Blogi jää tauolle

Näkökulmia arkistosta -blogi jää uuden vuoden tauolle ja palaa uusin teemoin jälleen viikolla 2.

Arkistolaitos toivottaa kaikille blogin lukijoille oikein hyvää uutta vuotta 2012!

Joulurauhaa Turusta

Monen suomalaisen jouluperinteisiin kuuluu Suomen Turusta julistettavan joulurauhan kuunteleminen jouluaattona 24.12. puolenpäivän maissa. Joukko kulttuuri(pää)kaupunkilaisia astelee tänä(kin) vuonna Tuomiokirkon ja Vanhan Raatihuoneen luo kuulemaan paikan päälle juhla-aikaan virittävät tutut sävelet ja sanat. 

Turun maakunta-arkistossa joulunaikaan ja -taikaan laskeudutaan jo aina hieman etukäteen. Työyhteisön perinteisiin kuuluu henkilökunnan yhteinen joulukahvihetki ja oheisen joulurauhanjulistuksen mukaelman lukeminen (selkeällä ja kuuluvalla äänellä, vrt. tiernapojat). Tapaa on noudatettu tiettävästi ainakin harjoittelija R. Luttisen ajoista lähtien, vuodesta 1975, ja teksti kuului tänä vuonna näin:

”Ylivallan muistutuxen cautta, Yxicertainen Joulurauhan Julistus Turun Macunnan Archiwiumille Sinä Herran Wuona  2011, Sen sangen heicon ja yxicertaisen Ymmärryxen jälcen coconpandu ja Pränttin annettu Ennen Joulun juhla Huittisisa syndyneldä, mutta nyt Turusa olewaiselda Rauno Luttiselda.

Hänen cuniallisen corceutens, Meidän suuren päälicön puolesta, Tässä cuulutetan caicille tämän Macunnan Archiwiumin työtätekewäisille Meidän Herram syndymä päiwä ia Joulu juhla, Nijn mös sen ajan rauha joca sisälle tule, jånga suuren syyn tähden, Tämän Archiviumin Esimiehett andawat teitä itzecutacin waroitta ja sanoo, Että idzecucin Cohdastans, Suuren Ilon puhtan Sydämen ia Hyffwän Omantunnån cansa hänen lähimäistäns wastan elä.

1.    Ja caickein ensist ilman yhtäcän estet, että Oluitten ja Wijnan juomisest påies kieldän, sisäll tulewaisell Juhlalla, Waan jås jocu sentähden taitanki otta Hänen Oluens, eli Wijnans Meidän Studerawaisten ylpitämisex annetan ia päälisex yhden Placatin jälcen jocu Waiwanen marcka sacåtetan.
2.    Sixi-tåisexi mös ej sallita sisäll tulewaisell juhlalla yhtäcän outto waatten puku pääll, Jåilla Ihmisett peliätetyx tulla taidaisit. Kaicki häpiäliset Dantzit, la luåttåmat Yö Reissut kieldän, Nijn myös caicki ne cuin pahan menon, ciecumisella, ciråuxella, Tappeluxella, Ambumisella eli muulla sencaldaisella matkan saattavat. Jåca sencaldaisest löyttän ja käsitetän, echkei jollecuille heidän menåstans erinåmaist wahingått åle tapahtunut, Pitä cuitencin harginnall rangaistaman, Sakålla eli ylimääräisell järjestämisen työllä. Mutta jås wahingå jollecuille tapahtu, Caxicerraisest ylimääräist Archiwiumin työt annetan, Sitä wastan cuin arckiana tapahtu.
3.    Kolmannexi, Että idze cucin hänen huånesans Walkiasta ja sähgöst wisun waarin pitä, etei sen cautta Yhhtäcän wahingått tapahduis ja nijn idzens ia muut cansans Wahingån wedäisi.
4.    Ia cosca me näijn meidän päälicöiden pelos, Esiwallalle cuuliaisuuden näytämmä, Rijta ia Tora wäldäm, Ylönsyömistä ia eritåtein Juåmista gardam, Ilåisest tåinen tåisens cansa olem ia eläm, Nijn waldion walda hyvästi siuna meitä caicis meidän edesåttamisissam ja anda ånnen ia menestyxen ia cucaties mahdålisest palcan coråituxen.
Tämän cansa Te caicki annetan Iloinen Joulu wastan ottaman ja sitt joscus, Cuin se sitt cullekin sopi eli passa, töihin tuleman cuin sen aica on, Tåwotetan yhtä iloista Joulun juhla ia Onnellista Utta Wuåtta.

Suåmen Turusa Sinä kahdentenakymmenentenä ensimäisenä joulucuuta wuonna 2011.”

Näihin tunnelmiin maakunta-arkiston bloggaaja päättää osuutensa kulttuuripääkaupunki-vuodessa ja siirtää katseen kohti designpääkaupunkia Helsinkiä.

Anne Wilenius
Ylitarkastaja, Turun maakunta-arkisto

Kirjeitä Joulupukille

Marraskuu on vaihtunut joulukuuksi ja joulunodotus on alkanut. Oulun maakunta-arkistossa se tarkoittaa perinteisen joulun ajan näyttelyn, Kirjeitä Joulupukille, esillepanoa. Viime vuosina esillä on ollut Joulupukille lähetettyjä kirjeitä mm. Thaimaasta, Italiasta ja Venäjältä, mutta tänä jouluna valitsin näyttelyyn suomalaisten lasten kirjoittamia kirjeitä Joulupukille.

”Rakas Joulupukki, olen ollut kiltti. Myös veljeni Oskari on ollut. Minä toivon Bionicle-elokuvan ja ritarilegoja. Oskari toivoo radio-ohjattavaa autoa…” Näin kirjoittaa 6-vuotias Kari horjuvin kirjaimin varmasti ensimmäistä kirjettään Joulupukille. Risto on puolestaan askarrellut mainoslehdistä leikkaamistaan kuvista lelukatalogin, josta pukin on ollut vara valita lahja.

Nämä ja tuhannet muut Joulupukin ympäri maailmaa saamat kirjeet ovat Joulupukin arkistossa, jota ei säilytetäkään Korvatunturilla vaan täällä Oulun maakunta-arkistossa! Joulupukin arkistossa on kirjeitä vuodesta 1997 lähtien kymmenistä eri maista ja kaikista maanosista, paitsi Etelämantereelta - ainakin toistaiseksi.

Pääasiassa Joulupukille kirjoittavat lapset ja nuoret. He kertovat pukille kirjeissään ja korteissaan joululahjatoiveensa lisäksi omasta perheestään, lempiharrastuksistaan, koulunkäynnistään ja omasta kotipaikastaan. Monesti kirjeet on koristeltu hienoilla piirustuksilla ja askarteluilla, joiden suosituimpana aiheena on itse Joulupukki poroineen ja lahjasäkkeineen.

Vaikka Joulupukki on meille useimmille niin rakas, niin kovin harvoin hänen arkistoaan on käyty tutkimassa. Ehkä syynä on ollut se, että tieto Joulupukin arkiston olemassaolosta ei ole tavoittanut tutkijoiden korvia. Joulupukin arkisto on kuitenkin vapaasti kaikkien tutkittavissa. Kirjeet Joulupukille avaavat oven eri maissa asuvien lasten maailmaan.

Jouluun on vielä pari viikkoa, joten vielä on mahdollista kirjoittaa oma lahjatoiveensa Joulupukille. Minun toiveeni on rauhaisa joulu, jolloin on aikaa nauttia perheen seurasta sekä hyvästä ruoasta.

Hyvää joulunodotusta!

Riikka Pyykkö
Tutkija, Oulun maakunta-arkisto

Kätketyt kirjat

Vuosikymmeniä Mikkelin maakunta-arkistossa käyneet muistelevat joskus kaiholla vanhaa tutkijasalia. Ei niinkään tiloja sinänsä, vaan sitä, että tutkijasalin seiniä kiersivät tuolloin maakunta-arkiston käsikirjaston kirjahyllyt. Niistä löysi sellaisiakin kirjoja, joita ei edes tiennyt etsivänsä. Maakunta-arkiston lisärakennuksen valmistuttua vuonna 1997 tutkijasali sai uudet tilat. Kirjaston kannalta tämä merkitsi sitä, että enää vain murto-osa kokoelmasta mahtui esille yleisötiloihin. Kun kirjat ovat poissa silmistä, niiden olemassaolo on helppo unohtaa.

Mikkelin maakunta-arkiston kirjasto on käsikirjasto eli kirjoja ei saa lainaksi, vaan ne ovat käytettävissä ainoastaan tutkijasalissa. Kirjaston tarkoitus on tukea maakunta-arkiston asiakkaita heidän tutkimuksissaan ja henkilökuntaa virkatehtävien hoidossa. Kokoelmassa on tuhansia niteitä paikallishistorioita, sukukirjoja, historian erikoistutkimuksia, lakikirjoja, hakuteoksia, arkistokirjallisuutta jne. Alueellisesti maakunta-arkiston kokoelman kirjallisuus painottuu Savoon, Karjalaan ja Kymenlaaksoon.

Vuonna 2006 Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen kirjastot alkoivat tallentaa kokoelmatietojaan internetissä käytettävissä olevaan erikoiskirjastojen ERKKI-tietokantaan. Tietokannasta voi siten nyt kotikoneeltakin tarkistaa, löytyykö vaikkapa tietty sukukirja Mikkelin maakunta-arkiston kokoelmasta. Tietokantaan on tällä hetkellä luetteloitu noin kolmannes Mikkelin maakunta-arkiston kirjoista – loput  löytyvät edelleen tutkijasalin perinteisestä kirjastokortistosta. Kirjaston uudet hankinnat pyritään viemään tietokantaan mahdollisimman nopeasti. Vanhan kokoelman takautuva luettelointi on Mikkelissä tapahtunut pitkälti työllistettyjen ja harjoittelijoiden voimin, vakinaisella henkilökunnalla ei juuri aikaa muilta työtehtäviltä jää kirjastonhoitoon.

Mikkelin maakunta-arkiston kirjaston kokoelma karttuu nykyisin pääosin lahjoitusten kautta, sillä hankintamäärärahat ovat pienet. Maakunta-arkiston kirjasto ottaakin aina mielellään kokoelmaansa kappaleen julkaisua, jonka tekemisessä on käytetty maakunta-arkiston säilyttämiä asiakirjoja.

Mikkelin maakunta-arkiston kirjasto on tarkoitettu käytettäväksi – ei unohdettavaksi arkistomakasiinin kätköihin. Tutkijasalin henkilökunta opastaa mielellään, miten kirjat löytää avokokoelman hyllyistä tai miten varastokokoelmasta tilataan aineistoa lukusaliin.

Anne Hänninen
Ylitarkastaja, Mikkelin maakunta-arkisto

Onks’ matskut netissä?

Suhteeni arkistolaitokseen koostuu kahdesta roolista. Tutkijana olen arkistojen käyttäjä eli asiakas ja opettajana arkistolaitoksen tulevien asiakkaiden opastaja. Lukukausien aikana ensimmäiselle roolille ei juuri jää aikaa, mutta tulevien ja kenties jo vähän aloittelemaankin päässeiden arkistonkäyttäjien kanssa olen tekemisissä päivittäin.

Muutamana vuonna olen näin syksyisin pitänyt Helsingin yliopistossa poliittisen historian ja talous- ja sosiaalihistorian pääaineopiskelijoille menetelmäkurssia, joka edeltää proseminaaria. Osanottajat ovat siis toisen tai kolmannen vuoden opiskelijoita. Kuluvana syksynä osallistujia oli 59.

Yhtenä osiona kurssiin kuuluu arkistolaitokseen tutustuminen. Esittelen sitä parilla luennolla, minkä lisäksi opiskelijoiden on osallistuttava kolmeen arkistovierailuun ja kirjoitettava yhdestä arkistosta lyhyt raportti.  Sitä varten on tehtävä oma itsenäinen aineistohaku yhdessä vapaavalintaisessa arkistossa. Se edellyttää jalkautumista arkistoon – verkkoaineistoja ei tässä voi käyttää. Haku tehdään valitun arkiston käytäntöjen mukaan, aineisto tilataan ja siihen tutustutaan pääpiirteissään.

Kurssilla on tarjolla kymmenen vierailukohdetta, joihin opiskelijat voivat oman kiinnostuksensa mukaisesti ilmoittautua. Tarjolla oli mm. Kansallisarkisto, UM:n arkisto, eräitä yksityisiä keskusarkistoja, KAVA, jne. Kun opiskelijoilla ei ilmoittautumisvaiheessa ollut minkäänlaista käsitystä vierailukohteista, ilmoittautuminen perustui mielikuviin. Niinpä UM:n arkiston vierailukiintiö täyttyi ensimmäisenä, ja Kansallisarkistonkin brändi veti hyvin. Pahnan pohjimmaisiksi jäivät SKS:n kansanrunousarkisto, Kansan Arkisto ja Tilastokeskus. Niihin joutuivat tyytymään mattijamaijamyöhäset, kun ”kiinnostavammat” kohteet oli jo täyteen buukattu.

Arkiston vetovoimaa opiskelevan nuorison silmissä lisäisi kovasti myös se, jos verkkosivulla kerrottaisiin heti alkajaisiksi, kuinka paljon digitaalista aineistoa on saatavilla.

Jos matskut on netissä, ohjaajan tarjoama esseen tai gradun aihe alkaa heti sytyttää paremmin. Syynä ei ole opiskelijan laiskuus tai kauniimmin ilmaistuna edes mukavuudenhalu vaan sukupolvien kuilu. Nuoret ovat yksinkertaisesti tottuneet työskentelemään verkossa joustavammin kuin paperipinojen äärellä. Minulla on tästä tuore esimerkki: muuan opiskelija tekee gradua SVUL:n ja TUL:n panoksesta Helsingin 1952 olympiakisojen järjestelyissä.

Alkusyksystä sähköpostini tavoitti Urheilun keskusarkistosta tullut viesti, jonka mukaan arkisto oli siirtynyt digiaikaan. Forwardasin meilin mainitulle graduntekijälle, joka ilahtui kovasti ja kertoi, että hänestä tuntui kuin Joulupukki olisi käynyt ennen aikojaan. Hänen aiemmin aika lailla tökkinyt graduntekonsa sai digiajassa aivan uuden vauhdin ja vaihteen, ja kohta työ onkin jo valmis.

Professori Seppo Hentilä
Kirjoittaja on arkistolaitoksen neuvottelukunnan jäsen