25.11.2011

Työelämään tutustumassa Vaasan maakunta-arkistossa

Maanantai

Ensimmäinen työpäivä.

Tutustuin tänään Rauramon arkistoon. Rauramo, vuoteen 1907 Schroderus, oli pappissuku, jonka jäsenten saarnat, kirjeet, kortit ja todistukset ovat nyt siis minun luettavanani. Olemme, Mikko ja minä, tutkineet papereita ja löytäneet joitakin kummastuttavia asioita. Kaikki vuosiluvut eivät täsmää, saarnaajan henkilöllisyys on epäselvä ja niin eespäin.

Haastattelin myös Arjaa, maakunta-arkiston johtajaa, erästä koulutehtävää varten.

Tiistai

Tänään Elina kertoi minulle konservoinnista. Aihe oli yllättävän mielenkiintoinen. Minulle näytettiin lehtiarkisto, jossa selailin Vasabladetin vanhoja numeroita. Arkistossa oli lehtiä ihan 1800-luvun puolelta. Sain myös tutkia Vaasan, silloisen Nikolainkaupungin, karttoja 1890-luvulta. Tänä päivänä opin paljon uutta ja mielenkiintoista, mm. paperista, arkistojen lämpötilasta ja konservoinnista ylipäänsä.

Keskiviikko

Tämä päivä alkoi palaverilla. Arja ja Jussi olivat olleet tiistain Helsingissä Kansallisarkistossa, jossa oltiin sovittu toiminnan raameista ensi vuodelle. Taloudellinen tilanne on haastava. Sain kuitenkin lohtua uskosta, kun jatkoin kirkkoherra Schroderuksen saarnojen ja kirjeenvaihdon tutkimista. Ne tullaan asettamaan esille vitriiniin, eräänlaiseksi pieneksi näyttelyksi. Kirjoitin Schroderus/Rauramo-suvusta sivun mittaisen esittelyn ruotsiksi, jonka kääntämisen suomeksi sitten aloitin. En kuitenkaan saanut työtäni vielä keskiviikkona valmiiksi.
 
Torstai

Kun tulin tänne torstaiaamuna, kaikki vakituinen henkilökunta oli yläkerrassa keskustelemassa työelämäkonsulttien kanssa. Jatkoin siis Schroderus/Rauramo-tekstin kääntämistä. Se oli aika nopeasti valmis, joten Johan kertoi minulle omista tehtävistään täällä arkistossa. Juttelimme myös yliopistoista, sillä olimme koulusta lähdössä Know How-messuille. Messuilla esitetään nuorille erilaisia koulutus- ja työelämävaihtoehtoja. Olimme lähdössä messuille aikaisin, eli tämä päivä jäi hyvin lyhyeksi, vain parin tunnin mittaiseksi.

Perjantai

Ensimmäiset tunnit töissä kirjoittelin tätä blogitekstiä. Valitsin myös vitriiniin mielestäni mielenkiintoista materiaalia, kuten kirjeitä ja saarnoja. Löysin mm. kirjeen Oulun läänin kuvernöörille sekä kirjastokuitin vuodelta 1892. 

Calle Koskela
15-vuotias yhdeksäsluokkalainen Vasa Övningsskolanin yläasteelta. Calle suoritti Vaasan maakunta-arkistossa 21.–25.11. toisen TET (työelämään tutustuminen)-jaksonsa

18.11.2011

Maanmittauslaitos panostaa sähköisiin arkistopalveluihin, tutkijapalveluyhteistyö Jyväskylän maakunta-arkistossa päättyy 30.12.2011

Maanmittauslaitos keskitti maanmittausarkistot vuonna 2005 Jyväskylään perustettuun Arkistokeskukseen ja otti samaan aikaan käyttöön sähköisen ARKKI- arkistojärjestelmän. Naapurimme Jyväskylän maakunta-arkiston kanssa sovimme heti alussa, että maanmittausarkistojen tutkijapalvelu hoidetaan yhteistyössä maakunta-arkiston tutkijasalissa. Aikanaan tämä kahden eri ministeriön alaisen toimijan päivittäinen palveluyhteistyö oli uraa uurtavaa ja saimme siitä myös runsaasti kiitosta.

Kuusi ja puoli vuotta alkuperäisaineistomme tutkijapalvelu on hoitunut hienosti maakunta-arkiston salissa. Maanmittausarkistojen Jyväskylään keskittämisen yhtenä perusteena oli akateemisen karttatutkimuksen paremmat mahdollisuudet hyödyntää aineistojamme. Varsinainen tutkimuskäyttö on kuitenkin ollut melko vähäistä. Tutkijakäyntien määrä maakunta-arkistossa verrattuna sähköiseen arkiston käyttöön ja sähköisen arkiston tietopalvelupyyntöihin on jäänyt pieneksi. Vuosittain sähköisen arkiston kautta meille tehdään n. 15 000 tietopalvelupyyntöä paperiaineistoon (digitointipyyntöä) ja maakunta-arkiston tutkijasalin kautta tilauksia tulee noin 400 kpl.

Maanmittauslaitos otti vuonna 2005 käyttöön sähköisen ARKKI-järjestelmän. Siihen arkistoidaan Maanmittauslaitoksen tekemien maanmittaustoimitusten ja kiinteistörekisteriä koskevien päätösten asiakirjat ja kartat. Pelkästään sähköisessä muodossa toimitusasiakirjat on arkistoitu ARKKIin Arkistolaitoksen luvalla v. 2009 alkaen. Lisäksi järjestelmässä on kiinteistörekisterin pidosta luopuneiden kaupunkien kiinteistöarkistot ja uusimpina sähköisen arkiston aineistoina ovat lainhuuto- ja kiinnitysasiat alkaen v. 1993. Myös lainhuudoissa ja kiinnityksissä tavoitteena on siirtyä pelkkään sähköiseen arkistointiin vuoden 2013 alusta. Painetut peruskartat (v. 1947 alkaen) on skannattu kattavasti ja muuta vanhempaa aineistoa digitoidaan järjestelmään koko ajan paitsi tilaus- myös prioriteettiperusteisesti.

Maanmittauslaitos panostaa nyt entistä enemmän sähköisiin valtakunnallisiin arkistopalveluihin ja tähän liittyen tutkijasalipalvelu Jyväskylän maakunta-arkistossa päättyy. Maanmittauslaitoksen arkiston palvelut ovat kaikille tarvitsijoille yhtä lähellä kuin lähin toimipisteemme, joita on yhteensä 35 kpl Ivalosta Maarianhaminaan. Ammattilaisille sähköisen arkiston suorakäyttö on ollut mahdollista jo usean vuoden KTJselaintietopalvelun kautta ja jo ensi vuonna ARKKI-järjestelmän aineistoja (painettuja peruskarttoja) avataan myös tavallisille käyttäjille (kansalaisille), jatkossa nämä arkistopalvelut laajenevat myös maanmittaus- ja kirjaamisarkistoihin.

Perinteisten tutkijasalipalvelujen rooli arkistojen tietopalvelussa on ollut muutoksessa jo pitkään ja nyt aika oli kypsä muutokselle myös Maanmittauslaitoksessa. Hyvä ja tiivis yhteistyö Jyväskylän maakunta-arkiston ja muidenkin arkistolaitoksen yksiköiden kanssa kuitenkin jatkuu mm. vanhempien kirjaamisaineistojen palveluun liittyen. Nekin muuten hoidetaan virkakäytössämme Arkistolaitoksen KIR- palvelusivuston kautta sähköisesti.

Marja Rantala
Maanmittauslaitoksen arkistokeskuksen johtaja

Maanmittauslaitos on Jyväskylän maakunta-arkiston pitkäaikainen kumppani

11.11.2011

Kansallisarkiston tutkijasalista

Palaute, kritiikki, ymmärrys, kehitysaskel, palaute… Palveluammatissa asiakkaalta saatu palaute on se, mikä pitää aistit kirkkaina. Eräiltä tutkijasaliasiakkailtamme saatu palaute herätti ajatuksen kirjoittaa tutkijasaleissa tapahtuvasta asiakkaan ja arkistovirkailijan kohtaamisesta yleisemminkin. 


Kansallisarkiston Rauhankadun tutkijasalissa suoritetaan vuosittain yli 20000 asiakaskäyntiä ja aina emme pysty tarjoamaan sellaista opastusta tai palvelua kuin asiakas odottaa. Asiakas voi kokea olonsa hämmentyneeksi ja mahdollisesti jopa pettyneeksi arkistovierailun jälkeen.

Onko pettymys johtunut siitä, että tutkimuksen alla oleva asia ei ole selvinnyt, vai onko koettu, että päivystäjä ei auta riittävästi tai tuntuu suhtautuvan ynseästi? Arkistolaitoksen tutkijasalipäivystysten minimitavoite on, että kaikki päivystystehtävissä toimivat pystyvät opastamaan mistä halutut asiakirjat tai mikrofilmit löytyvät ja kuinka laitteet toimivat. Jos ylimääräistä aikaa on, pyrkivät päivystäjät oman tietämyksensä puitteissa antamaan tarkempaa opastusta asiakirjojen saloihin.

Ajoittain päivystäjillä ei ole mahdollisuutta perinpohjaiseen neuvontaan ja tulevaisuuden uhkakuva voi olla, että, kun asiakirjamassat lisääntyvät ja resurssit pysyvät nykytasolla tai vähenevät, eivät päivystäjät ehdi eivätkä välttämättä pysty opastamaan jokaista asiakasta henkilökohtaisesti asiakirjojen tutkimisessa. Joka tapauksessa luotto toimivaan asiakassuhteeseen on kova, sillä useilla päivystystehtävissä toimivilla henkilöillä on useiden vuosien, jopa vuosikymmenten kokemus arkistomme aineistoista, joten uskomme pystyvämme tältä osin opastamaan asiakkaitamme mahdollisimman asiantuntevasti vielä pitkälle tulevaisuuteen. Lisäksi on pyritty ja tullaan luomaan sähköisiä palveluja, joiden avulla tutkimustyön tekeminen onnistuu jatkossakin.

* * *

Miten asiakas sitten voi varautua vierailuun arkiston tutkijasalissa. Tutustuminen tutkimusaiheesta kirjoitettuun kirjallisuuteen ja toisaalta www.arkisto.fi -sivuston kautta löytyviin palveluihin ennalta ei ole koskaan huono vaihtoehto. Ruutia ei tässäkään asiassa kannata keksiä uudelleen. Aloitteleville sukututkijoille Kansallisarkisto suosittelee lämpimästi niin sanottuja sukututkimuskursseja, joita muun muassa kansalais- ja työväenopistot järjestävät. Opiskelijat puolestaan saavat tietoa arkistoissa asioimisesta erilaisilla arkistokursseilla. Näillä kursseilla saa hyvät perusvalmiudet tutkimuksen tekemiseen ja usein myös käytännön opastuksen arkistoissa asioimiseen. Tutkimusmetodien hallinta helpottaa arkistoasiointia huomattavasti.

Edellä mainittu ei poista sitä tosiasiaa, että oli sitten sukututkimuskurssin käynyt sukututkija tai arkistokurssin käynyt opiskelija, niin aina saa ja tuleekin kääntyä päivystyshenkilökunnan puoleen kysymyksissä ja ongelmatilanteissa. Kuka tahansa halukas voi ja saa käyttää Kansallisarkiston tutkijapalveluita.

Asiakkaidemme suuri joukko onkin perinteisesti ollut ikään, sukupuoleen tai koulutukseen katsomaton. Kaikenikäiset sukututkijat, nuoret opiskelijat, turistit, varttuneemmat tieteellisten monografioiden tekijät ovat Kansallisarkiston silmissä tasa-arvoisia ja heille pyritään tarjoamaan palveluja heidän tarpeidensa mukaan. Riittävästi lukulaitteita sukututkijoille, tutkijakammioita tieteellisen tutkimuksen kirjoittajille jne. 

* * *

Kansallisarkistolla on pitkät perinteet yhteistyöstä Suomen Sukututkimusseuran kanssa ja yhteistyö jatkuu edelleen. Seuran jäseniltä saadun palautteen kannustamana Kansallisarkiston tietopalvelu on suunnitellut järjestävänsä keväällä 2012 viisi erillistä esittelytilaisuutta Arkistolaitoksen sähköisiin palveluihin liittyen. Tilaisuuksissa esitellään muun muassa sähköistä tilausjärjestelmää, joka on otettu ensimmäisiltä osin käyttöön tämän vuoden kesällä. Näistä opastustilaisuuksista tiedotamme kotisivuillamme vuoden 2011 loppuun mennessä. Kansallisarkiston tutkijasalihenkilökunta tiedostaa myös paremmin kuin hyvin, että ilman asiakkaita ei ole päivystäjiä.

Mikko Karjalainen
Ylitarkastaja
Tietopalvelun vastuualue
Kansallisarkisto

Ville Kontinen
Tutkija
Tietopalvelun vastuualue
Kansallisarkisto

4.11.2011

Sukututkijan tietolaarin kultajyviä

Viime marraskuinen Korkeimman hallinto-oikeuden päätös ja kirkkohallituksen sen johdosta antama yleisohje ovat mutkistaneet sukututkijain tarvitsemien lähteiden käyttöä. Myös arkistolaitos on tarkentanut kirkonkirjojen lupakäytäntöä.

Mutta on olemassa tietolähteitä, joiden suhteen käyttölupaprosessia tai muutakaan tietosuojakontrollia ei tarvita. Kahisevaa paperia löytyy tutkittavaksi runsain mitoin arkistolaitoksen makasiinien hyllyiltä. Jotta aineistoja osaisi hyödyntää, kannattaa tutustua arkistolaitoksen kotisivuilta löytyvään opastukseen sukututkijoille. Tärkeimmät aineistot on lueteltu sivustolla sukututkimuksen tiedonlähteitä.

Ennen kaikkea verotus tuotti runsaasti tietoaineistoja. Maaverotuksen ollessa keskeinen verojen tuoton lähde aina 1800-luvun lopulle, tuli kruunun huolehtia maaverotuksen perustana olevien maatilojen kannattavuudesta ja hoidosta. Maatilojen käyttöä valvottiin erityisesti 1600-luvun lopulta lähtien. Perintötilojen suhteen sai talonpoika väljemmän vapauden 1700 –luvun lopulla. Sen sijaan kruunutilalliset elivät kontrollin alaisina 1900-luvun puolelle saakka. Tilojen valvonnasta huolehtivat läänien maaherrat/kuvernöörit. Käytännön työn tekivät kruununvoudit parin lautamiehen avustamina. 

Valvonnan seurauksena syntyi kerrassaan arvokkaita tietoaineistoja, jotka kertovat tilojen asukkaista, erityyppisistä rakennuksista kuntoarvioineen ja mittoineen. Tilan karja luetellaan lukumääräisesti: lampaat, siat, hevoset, varsat, vasikat ja lehmät. Pelloista on mainittu viljalajeittain kylvöalatiedot ja niittypalstoista nimet ja satotiedot kuormina. Kaskimaiden laajuus ja riittävyys, perunan kasvatus, kalastusmahdollisuudet ja muut sivuelinkeinot on kirjattu ylös.  Kun näitä tilan kunnon tarkastuksia pidettiin isännän vaihdoksen yhteydessä ja tarvittaessa tiheämmin eli kolmen vuoden välein, tulivat siinä talon asukkaiden toimeentuloedellytykset ja taloudellinen asema hyvin kartoitetuiksi.

Erityisesti kruunutilan isännyyden vaihdoksen yhteydessä laadittu tietoaines täydentää muista lähteistä hankittuja nimitietoja. Tällaisen sijoituspäätöstä (isännyyden vahvistaminen, immissio) varten laaditun asiakirjavihkon alussa kerrotaan usein talon ja suvun vaiheita useampikin sukupolvi taaksepäin, joskus jopa talon perustamistietoihin saakka. Henkilöhistoriallisina tietoina mainitaan perheen vanhemmat ja lapset useassa sukupolvessa. Ja tiedot lasten lähdöstä maailmalle. Minne tyttäret naitiin tai poika lähti. Näillä tiedoilla on ensisijaista arvoa ortodoksisia sukuja tutkittaessa. Ortodoksisissa kirkonkirjoissa muuttaneet tai kuolleet on yliviivattu ilman täydentäviä lisämerkintöjä, ja kirjojakin on säilynyt vasta 1800-luvulta.

Isännän valinta oli kuvernöörin päätäntävallassa ja asian suhteen hän noudatti tarkkaa ohjeistusta. Lähtökohtaisesti tila siirtyi kokonaisena vanhimmalle pojalle. Jos hän oli kuollut, niin silloin vanhimman pojan lapsille, ja heistä vanhimmalle pojalle. Kaikki muut pesässä asuvat jäivät puille paljaille. Muitta mutkitta ei läänin kuvernööri valinnut vanhinta poikaa talon haltijaksi. Tuli selvittää hänen kelpoisuutensa. Jos isäntäkandidaatti oli syyllistynyt häpeälliseen rikokseen, kuten tappo, murha tai varkaus, niin silloin jäi talo häneltä saamatta. Jopa kalavarkaus riitti. Tilan katselmuksen yhteydessä saattoivat isännäksi pyrkivän veljet ja siskot nostaa esille tietoja, jotka katsottiin raskauttaviksi maineen kannalta. Henkilön kerrottiin juopottelevan, tai että hän oli yksinkertainen huolehtimaan isännän velvollisuuksista. Tai sitten henkinen ryhti oli menetetty savotta- ja uittotöissä. Samoin Saimaan kanavan kaivuutyömaa mainitaan paheellisuuden pesäksi. Päätöstä tehdessään kuvernööri punnitsi, pysyykö tila tulevaisuudessakin kunnossa ja verojenmaksusta huolehtivan isännän hallussa.

Edellä mainitut aineistot sisältyvät ensisijaisesti maakunta-arkistoissa säilytettäviin lääninhallitusten ja kruununvoutien arkistoihin. Asiakirjavihkoista osa on mustunut savupirtin hirsien välissä. Näitä tietolähteitä voi vaihtoehtoisesti tutkiskella, jos kirkollisten henkilötietolähteiden lupakäytännössä on viiveitä tai seurakunnilta tilatut tutkimukset viivästyvät.

Jorma Puumalainen
Ylitarkastaja, Joensuun maakunta-arkisto