Avoin rakkauskirje ja muita tunnustuksia

Olen ollut Saamelaisarkistossa yhteenlaskettuna melkein puoli vuotta, sekä työharjoittelussa että kesätöissä. Pomo on kerinnyt vaihtua siinä ajassa ja arkistohuumori tarttua siinä määrin, että vitseilleni nauretaan yhä harvemmin. Olen tutustunut kokonaan uuteen maailmaan ja useaan uuteen ulottuvuuteen.

Minä rakastan näitä...

Arkistoissa hienointa on mielestäni niiden loputtomat mahdollisuudet löytöjen tekemiseen. Tottakai tutkijat ja arkistovierailijat arkistoluetteloiden perusteella odottavat tekevänsä tietynlaisia löytöjä, mutta niiden käyttäminen tuo ja luo aina uutta tietoa. Voisi melkein sanoa, että tiedon määrä arkistossa on rajoittamaton, sillä toisin kuin kirjastoissa, joissa tieto on aina jossain määrin jo määriteltyä, pureskeltua, on se arkistoissa täysin raakamuodossaan. Tästä syystä olen kokenut arkistojen järjestelyn paitsi mielenkiintoiseksi myös raskaaksi sillä suhtaudun aineistoihin tutkijana – mikä voisi kiinnostaa? 

Haluan tutustua arkistoihin kunnolla niiden järjestämisen aikana, haluan tutkia niitä ja uskonkin arkiston järjestäjänä olemisen olevan vielä antoisampaa kuin niiden tutkiminen. Me näemme arkiston sellaisena, kuin se on meille toimitettu ja esitämme ja esittelemme sen kuten parhaaksi näemme. Tottakai toimituskunnosta on määräyksiä ja asetuksia ja ohjeita, mutta me näemme arkiston kun sen sisällön tuntee vain arkistonmuodostaja. Järjestäjällä tuntuu vain olevan harmillisen vähän aikaa, sillä parhaitenhan palvelisimme jos tuntisimme arkistomme läpikotaisin.

 

...mutta myös näitä.

Suurin arkistorakkauteni on saamen kielen tutkija Samuli Aikion arkisto, jonka järjestin ensimmäisenä työnäni. Sen jälkeen olen järjestänyt toki muitakin arkistoja, mutta tämä on ollut mieleenpainuvin.  Arkisto sisältää Kotimaisten kielten keskuksen saamenosaston asiapapereiden lisäksi myös erinäisten saamelaistoimijoiden asiapapereita ja Aikion itsensä kirjoittamia lausuntoja, tiedotteita, artikkeleja ja käsikirjoituksia.

Olen oppinut arkiston kautta valtavan paljon saamen kielten asemasta, käytöstä, historiasta ja tulevaisuudesta. Olen rakastunut kielenkäyttöön, kieleen ja kieliin, kielentutkimiseen ja kielipolitiikkaan. Tämän arkiston kautta olen rakastunut myös arkistoalaan – ensimmäisen järjestämäni arkiston kautta olen varmasti oppinut paljon alan virheitä, mutta myös riemua, löytöretkeilyä, kiinnostusta, järjestämis- ja seulontapolitiikkaa, termistöä, käytäntöä, suojaamista, käsittelyä. Tiesin heti arkiston nähdessäni haluavani järjestää sen. Hyvin tiesinkin.

Sallamaria Pirjetä

Tietopalvelusihteeri, Saamelaisarkisto