Siviilipalvelusmieheen voi törmätä tänä päivänä yhä todennäköisemmin esimerkiksi valtion ja kunnan virastoissa. Palvelustaan suorittavia on virrannut silloin tällöin myös arkistojen pariin. Millaiselta siviilipalvelus on tuntunut Kansallisarkistosta käsin?
Kansallisarkisto sai ensimmäisen siviilipalvelusmiehensä 2000-luvun alussa. Viimeisen vuosikymmenen aikana siviilipalvelusvelvollisia on saapunut Kansallisarkistoon vuosittain ja tällä hetkellä heitä työskentelee virastossa yhteensä yhdeksän henkilön verran.
Palvelustaan suorittavia löytyy niin arkistoteknisestä yksiköstä kuin sisäisten palveluidenkin puolelta. Siviilipalvelusmiehen voi tavata esimerkiksi makasiinien syövereissä, päivystäjän tiskin takana tai kirjoittamassa postausta arkistolaitoksen omaan blogiin.
Kansallisarkistossa tapaamani siviilipalvelusvelvolliset ovat saaneet hoidettavakseen vastuullisia ja mahdollisuuksien mukaan omaa koulutustaustaansa tai mielenkiintoaan vastaavia tehtäviä. Kaikkea ei ole tarvinnut osata valmiiksi, vaan palveluspaikka on tarjonnut tukea ja koulutusta palvelusajan saatossa.
Olen kokenut siviilipalvelustaustasta huolimatta olevani samalla viivalla muiden työntekijöiden kanssa. Jokaista siviilipalvelusmiestä kohdellaan asiallisesti enkä ole kuullut kenenkään joutuneen keittämään kahvia tai päivittelemään Facebookiin turhautuneita tilapäivityksiä päivästä toiseen. Yleinen käsitys siviilipalvelusvelvollisten työtehtävistä taitaakin olla osaltaan vanhentunut.
Siviilipalveluksen rangaistuksenomaisesta luonteesta ei ole ollut havaittavissa merkkejäkään viimeisen puolen vuoden aikana. Näköala valtionhallinnon toimintaan sekä työskentely kulttuurihistoriallisesti merkittävän aineiston parissa luovat pohjan, jolta on hyvä ponnistaa työelämän ja opiskelun erilaisiin haasteisiin siviilipalvelusvuosi takanapäin.
Tomi Mustikka
Siviilipalvelusmies/tiedotusharjoittelija, Kansallisarkisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.