23.9.2014

Kulttuuriperinnön säilyttämistä ja jakamista - Suomen Lontoon instituutin uusi raportti

IT-teknologian ja tietoverkkojen kehitys muokkaa yhteiskuntia. Digitaalinen maailma on muuttunut monelle meistä luontevaksi osaksi arkea, eikä se ole enää “oikeasta” maailmasta erillinen alue. Olemme jatkuvasti tietoverkossa ja käytämme sähköisiä työkaluja sitä edes huomaamatta. Sähköinen tieto on yhä laajemmin tarjolla kaikille ja kaikkialla. 

Digital humanities tarkoittaa IT-teknologian hyödyntämistä humanististen alojen tutkimuksessa, opetuksessa ja julkaisemisessa. Käsite on ollut muodissa erityisesti englanninkielisessä humanististen tieteiden keskustelussa viime vuosina. Suomenkielistä yleispätevää käännöstä digital humanities -termille ei ole ainakaan toistaiseksi löytynyt, vaikka esimerkiksi “digitaalinen humanismi” -muotoa näkee ajoittain.

Suomen Lontoon instituutin uusi selvitys Digital Humanities and Future Archives tarkastelee digital humanities -alaa ja kulttuuriperinnön sähköistä säilyttämistä. Selvityksessä ehdotetaan yliopistojen ja muistiorganisaatioiden yhteistyön syventämistä digital humanities -hankkeissa ja avoimen tiedon edistämisessä. Raportti keskittyy erityisesti historiantutkimuksen ja arkistojen tulevaisuuteen.

Isossa-Britanniassa, Suomessa ja eri puolilla maailmaa on käynnissä mielenkiintoisia avoimen datan ja tiedon hankkeita, jotka pyrkivät tieteen ja tutkimuksen avoimuuteen sekä kulttuuriperinnön sähköiseen julkaisuun kaikkien saataville. Iso-Britannia on tähän asti nähty edelläkävijänä avoimen datan ja tiedon hyödyntämisessä. Suomessa teema oli vahvasti esillä esimerkiksi Helsingissä juuri järjestetyillä Avoin Suomi 2014 -messuilla ja Avoin tiede ja tutkimus -hankkeessa.

Arkistonhoitajat ja IT-ammattilaiset ovat toisaalta varoitelleet niin sanotusta pimeästä digitaalisesta ajasta (digital dark age), jos kulttuuriperintöä menetetään tiedon nopean digitalisoitumisen ja luotettavan sähköisen pitkäaikaissäilytyksen puutteen vuoksi. Miten nämä muutokset vaikuttavat humanistisiin tieteisiin ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen? Mitkä ovat sähköisen säilyttämisen lähitulevaisuuden utopia ja dystopia -skenaariot?

Selvityksen lähdemateriaalina olivat kirjallisuuden lisäksi alan ammattilaisten haastattelut. Raportissa viitataan ajankohtaiseen kirjallisuuteen, keskusteluihin ja lukuisiin mielenkiintoisiin projekteihin. Selvityksen tavoitteena on avata keskustelua ja levittää hyviä ideoita Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Irlannissa sekä maiden välillä.

Selvityksen tärkeimmät tutkimustulokset olivat:

• Sähköisten aineistojen parempi saatavuus on hyödyttänyt tutkijoita, ja kehitys voi kaventaa maantieteellisiä ja sosioekonomisia eroja.
• Digitaalinen historiantutkimus (digital history) voi lähentää akateemista ja populaaria historiaa sekä lisätä poikkitieteellistä ja kansainvälistä yhteistyötä.
• Uudet sähköiset työkalut ja menetelmät eivät ole muuttaneet useimpien historiantutkijoiden tutkimusta, mutta niitä pitäisi sisällyttää yliopistojen historian opetussuunnitelmiin.
• Kirjastot, arkistot ja yliopistot näkevät sähköisen säilyttämisen haasteet samalla tavoin, mikä rohkaisee syvempään yhteistyöhön.
• Digitointiprojektit vaativat paljon työtunteja sekä uusia taitoja ja asenteita.
• Julkisten organisaatioiden ja yksityisten yritysten yhteistyöhön kulttuuriperintöprojekteissa liittyy ongelmia, mutta yhteistyössä on myös uudenlaisia mahdollisuuksia. 
• Digital humanities -projektien yhteiskunnallisen vaikutuksen mittaaminen on vaikeaa, mutta tulevaisuudessa toivottavasti toteuttamiskelpoista.  

Kirjallisuuden ja haastattelujen perusteella digital humanities, avoin tieto ja avoin data ovat teemoina monella tapaa toisiinsa yhteydessä. Olisi tärkeää yhdistää digital humanities -tutkijat, tiedon säilyttäjät ja laajempi yhteisö. Muistiorganisaatiot nähtiin tärkeänä kanavana akateemisen tutkimuksen ja laajemman yleisön välillä. Arkistot, kirjastot ja museot painivat samantapaisten ongelmien kanssa, mikä hämärtää näiden instituutioiden välisiä rajoja.

British Library julkaisi Flickrissä yli miljoona kuvaa ilman tekijänoikeusrajoitteita.
Selvityksen tulokset ovat monilla tavoin samankaltaisia kuin suomalaisessa Tutkijoiden ääni -raportissa, Britanniassa tehdyssä Reinventing research? -selvityksessä ja amerikkalaisissa Ithaka S+R:n laatimissa raporteissa vuosilta 2012 ja 2014. Nämä kaikki peräänkuuluttavat yhteistyötä yliopistojen sisällä, ja korkeakoulujen yhteistyötä muistiorganisaatioiden kanssa.

Näiden lisäksi korostamisen arvoista on voittoa tavoittelemattomien järjestöjen kuten Open Knowledgen ja Wikimedian ja ruohonjuuritason aktivistien tärkeä rooli digitaalisten aineistojen luomisessa ja levittämisessä. Nämä organisaatiot ja henkilöt voivat tarjota muistiorganisaatioille tärkeää tietoa esimerkiksi käyttöoikeuksista ja lisensseistä. Hyviä esimerkkejä ovat Open Knowledge Finlandin järjestämät Avoimen kulttuuridatan ja Avoimen julkishallinnon datan mestarikurssit vuonna 2014. Kulttuuriperinnön vapautta painotetaan myös Euroopan unionin strategioissa.

Suomalaisesta näkökulmasta organisaatioiden yhteistyö ja kansainväliset verkostot ovat erityisen tärkeitä, jotta kaikki saatavilla olevat resurssit voitaisiin hyödyntää. Britannian suuriin instituutioihin kuten British Libraryyn verrattuna suomalaiset muistiorganisaatiot ovat pieniä. Pieni koko voi olla myös etu, jos se mahdollistaa ketterät suunnanvaihdokset uusien haasteiden edessä. Yhteistyö on tärkeää myös eri organisaatioiden tuottaman metadatan linkittämisessä, jotta tieto ei siiloutuisi.

Poliittiset voimasuhteet tulevat myös aina olemaan taustalla kulttuuriperinnön säilyttämisessä . University College Londonin arkistoalan professorin Elizabeth Shepherdin mukaan Britannian arkistoammattilaiset ovat olleet hyvin näkymättömiä julkisessa keskusteluissa. Arkistonhoitajien pitäisi olla proaktiivisia ja tuoda vahvemmin julki arkistojen tärkeä yhteiskunnan muistin säilyttämisessä.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet koettiin monella tapaa ongelmallisiksi, mutta yhteistyö voi olla myös hedelmällistä. Kuinka pitkälle muistiorganisaatiot voivat osallistua tällaisiin kumppanuuksiin vaarantamatta oman tehtävänsä? Yhtiöt saattavat haluta rahastaa verorahoin tuotetuilla aineistoilla tai käyttää niitä hyväksi muilla tavoin. Aiheesta kaivataan avointa ja rehellistä keskustelua.

Selvityksessä käsitelty teema tarjoaa monenlaisia mielenkiintoisia ja tärkeitä tutkimuskohteita tulevaisuudessa:

  • Digitointi- ja yleisemmin digitaalisten projektien yleinen yhteiskunnallinen vaikuttavuus.
  • Avoin tieteellinen julkaiseminen ja sen vaikutukset eri sosioekonomisten ryhmien tietämyksen välille.
  • Millaiset politiikat johtavat utopiaan ja dystopiaan sähköisessä säilyttämisessä?
  • Sähköisen ja analogisen aineistojen väliin saattaa online-aikakaudella myös kasvaa kuilu, jos tutkijat huomioivat pelkästään verkossa saatavilla olevat aineistot. Tällainen tilanne vääristää tutkimusprosesseja ja tutkimuksen kohteita.
Voit ladata raportin täältä.

Sampo Viiri

Kirjoittaja laati Suomen Lontoon instituutissa raportin digital humanities -aiheesta ja on valmistunut arkistonhallinnan maisteriohjelmasta Jyväskylän yliopistosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.