5.10.2012

Tilat, tavat ja toiminta

”On teillä täällä hienot tilat.”  Asiakas ihailee maakunta-arkiston hulppeata aulaa.  Yli 30 vuoden arkistoalan työkokemuksella olen samaa mieltä.  Hienot ovat. Tilat ovat aina vaikuttaneet toimintakulttuuriin. Tänä vuonna 85. syntymäpäiviään viettävä Hämeenlinnan maakunta-arkisto on ehtinyt toimia kolmessa paikassa.  Viimeistään muuttovaiheessa ymmärsin,  että siirtyminen Aittatielle  muuttaa tapojamme yllättävän paljon.

Arkiston ensimmäisessä toimipisteessä, kaupunginkirjaston vintillä, aurinko paistoi iloisesti makasiinitiloihin. Työhuoneeni oli pahviseinäinen koppero, sekin ylellisyyttä, jonkinlaista yksityisyyttä. Menneen maailman tuoksu kiehtoi.  Toimeen ryhdyttiin ”työ tekijäänsä neuvoo” – periaatteella.  Muistan kirjoittaneeni paljon jäljennöksiä myllykatselmuksista.  Viikonloppupäänsärky oli vakituinen vaiva, kunnes vanhat käsialat avautuivat.  Maakunta-arkiston hoitaja Myllyniemi kertoi, että arkistossa miehet ovat saattaneet ratketa ryyppäämään, naiset ovat yleensä vain tulleet hulluiksi. Jäisinkö tänne pidemmäksi aikaa?

Tuli vuosi 1978 ja maakunta-arkiston uudet tilat  Arvi Kariston kadun varressa valmistuivat. Muutto sujui iloisessa talkoohengessä.  Viranomaisten arkistosiirrot työllistivät. Arkistonmuodostussuunnitelmien laadintaan tarvittiin neuvontaa.  Kenttätyö toi haastetta ja  vaihtelua, laajensi omaa näkökulmaa.  Vähitellen kaikki virkailijat saivat oman virkapuhelimenkin! 

Rakensimme asiakirjanäyttelyitä,  lanseerasimme lainhuudatustodistuksen puuduttavien kirjoitelmien sijaan, talossa oli toimiva (yleensä) kopiokone.  Ihka oikea konservaattori palkattiin. Uudet tilat piristivät henkilökuntaa selvästi. Ammattiylpeys kehittyi, kun ihmiset pääsivät käyttämään vahvuuksiaan. Arkistossa alkoi tapahtua.  Äksöniä kehiin!

Aikanaan alkavassa ahtaudessa oli puolensa. Oli kodikasta ja ahdasta.   Tutkijasalin vilkkaimpina päivinä voi aina huikata jonkun paikalle eksyneen työtoverin apuun.Entinen teollisuusrakennus alkoi kiukutella.  Talvella oli kylmä, mutta vielä pahempaa oli lähes 30 asteen helle sisätiloissa kesäisin.  Asiakkaat hoipertelivat puolitajuttomina pois ihmetellen, miten henkilökunta voi työskennellä sellaisissa tiloissa.

Muutto Aittatielle tiesi sitä, että kaikkia työtovereita ei välttämättä päivän mittaan tapaa lainkaan. Samaan rytäkkään perustettiin johtoryhmä vetämään eri vastuualueita.  Olemme sektorijohtamisen pilottiyksikkö.

HMA:sta tuli Suomen uusin, kaunein ja arkistoainekseltaan suurin maakunta-arkisto. Kymmenvuotissiirtojen, KIR-aineistojen ja maksulliseen säilytykseen otetun aineksen lisäksi tästä piti huolen kansallisarkistosta Hämeenlinnaan siirretty materiaali. Työ lisääntyy (tai väki vähenee)  ja edellyttää jatkuvaa uuden oppimista.. TUVA, TOVA ja TIVA.
Astia, Portti, digitaaliarkisto. AHAA!.

Onneksi emme enää ole matkailunähtävyys, vaan voimme keskittyä substanssitöihin. Kirjailija Sirpa Kähköstä lainaten,  tutkijasalien korkeat katuikkunat tekevät tutkimustyöstä näkyvää!

Sähköinen asiointi lisääntyy ja resurssi pyörii prosessissa.  Mutta. Tietopalvelun asiakas arvostaa edelleen ihan oikeaa elävää virkailijaa.   Ja toistaiseksi häntä tarvitaan.

Leena Lepistö
Tietopalvelusihteeri,  Hämeenlinnan maakunta-arkisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.