavoittelemattoman ja vapaaehtoisen kansalaistoiminnan merkitys on kasvanut erityisesti 1990-luvun lamasta asti. Järjestöt ovat hoitaneet edunvalvontaa, organisoineet vapaaehtois- ja vertaistoimintaa sekä osallistuneet palveluiden tuottamiseen yhteistyössä viranomaisten kanssa. Nämä järjestöt tarjoavat myös monille väylän vaikuttamiseen, mielekästä tekemistä ja verkostoja. Näiden järjestöjen arkistot löytänevät käyttäjänsä kolmannen sektorin toimintaa ja merkitystä tutkittaessa.

Arkistolaitoksen strategiassa on asetettu tavoite, että yksityisen järjestökentän luovuttamien aineistojen järjestämistä ja luettelointia voitaisiin toteuttaa ulkopuolisen rahoituksen turvin. Tässä tapauksessa aineistot jäävät maakunta-arkiston henkilökunnan järjestettäväksi ja luetteloitavaksi. Viime keväänä Jyväskylän maakunta-arkisto sai sen sijaan tukea yksityishenkilöltä, joka palkkasi opiskelijan järjestämään sukuarkistonsa lisäluovutusta maakunta-arkiston tiloissa ja ohjauksessa. Ratkaisu oli varsin onnistunut.Opiskelija sai työtä ja sukuarkisto saatiin tutkijoiden käyttöön.

Päivi Hirvonen
Johtaja, Jyväskylän maakunta-arkisto