Suomen arkistolaitoksen täyttäessä 200 vuotta

Nils Wasastjerna, 1890-luku (Helsingin kaupunginmuseo)

Marraskuun 25. päivänä vuonna 1816 Venäjän keisari Aleksanteri I allekirjoitti päätöksen pysyvän arkistonhoitajan viran perustamisesta Suomen senaattiin. Tuosta päivästä lasketaan Suomen arkistolaitoksen synty.

Senaatin arkisto jaettiin kahteen osastoon. Vanhaan arkistoon kuuluivat ne asiakirjat, jotka Haminan vuoden 1809 rauhansopimuksen 12 §:n nojalla poimittiin Ruotsin eri arkistoista ja siirrettiin Suomeen senaatin käyttöön. Siirrettyihin asiakirjoihin kuului sekä uudempia hallinnollisia aineistoja että vanhoja asiakirjoja jopa keskiajalta saakka. Vanha arkisto muodostui nopeasti tutkimusarkistoksi, jota hyödynsivät ajan hengen mukaisesti menneisyyden lähteitä julkaisevat historiantutkijat.

Uusilla sähköisillä palveluilla edistetään käyttörajoitteisten viranomaisaineistojen tutkimuskäyttöä

Suomi on tutkimusaineistojen osalta erityinen maa; tutkijoilla on mahdollisuus saada käyttöönsä laaja kirjo laadukkaita julkishallinnon rekistereihin pohjautuvia valtakunnallisia kokonaisaineistoja. Lisäksi rekisteritietojen yhdistäminen henkilötunnuksen avulla muihin aineistoihin kuten biopankkidataan, potilastietoihin tai muuhun kliiniseen dataan sekä kysely-, haastattelu- tai terveysmittausaineistoihin tarjoaa hyvin rikkaan lähtökohdan muun muassa terveys- ja hyvinvointitutkimukselle.