Sota kaipaa joskus yhtä miestä: Korsu-Järvisen tapaus

Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneiden tietokantaan lisätään nykyisin kirjallisuusviitteitä. Tietokantaa täydentäessä löytyy kaikenlaista, ja joskus salapoliisityö tuottaa suoranaisia helmiä. Vuonna 1966 ilmestyneessä Kansa Taisteli -lehdessä kerrotaan Korsu-Järvisestä, jonka taistelumoraali teki suuren vaikutuksen JR 65:n toisessa pataljoonassa palvelleeseen Unto Kumpulaiseen. Korsu-Järvisen sota oli kuitenkin päättynyt pian Kuhmon Löytövaaran hangille. Etsin Menehtyneiden tietokannasta aluksi pelkkää Järvistä, etunimi ei vielä tässä vaiheessa ollut tiedossa. Miksi häntä ei löytynyt, toisin kuin samassa jutussa mainitut Sulo Kallinki, Kalle Kautiainen, Vihtori ja Pekka Moilanen ja Esko Norri? Tai olihan tietokannassa kaksi JR 65:ssa palvellutta Järvistä, Vilho ja Paavo.

Vilho "Korsu-Järvinen".
Kuva: Hakkapeliitta-lehti
19/1941.
Hetken aikaa näyttikin siltä, että Punkalaitumelta kotoisin ollut sotamies Vilho Järvinen saattaisi olla sama henkilö. Hän oli tosin syntynyt vuonna 1904 ja vaikutti hiukan vanhalta Korsu-Järviseksi, mutta toisaalta tätä oli lehdessä kuvailtu poikamaiseksi, ei varsinaisesti nuoreksi. Vilho Järvinen oli myös palvellut 1. komppaniassa eli ensimmäisessä pataljoonassa. Hänen sotilaspassiinsa oli tehnyt merkinnän luutnantti Otto Valle, jonka nimi oli mainittu Korsu-Järvisen yhteydessä. Kansallisarkiston Perus-sarjan asiakirjoista löytyi merkintä Vilho Järvisen haavoittumisesta 14.2.1940. Menehtyneiden tietokannan mukaan sotamies Järvinen oli kadonnut jäljettömiin talvisodassa, mutta hänen sotilaskantakortissaan oli maininta katoamisesta tai lievästä haavoittumisesta tuona samana päivänä.

Sitten ilmaantui Hakkapeliitta vuodelta 1941. Artturi Tienari tiesi kertoa, että Korsu olikin selvinnyt hengissä! Hänkin oli nimeltään Vilho mutta syntynyt vuonna 1917 Hämeenkyrössä. Ylikersantti Järvinen oli haavoittunut useamman kerran, viimeisellä kerralla hyvin vakavasti, mutta selviytyi aina kuin ihmeen kaupalla. Onni Palasteen vuonna 2010 julkaistu sotaromaani Viimeiseen sissiin toi Korsun seikkailuihin vielä yli-inhimillisempiä ulottuvuuksia. Viivyttelin pitkään ennen kuin otin selvää, oliko tuo ihmemies vielä elossa. Halusin uskotella itselleni, että hän elää ja voi hyvin ja säteilee positiivista elämänasennetta kollegansa Hannes Hynösen tavoin. Korsu-Järvinen ehti eläkeikään asti.

Korsun uroteoista lukiessaan ei voi olla ajattelematta, mahtoiko hänkin olla, Viljam Pylkkään ohella, Antero Rokan esikuva. Hänestä oli kirjoitettu valtakunnan lehdistössä useaan otteeseen, eräässä kuvassa hän seisoi käsillään jyrkkäkattoisen kirkon harjalla. Talvisodassa hän ryömi yksinään vihollisen tulipesäkkeeseen, tuhosi sen ja toi mukanaan kolme vankia. Yksi heistä oli upseeri. Myös vihollisen laajan korsukylän hävittämisestä saatiin kiittää lähes yksinomaan Korsu-Järvistä, tuosta tapauksesta hän sai lempinimensäkin. Tuonkaltaisia ihmisiä toivoisi olevan enemmän tänäkin päivänä. Varsinkin tänä päivänä.

Nina-Maria Saikkonen
Tutkija, Kansallisarkisto

Kyläkirjaston Kuvalehdestä Kalle Päätaloon; Gummerus Oy:n arkisto Jyväskylän maakunta-arkistoon



Maisteri  Kaarle Jaakko Gummerus ryhtyi  vuonna 1872 julkaisemaan lehteä nimeltä ” Kyläkirjasto, lukemisia Suomen kansalle erinäisissä aineissa”.  Palavasieluinen kansanvalistusaatteen kannattaja asui tuolloin Kokkolassa, josta hän muutti Jyväskylään vuonna 1874 saatuaan viran Jyväskylän lyseon suomen ja ruotsin kielen lehtorina. Toimelias Gummerus perusti ystävineen kirjapainon Jyväskylään vuonna 1877. Kyläkirjaston painotoiminta siirrettiin  luonnollisesti Helsingistä omaan kirjapainoon. Gummeruksen kustannustoiminnan katsotaan varsinaisesti alkaneen jo ” Kyläkirjaston” julkaisemisesta vuonna 1872. Näin ollen Gummerus Oy on vanhin yhä toimiva yleiskustantamo Suomessa. Osakeyhtiö perustettiin nimellä K. J. Gummerus Oy vuonna 1906.

Gummeruksen kustannusliike muutti Jyväskylästä Helsinkiin vuonna 1985, mutta muu liiiketoiminta, kuten kirjapaino jäi yrityksen kotikaupunkiin Jyväskylään. Vaikka yhtiön toiminta on aina ollut valtakunnallista, voidaan Gummeruksesta hyvin puhua jyväskyläläisenä yrityksenä. Varsinkin toiminnan alkuvuosina jyväskyläläiset opettajat ja liikemiehet olivat näkyvästi mukana yhtiön hallinnossa.  Kirjapaino oli myös merkittävä työllistäjä Jyväskylässä.

Talvella 2014 käytyjen neuvottelujen jälkeen kustantaja Pekka Salojärvi päätti arkiston lahjoittamisesta Jyväskylän maakunta-arkistoon. Yrityksen Jyväskylän toimipisteessä ollut arkisto siirrettiin maakunta-arkistoon syyskuun alussa, ja samalla aloitti työnsä luovuttajan palkkaama arkistonjärjestäjä.

Arkisto oli osittain varsin hyvässä järjestyksessä jo siirtovaiheessa, joten esim. kirjeenvaihdon arkistointiperiaatteisiin ei tehty muutoksia. Kirjeenvaihto onkin arkiston laajin kokonaisuus. Kirjailijoiden kirjeenvaihtoa löytyy yleiskirjeenvaihdon joukosta vuoteen 1937 saakka. Kirjallisen osaston kirjeet muodostavat oman kokonaisuutensa  vuosilta 1938 - 1970. Kirjeenvaihto on järjestetty vuosittain aakkosjärjestykseen lähettäjän/vastaanottajan mukaisesti. Vaikka arkistoon ei ole laadittu erillistä henkilöhakemistoa, löytyvät niin Olavi Paavolaisen kuin Kalle Päätalonkin kirjeet aakkosjärjestyksen mukaisesti omilta paikoiltaan. Gummeruksella on jonkin verran eroteltu kirjallisella osastolla eri tehtävissä työskennelleiden henkilöiden kirjeenvaihtoa omaksi kokonaisuudekseen. Esimerkiksi Olli Arrakosken, Juhani Salokanteleen, Juhani Syrjän, Pekka Mäkelän ja Tuukka Kangasluoman kirjeenvaihtoa on omissa säilytysyksiköissään. Tuottelias kirjailija Mauri Sariola kävi ilmeisen vilkasta kirjeenvaihtoa myös  kustantajansa kanssa.  Sariola on kirjailijoista ainoa, jonka kanssa käyty kirjeenvaihto on arkistoitu erillisenä kokonaisuutena.

Ulkomaisen kirjeenvaihdon osuus on myös laaja, sillä Gummerus on  merkittävä käännöskirjallisuuden kustantaja. Ulkomaan kirjeenvaihto on niinikään järjestetty aakkosjärjestykseen vuosittain. Käännöskirjallisuuden vuoksi kustantaja Mauno Salojärvi joutui vuonna 1962 raastupaan, kun Gummerus kustansi  Henry Millerin teoksen Kravun kääntöpiiri. Kirjaa pidettiin ”sukupuolikuria ja säädyllisyyttä” loukkaavana teoksena.

Arkiston lopullinen laajuus on 53 hyllymetriä, ja aineiston rajavuodet ovat 1878 - 2010. Vanhimmat asiakirjat ovat  kirjekopiokirjat vuodesta 1878 alkaen sekä tiliasiakirjat alkaen osittain 1880-luvulta. Kyläkirjaston Kuvalehden numerot vuosilta 1878 - 1912 sisältyvät arkistoon. Kokonaisuudesta on erotettu omiksi arkistoikseen Uusi Kirjakerho Oy sekä Ruth ja Mauno Salojärven henkilöarkistot.

Tämän kirjallisuus- ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän arkiston järjestämis- ja luettelointityö valmistui vuodenvaihteessa. Arkisto on tutkijoiden käytössä heti sen jälkeen, kun mahdollisista käyttörajoituksista on sovittu luovuttajan kanssa.

Päivi Hirvonen
Johtaja, Jyväskylän maakunta-arkisto