Kädestä pitäen maakunta-arkiston kynnyksen yli


Muistan sen vielä kuin eilisen päivän, kun tuli tutkimuksissa eteen lähteä katsomaan alkuperäistä materiaalia Turun maakunta-arkistoon. Ovella jännitti hirveästi, tunsinhan talon vain katukuvassa näkyvänä. ”Mistä minä löydän mitään?”, ”Miten täällä toimitaan?"... kysymyksiä pyöri mielessä, mutta sitten muistin, että paikalla on opastajia. Olin kuullut tästä opastuksesta puskaradion kautta. Rohkeasti siis eteenpäin, jostainhan se opastaja varmaan löytyy.
 
Jotenkin mielikuva maakunta-arkistosta oli sellainen yliopiston tutkijoiden tyyssija, minne ei tavallisella tallaajalla ole mitään asiaa. Enkä usko, että se ajatus ei olisi käynyt monenkin sukututkijan mielessä. Samoin ajatus siitä, että siellä on vain pölyisiä kirjoja hyllyt väärällään, aiheutti ennakkoasenteen. Miten tätä kynnystä sitten voidaan madaltaa?
 
Turun maakunta-arkiston ja Turun Seudun Sukututkijoiden välillä on ollut jo vuosien ajan ainutlaatuinen yhteistyön muoto, mitä vapaaehtoiset yhdistyksen jäsenet pyörittävät.
 
Ihminen joka on kiinnostunut arkiston tarjoamasta materiaalista, mutta ei tiedä mistä mitäkin löytää, voi tulla Turun maakunta-arkistoon ja siellä on opastaja paikalla. Opastusta on parillisten viikkojen tiistaisin kello 17-19 ja joka viikon keskiviikkona ja torstaina kello 12-14. Aikaa opastukseen ei tarvitse varata.


Miten Kädestä pitäen –opastus toimii?
 
Opastusta haluava tulee Turun maakunta-arkistoon ja etsii oppaan käsiinsä, yleensä arkiston henkilökunta tietää kuka on opastajana ja missä hän on. Joskus voi joutua odottamaan pienen hetken, jos joku opastus on juuri pahasti kesken.
 
Opastajat esittelevät maakunta-arkistossa olevaa materiaalia, pääpainon ollessa materiaalissa mikä auttaa ja tukee sukututkimusta. Opastuksessa perehdytään kirkonkirjojen mikrokortti- ja filmikokoelmiin, henkikirjakortistoihin, perukirjakortistoihin ja muihin sukututkimusta auttaviin materiaaleihin. Myös Astia-varausjärjestelmän käytössä opastetaan halukkaita. Tänä päivänä opastetaan myös miten ja mistä löytää digitoitua materiaalia.

Tarkoituksena ei ole tehdä kenenkään puolesta sukututkimusta vaan opastaa ja neuvoa eri lähteitä, mistä tietoa voi etsiä. Toki jos on hiljaista, voidaan perehtyä tarkemmin johonkin yksittäiseen ongelmakohtaan. Tämä yhteistyömuoto on käyttäjilleen ilmaista eikä edellytä minkään sukututkimusyhdistyksen tai sukuseuran jäsenyyttä.

Itselleni jäi kipinä sukututkimukseen juuri tämän opastuksen myötä, kun sain tietoa mistä mitäkin löytää ja pääsin opastajan avulla ison harppauksen eteenpäin. Toivoisin muiden sukututkimusyhdistysten ja sukuseurojen pääsevän oman maakunta-arkistonsa kanssa samanlaiseen yhteistyöhön. Tämä palvelee niin arkiston henkilökuntaa kuin tutkijoitakin.

 
Sari Ahonen
Turun Seudun Sukututkijat ry
puheenjohtaja

Keskiaikaiset lähteet paremmin tutkijakäyttöön

Suomalainen keskiajan tutkimus on viime vuosikymmeninä ollut kovassa nosteessa. Tämä on synnyttänyt tarpeen saada lähdeaineisto helpommin tutkijoiden ulottuville. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi käynnistettiin Kansallisarkistossa 1990-luvulla Diplomatarium Fennicum (DF) -projekti, jonka tavoitteena oli saattaa Suomen keskiaikaa koskevat kirjallinen aineisto digitaaliseen muotoon ja mahdollisuuksien mukaan etsiä ja julkaista aiemmin tuntematonta materiaalia. Projektin työn tärkeimpänä tuloksena oli Reinhold Hausenin 1900-luvun alkupuolella kokoaman ja julkaiseman kahdeksanosainen Finlands medeltidsurkunder (FMU) -lähdejulkaisusarjan saattaminen entistä helpommin laajan yleisön saataville 2000-luvun alussa tietokantaan rakennettuna verkkopalveluna. Vaikka sekä Hausenin lähdejulkaisu että sen pohjalta laadittu tietokanta ovat edelleen tärkeitä apuvälineitä tutkijoille, ne ovat molemmat myös oman aikansa tuotteita eivätkä enää täysin vastaa tutkijayhteisön tarpeisiin. Kansallisarkiston tavoitteena onkin jatkossa kehittää verkkopalvelun käytettävyyttä ja tietokannan sisältöä.

Ensimmäinen askel verkkopalvelun käytettävyyden parantamisessa oli tietokannan sisällön uudelleenkartoitus. On jo jonkin aikaa ollut tiedossa, etteivät tietokanta ja siihen pohjautuva verkkopalvelu nykymuodossaan sisällä kaikkea DF-projektin puitteissa kerättyä ja tallennettua tietoa. Kansallisarkistosta löytyikin tietokantaversio, jonka tietosisältö mahdollistaisi laajempien ja paremmin tutkijoita palvelevien hakutoiminnallisuuksien kehittämisen verkkopalveluun. Tämän tietokannan pohjalta uudistettavaan verkkopalveluun lisätään hakukenttiä, jotka tarjoavat paremmat työvälineet tiedonhakuun ja mahdollistavat uudenlaisia analyysitapoja. Uusien hakukenttien lisäksi myös verkkopalvelun ulkoasua päivitetään. Verkkopalvelun yhteyteen lisätään johdantoteksti, joka antaa käyttäjälle entistä tarkemman kuvan tietokannan sisällöstä ja niistä toimituksellisista päätöksistä, joita on tehty siirrettäessä painettuja lähdejulkaisuja sähköiseen muotoon, ja jotka johtavat pieniin eroavaisuuksiin painetun lähdejulkaisun ja tietokannan version välillä.

Jatkossa toiveissa on myös tietokannan sisällöllinen kehittäminen. Tietokannan sisältöä olisi tarkoitus laajentaa digitoimalla ja siirtämällä sähköiseen muotoon muita arkistolaitoksen lähdejulkaisuja, kuten Turun tuomiokirkon mustakirja. Tavoitteena olisi myös tarjota tietokannan käyttäjälle mahdollisuus tarkastaa tietojen paikkansapitävyys alkuperäisen lähdejulkaisun digitoidusta faksimilesta. Koska myös mahdollisuus tutustua itse alkuperäislähteisiin on nykytutkijoille tärkeä, tietokantaan liitetäisiin mahdollisuuksien mukaan myös linkit digitoituun alkuperäisaineistoon tai tieto alkuperäisasiakirjan säilytyspaikasta. Tietokannan jatkokehittämisessä on tarkoitus aktivoida myös tutkijayhteisöä ja tarjota tälle mahdollisuus tietokannan sisällön kehittämiseen talkoistamisen kautta. Tuloksena olisi näin tietokanta, joka edistäisi tutkimusta mutta myös kehittyisi tutkijoiden työn tuloksena.

Ville Walta
Kirjoittaja työskenteli tutkijana Kansallisarkistossa syksyllä 2013 Diplomatarium Fennicum –tietokannan kehittämishankkeessa