Tammikuussa maamme historiantutkijat kohahtivat: uskomattoman hieno von Stedingkin arkisto oli ostettu Suomeen ja tulisi digitoinnin jälkeen kaikkien kiinnostuneiden saataville. Muutkin kohahtivat. Aamulehti otsikoi 16.1.2013 raflaavasti "Suomi osti 465 000 eurolla vanhaa paperia Ruotsista" ja nimimerkki Roope A pohti Helsingin Sanomien verkkosivuilla "Mitä etuja saadaan siitä, että ostetaan kalliilla rahalla alkuperäisiä asiakirjoja? Entä jos ruotsalaiset laittavat digitoidut asiakirjat vapaasti internetissä katsottaviksi?".
Asetus arkistolaitoksesta toteaa, että laitoksen tehtävänä on muun muassa hankkia tutkimuksen kannalta merkityksellisiä asiakirjoja. Nyt kyseessä oli ulkomailla oleva, Suomea koskeva ja kansallisesti poikkeuksellisen merkittävä aineisto, joka oli vaarassa joutua hukkaan. Tällaisen yksityisen tahon hallussa olevan arkiston tullessa siis myytäväksi, oli Kansallisarkiston viipymättä ryhdyttävä toimiin.
Hankintaa edelsivät perinpohjaiset neuvottelut aineiston omistaneen suvun edustajien ja Ruotsin Riksarkivetin kanssa, aineiston tarkka analysointi ja arvonmääritys. Kaikki tämä tehtiin tiukalla aikataululla tietoisena siitä, että vaara arkiston hajoamiselle ja korvaamattoman tutkimusaineiston häviämiselle miltei kirjaimellisesti taivaan tuuliin oli yhä vain kutistuvan ajan kysymys.
Riksarkivetin ei ollut mahdollista ostaa kyseistä arkistoa, sillä se on tehnyt ja on tekemässä kalliita ostoja. Toisin kuin Suomen arkistolaki ei Ruotsin arkistolaki mahdollista yksityisen hallussa olevien aineistojen haltuunottoa kopiointia varten ellei asianomainen anna siihen lupaa. Tällaista lupaa omistajat eivät antaneet, sillä he katsoivat sen laskevan arkiston myyntiarvoa. Koska von Stedingk-suvun kokoelmaan kuului erityisesti Suomen historian kannalta poikkeuksellisen arvokasta aineistoa, päätyivät Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö sekä yksityiset säätiöt ja henkilöt rahoittamaan hankinnan. Se oli todellinen kulttuuriteko. Hankinta varmisti tutkimuksellisesti arvokkaan aineistokokonaisuuden eheyden ja säilymisen tuleville tutkijapolville.
Suomen Kansallisarkisto on antanut Ruotsin Riksarkivetille luvan digitoida aineisto. Ruotsi siis vastaa digitoinnin kustannuksista ja toimittaa digitaaliset kopiot Suomeen kesällä 2013, jolloin ne liitetään osaksi arkistolaitoksen Digitaaliarkistoa. Digitoinnin jälkeen alkuperäisaineisto siirretään Ruotsista Suomen Kansallisarkistoon.
Marie Pelkonen
Viestintäpäällikkö
Kansallisarkisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.