Sukututkimusten tekemisestä on luovuttu myös Oulun maakunta-arkistossa vuoden 2011 alusta lähtien. Vielä kuitenkin tehdään kuitenkin ulkomailta tulevat tilaukset sekä lääketieteellistä tutkimusta varten tulevat sukututkimukset. Sukuselvitykset viralliseen tarkoitukseen, kuten perunkirjoitusta tai sukunimen muutosta varten, toimitetaan kuten aiemminkin.
Tämän asiakkaiden kannalta harmittavan päätöksen takana on Oulussakin resurssipula. Niukkenevat henkilöstöresurssit johtavat tämänkaltaisiin päätöksiin. Mutta monikymmenvuotinen perinne on kuitenkin muutaman muisteluksen arvoinen…
Oulun maakunta-arkistossa sukututkimukset yhdistettiin pitkään niitä useita vuosia päätyökseen tehneeseen Terttuun. Maakunta-arkistossa yli 30-vuotisen uransa aikana hän myös järjesti seurakuntien arkistot ja laati rippikirjoihin apuluettelot, jotka nopeuttivat ja helpottivat sukututkimusten tekemistä virkatyönä. Oulun maakunta-arkistossa säilytetään alkuperäisenä lähes kaikkien Pohjois-Suomen seurakuntien kirkonkirjat. Tertulle tulivat vuosien varrella tutuksi seurakunnat kylineen ja taloineen sekä eri paikkakuntien suvut. Samoin kirkkoherrojen eri aikoina käyttämä käsiala. Pohjoissuomalaisten elämä vuosisatojen saatossa avautui hänelle näiden asiakirjojen kautta: kuolleiden luettelosta tutuiksi tulivat kato- ja tautiajat ja se, kuinka pienestä oli monesti kiinni tutkitun suvun jatkuminen näihin päiviin. Terttu jäi ansaitulle eläkkeelle aikanaan. Hänen jälkeensä useampi maakunta-arkiston virkamies sai tehdä sukututkimuksia muun työnsä ohella. Monet kokivat nämä tervetulleena vaihteluna ja välipaloina.
Sukututkimusten tilaajia neuvotaan nyt yhtenä vaihtoehtona omatoimiseen tutkimiseen käyttämällä internetistä löytyviä digitoituja seurakuntien väestörekisteriasiakirjoja. Luonnollisesti ajatellen asiakkaita eri puolella maata ja maailmaa, on toivottua kehitystä, että sukututkimuksessa tarvittavat asiakirjat ovat helposti saatavilla kotikoneen kautta. Kaikilla ei kuitenkaan ole vielä hallussaan sukututkimuksen tekemisessä tarvittavaa ”tekniikkaa” ja vanhaa saksalaista käsialatyyliäkin olisi hyvä osata.
Sukututkimuksessa tarvittavien seurakuntien väestörekisteriasiakirjojen löytyminen yhä kattavammin internetin kautta, on toisaalta merkinnyt asiakasmäärien laskua ainakin Oulun maakunta-arkistossa. Ennen mikrofilmien tai –korttien lukulaitteilla oli tungosta, toisin on tänä päivänä. Rippi- ja historiakirjoista saatava tieto muodostaa kuitenkin vain osan sukututkimuksesta. ”Lihaa luiden ympärille” löytyy asiakirjoista, joita ei vielä tänä päivänä löydy digitaaliarkistosta ja niiden sinne saaminen kestänee pidemmän tovin. Näitä ovat esimerkiksi tuomiokirjojen sisältämät käräjäpöytäkirjat ja perukirjat sekä lainhuudatuspöytäkirjat kauppakirjoineen ja syytinkisopimuksineen. Mielenkiintoisia ovat myös kruununtilojen katselmuspöytäkirjat. Ja jos seurakunnan rippikirjoissa on aukkoja tuhojen vuoksi, voi sukua yrittää selvittää henkikirjojen avulla. Tällöin on kuitenkin tutkittava henkikirjat vuosi vuodelta, eikä digitaaliarkistosta löytyvä joka 5. vuosi vielä riitä. Paljon mielenkiintoista aineistoa löytyy myös yksityisarkistoista, kuten perheiden ja sukujen tai seurojen ja yhdistysten arkistoista.
Kun maakunta-arkiston sukututkijoiden ”vanha kaarti” on työnsä tehnyt, ei uutta samankaltaista sukututkijayhteisöä ole enää muodostunut. Toisten tutkijoiden kanssa koneiden äärellä muodostui jopa ystävyyssuhteita ja maakunta-arkiston henkilökunnalle tulivat vuosien varrella tutuksi useat vakioasiakkaat. Yli 50 vuotta tutkijana käynyt Heikki ja kaukopartiomies Martti ovat jo siirtyneet sinne, missä ehkä kaikki sukuun liittyneet puuttuneet linkit vihdoin selvisivät. Ehkä myös Olavi löysi sen kauan etsimänsä Walborgin…
Kaisu Kynkäänniemi
Tutkija, Oulun maakunta-arkisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.