Pyörämatka arkistoon


Mitä arkistot kertovat arkisesta elinympäristöstämme? Vaikka mitä, tietävät arkistojen ammattilaiset ja niiden suurkuluttajat kertoa. Haluan kuitenkin testata väitteen pienellä koejärjestelyllä, joka kaikessa epätieteellisyydessään on siinä määrin satunnaisotannalla suoritettu, että tuloksia voitaneen pitää ainakin suuntaa-antavina. Nimittäin: lyhyen pyörämatkani varrella kotoa töihin koetan bongata mahdollisimman monta kohdetta tai ilmiötä, joista kertovaa aineistoa meillä maakunta-arkistossa säilytetään.

Näköetäisyydellä lähtöpisteestäni on Vaasan hovioikeuden ”uusi”, vuonna 1862 valmistunut rakennus. Hovioikeuden salien kautta on kulkenut lukematon määrä rikos- ja riita-asioita perustamisvuodesta 1776 lähtien. Hovioikeuden laaja arkisto käsittää asiakirjat sen toiminnan alusta alkaen ja kertoo ihmiselämän synkemmästä puolesta aina Lappia myöten. Vaasan hovioikeuden toiminta-alue kattoi nimittäin toimintansa alkuaikoina puoli Suomea.

Sama linnamainen punatiilirakennus, jossa hovioikeus toimii tänäkin päivänä, majoitti aikoinaan myös Vaasan lääninhallitusta, joka viranomaisena on jo hävinnyt hallintohistorian sivuille. Lääninhallituksen arkisto tuhoutui lähes täysin Vaasan palossa 1852, mutta on siitä huolimatta reilut puolitoista vuosisataa kattavalla materiaalillaan maakunta-arkiston suurin aineistokokonaisuus. Lääninhallituksen arkistoon mahtuu hovioikeuden tapaan laaja otanta elämän kirjoa, joskin eri lähestymiskulmasta. Mieleen juolahtaa muun muassa kysymys: kuinkahan monen Amerikan-siirtolaisen passi, pääsylippu onnen etsintään, onkaan noiden seinien sisältä annettu?

Pyörä uhkaa jäädä telineeseen ja mies sijoilleen, kun jo alkupisteessä ollaan näin lukuisten elämänvaiheiden äärellä. Työt kuitenkin odottavat; matkaan!

Muutama polkaisu ja olen ruotsinkielisen teatterin kohdalla. Kulttuurielämä on kaksikielisessä kaupungissa vilkasta ja siitä kertovia arkistoja on myös kertynyt maakunta-arkistoon. Taakse jäävän teatterin arkisto ei näihin sisälly, mutta sen sijaan teatterin naistoimikunnan aineistoa ja myös suomenkielisen vastaavan yhdistyksen aineistot meiltä löytyvät.

Seuraavassa risteyksessä vasemmalle ja oikealle vilkaistessani näen useammankin nykyisen ja entisen koulurakennuksen. Maakuntakeskuksessa koulujen ja oppilaitosten kirjo on ollut suurta ja näin ollen myös koulutaipaleista kertovia asiakirjoja on kertynyt runsaasti arkistoon.

Kaupungin opiskelijaelämästä muistuttaa aiemmin ylioppilaskunnan omistuksessa ollut ravintola, jonka terassia parhaillaan siivotaan ohi ajaessani. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan arkisto on varsin tuore lisäys maakunta-arkiston kokoelmiin ja tärkeä osa tämän useiden korkeakoulujen ja tuhansien opiskelijoiden värittämän kaupungin historiaa. Historian paikallista kerrostumista taas kuvaa se, että ohittamani anniskeluliikkeen tilat toimivat 1900-luvun alussa näkkileipätehtaana, jonka arkistoa puolestaan säilytetään Elinkeinoelämän keskusarkistossa Mikkelissä.

Matkani jatkuu välitse suomen- ja ruotsinkielisten paikallislehtien toimitusten, jotka katsovat toisiaan sulassa sovussa tien yli. Lehtitalot jatkavat pitkää perinnettä kansalaisyhteiskunnan vahtikoirina ja osa tästä perinteestä on talletettu maakunta-arkistoon lehtivalokuvakokoelmien sekä tunnettujen lehtimiesten henkilöarkistojen muodossa.

Korttelin päässä siintää Vaasan, perustettaessa 1883 Nikolainkaupungin rautatieasema. Tehokkaat liikenneyhteydet kuuluvat modernin ajan keskeisiin piirteisiin ja niiden kehityksestä kertovat muun muassa Rautatiehallituksen, tie- ja vesipiirien sekä luotsipiirien arkistot. Vaasan asemapäällikönkin arkisto löytyy hyvässä järjestyksessä maakunta-arkistosta.

Juuri ennen työpaikan pihaan kurvaamistani vasemmalla näkyy nykyisin opiskelija-asuntojen täyttämä Olympiakortteli, joka ei ole saanut nimeään suinkaan vuoden 1952 kisoista, vaan samaisella paikalla valmistetuista Olympia-moottoreista. Niitä valmistanut Suomen moottoritehdas oli keskeinen osa Vaasan perinteikästä konepajateollisuutta, jolla oli aikanaan lukuisia edustajia ja joka myös tänä päivänä on vahvasti läsnä paikkakunnan arjessa. Suomen moottoritehtaan ja Wickströmin moottoritehtaan konepiirustuksiin ynnä muihin asiakirjoihin voi myös tutustua maakunta-arkistossa.

Jo lyhyen pyörämatkani varrelta löytyy pinnistelemättä lukuisia esimerkkejä asiakirja-aineistoja tuottaneesta toiminnasta ja varmastikin lukuisia ilmiselviä esimerkkejä jäi minulta myös huomaamatta. Arkistoihin on tallentunut valtava määrä tietoa, joka voi auttaa meitä ymmärtämään päivittäisen ympäristömme historiaa ja siten rikastaa sitä kokemusta, mitä niinkin arkinen asia kuin työmatka voi meille antaa.

Suosittua televisiosarjaa lainaten voinkin todeta koetuloksekseni: Myytti vahvistettu.

Mikko Nykänen
tutkija, Vaasan maakunta-arkisto

Arkisto marssii eteenpäin

Kansallisarkistossa ja koko arkistolaitoksessakin on käynnissä voimakas eteenpäin menon vuosi. Uusilla tekniikoilla niin verkossa kuin sen ulkopuolellakin näyttäisi olevan paljon annettavana myös arkistoille.

Ensinnäkin digitoinnin näkymät ovat tällä hetkellä erittäin lupaavat: viime vuonna Kansallisarkistossa digitoitiin yhteensä noin viisi miljoonaa asiakirjasivua. Määrä on huima kun muistaa, että ensimmäisen miljoonan asiakirjasivun digitointiin kului aikaa suunnilleen neljä vuotta. Laitteet ja menetelmät ovat vuosien saatossa kehittyneet. Digitaaliarkiston päivittäin karttuva sisältö kattaa jo suuren osan erityisesti sukuhistoriastaan kiinnostuneiden kansalaisten perusaineistosta.

Olemme ottamassa ensimmäisiä askeleita myös avoimen datan alalla. Täksi vuodeksi sovittuna tavoitteena on, että vuoden loppuun mennessä kolmen keskeisen tutkimustietokantamme (Suomen sotasurmat 1914-1922, Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneet ja Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-1955) sisällöt ovat avoimesti saatavilla. Niiden avaamisen yhteydessä pyrimme muodostamaan rutiinin, jolla datan avaamista voitaisiin jatkaa myös muiden sähköisten aineistojen osalta.

Datan avaamisella tavoittelemme oikeastaan kahdenlaisia hyötyjä. Yhtäältä tietokantojen käyttäjät voivat tuottaa tietokantojen sisällöstä tarpeisiinsa sopivia otantoja ilman nykyisten käyttöliittymien rajoitteita. Toisaalta pyrimme luomaan edellytyksiä aineistoihimme kiinnittyville sovelluksille, joita nykyisin on olemassa valitettavan vähän, vaikka teknisiä edellytyksiä niille onkin ollut olemassa –ainakin periaatteessa – jo noin vuosikymmenen ajan. Olisi hienoa, jos tätä kautta aukeaisi mahdollisuuksia esim. tietokantojen tiedon ja paikkatietojen yhdistämiselle (tästä on jo ainakin yksi arkistosta riippumattomasti toteutettu esimerkki olemassa) tai vaikkapa tietokantojen sisältöjen ja erilaisten verkossa olevien henkilömatrikkelien linkittymiseen toisiinsa.

Kolmas sektori, jolla tällä hetkellä olemme menossa voimakkaasti eteenpäin on koululaisille suunnattu palvelutarjonta. Tähän mennessä olemme huomioineet koululaisia etenkin ryhmäesittelyjä tarjoamalla mutta nyt pyrimme kehittämään myös mahdollisimman hyödyllisiä ja kiinnostavia verkko-oppimisen välineitä.

Ensimmäiset kokeilut uuden materiaalin tuottamiseksi ovat jo käynnissä, kun tähän saakka Vaasan seudulla fyysisessä muodossa saatavilla olleesta Amerikan-siirtolaisuuden historiaan perehdyttävästä arkistosalkusta on kehitteillä verkkoversio. Arkistosalkku valottaa paitsi siirtolaisuutta ilmiönä myös siihen liittyvää runsasta lähdeaineistoa. Arkistona meille on tärkeää viestiä, että täällä on jokaiselle jotakin omaan sukuun tai kotiseutuun liittyvää kiinnostavaa tietoa. Sen lisäksi tietenkin, että saatavilla on inhimillisesti ajatellen rajaton määrä muutakin Suomen historian eri vaiheissa syntynyttä aineistoa.

Alan uskoa, että arkistoihin, museoihin ja kirjastoihin tallentuneen tiedon auttaminen ulos rakennuksista suurimittaisempaan käyttöön ja osaksi ihmisten elämää tulee olemaan muistiorganisaatioissa nyt työskentelevän ikäpolven keskeisin elämäntyö. Kun asenne ja resurssit ovat kunnossa, voimme saavuttaa sen mistä edelliset sukupolvet ovat voineet vain haaveilla.

Tomi Ahoranta
Kehittämispäällikkö, Kansallisarkisto