15.4.2011

Luovuuden elementeistä

Taannoin arkistolaitoksen asiakaslehdessä (Akti 3/2010) kerrottiin Seilin saarelta viime vuonna tehdystä asiakirjalöydöstä. Erikoista löydössä oli sekä sen koostumus että tietosisältö, kysehän oli pieniin pulloihin pakatusta kirjelappusten joukosta. Pullopostia muistuttava kokonaisuus oli pakattu peltipurkkiin ja kätketty aikoinaan metsään. 

Löydölle ei alkuinventoinnin jälkeen ole kuluvan talven kuluessa tapahtunut juuri mitään akateemisia pohdiskeluja lukuun ottamatta. Toisaalta juuri nämä keskustelut ja pohdinnat eri asiantuntijoiden kesken ovat löydön tulkinnan keskeistä antia. Mielisairaalasaaren menneet ajat heräävät henkiin joka kerta kun löytöä katsomme tai mietimme.   

Innovaatiot ja luovuus on tänä päivänä toivotettu tervetulleeksi lähes kaikkiin organisaatioihin ja yrityksiin. Yhteinen nimittäjä sille, mitä näillä käsitteillä useimmissa yhteyksissä ja julkilausumissa tarkoitetaan, on jotakin positiivista, rentoa ja hauskaa ja ennen kaikkea viihtyvyyden parantamista miellyttävällä tavalla harmaassa arkipäivässä. Syntyykö luovuus todella äärimmäisessä vapauden tilassa tai kauniisti pyytämällä? Vai olisiko sillä sittenkin jotakin tekemistä yksilön (tai lauman) selviytymisen kanssa.

Seilin asiakirjalöydön yhteydessä mieleen nousee usein jonkinlainen ahdistus ja karu tunne siitä, että nyt liikutaan hyvin yksityisellä alueella. Vaikuttaa siltä kuin hyvin rajatussa elämänpiirissä kirjelappuset ajatellut henkilö olisi viimeisillä voimillaan pinnistäytynyt systemaattiseen toimintaan ja saanut tärkeät, henkilökohtaiset viestinsä puserrettua paperille ja lopuksi toimitettua ne, meille tuntemattomalla tavalla, toimintaa rajoittavan sairaalaympäristön (luovuustesteistä tutun ”laatikon”) ulkopuolelle. (Tämä on tietysti vain kuvittelua.) Kaikessa mahdottomuudessaan vision toteuttaminen eli teko onnistui ja viesti saapui aikanaan laatikon ulkopuolelle, joskin toiseen aikaan.

Huomasittehan, että pienten kirjelappusten lisäksi uusin suomalainen luovuusopus (Alf Rehn, 2010) on luettu kannesta kanteen!

Anne Wilenius
Ylitarkastaja, Turun maakunta-arkisto

1 kommentti:

  1. Kiitos päivityksestä, Akti-lehden juttu jäi mieleen.

    Luovuus ei muuten Suomesta lopu, jos kirjojen kirjoittajilla on vaikutusvaltaa. Eli viime vuonna ilmestynyt opus ei enää ole uusin (STT Info - Mato Valtonen ohjaa luovuuteen uutuusteoksellaan).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.