4.2.2011

It´s burning ! - kulttuuria ja arkistoitua kulttuuria

Nyt se vihdoin tapahtuu. Turku palaa kulttuuripääkaupungiksi vuodeksi 2011 ja elämän arkipäivä täällä Aurajoen suistossa tuntuu uskomattoman mukaansatempaavalta. Spektaakkelimaiset avajaiset kulttirakennusten taustoittamassa Turun jokirannassa ovat onnellisesti ohi ja kaupungin väki on ottanut roolinsa aktiivisina kulttuurikaupunkilaisina. Historiallisille faktoille ja arkistoihin kerätyn tiedon uusiokäytölle on potentiaalista kysyntää enemmän kuin aikoihin. Menneisyys tuntuu olevan juuri nyt yhtä lähellä kuin tulevaisuuskin.

Tunnettua on, että Turku ja turkulaisuus eivät jätä ketään kylmäksi. Eivät edes turkulaista, tamperelaisista puhumattakaan. Erityisesti turkulaisten tapa hoitaa asioita, jopa suoranainen tyhmyys, on useimmiten ollut pilkan kohteena. Turkulaiselle nämä syytökset eivät aina ole avautuneet: asioilla on puolensa ja maltti valttia tapahtuipa mitä tahansa. Osaaville ulkopaikkakuntalaisille on perinteisesti täällä aina annettu tilaa. Ja joskus kokeeksi vähän muillekin eikä aina niin hyvin seurauksin.

Sukellettaessa arkistojen valtavaan tietomassaan on todettavissa, että joko tahattomasti tai tahallaan tehdyt tyhmyydetkin ovat kulttuuria ja aikojen saatossa joskus jopa osa korkeakulttuuria. Uskaltaisikohan sitä jopa väittää, että suuri osa historiankirjoituksesta käsittelee omassa ajassaan tehtyjä surullisia virhearviointeja, epäonnistumisia ja tyhmyyksiä. Se käsittelee mitä moninaisimpia ja omalaatuisimpia tapoja pyrkiä ulos arjen ahtaasta todellisuudesta kohti utopiaa tai jotakin parempaa.

Monet ihmiskunnan suurista keksinnöistä ovat syntyneet väärinkäsitysten ansiosta tai niiden inspiroimina. Huikaisevat ideat tai niiden kokeilut dokumentoituvat ihmiskunnan asiakirjalliseksi kulttuuriperinnöksi tavalla tai toisella, mutta vain harvat suuret innovaatiot ”ottavat tulta” omassa ajassaan. Sanontahan kuuluu, että mistään ei opi niin hyvin kuin virheistä. Yliopistossa minulle opetettiin, että historiasta ei voi oppia. Loppupäätelmäksi turkulaisena saan tästä, että samoja virheitä ei kannata tehdä samassa koeympäristössä uudestaan, koska lopputulos lienee useimmiten kutakuinkin sama. Kannattaa siis tehdä uusia virheitä, niistä syntyy uutta kulttuuria!

Anne Wilenius
Ylitarkastaja, Turun maakunta-arkisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.