Kansalliskirjasto on jo yli 300 vuoden ajan kerännyt talteen painotuotteita. Verkkoaineiston kerääminen alkoi 2006. Toimintaa säätelee vuonna 2008 voimaan tullut laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä. Lain mukaan ”Kansalliskirjaston tehtävänä on ohjelmallisesti hakea ja tallentaa yleisön saatavilla olevaa verkkoaineistoa tietoverkoista. Haettavaan ja tallennettavaan verkkoaineistoon tulee sisällyttää edustavasti ja monipuolisesti tietoverkoissa eri aikoina yleisön saatavilla olevaa aineistoa.” Tällä hetkellä Kansalliskirjastolla on verkkoaineistoja tallella noin 900 miljoonaa tiedostoa.
Mikä on verkkokeskustelujen asema? Hallituksen esityksessä laiksi kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä sanotaan: ”Automaattisen aineistohaun ja tallentamisen ulkopuolelle olisi tarkoitus jättää myös avoimissa tietoverkoissa oleviin uutis- ja keskusteluryhmiin tai muihin vastaaviin palveluihin sisältyvät aineistot, joihin sisältyy usein lähinnä henkilöiden yksityisyyden piiriin kuuluvaa aineistoa tai aineistoa, joka on laitettu palveluun ilman tekijänoikeuden haltijan suostumusta. Tällaisen aineiston kerääminen ei ole lain tavoitteiden mukaista.”
Tämä on Kansalliskirjastoa tällä hetkellä ohjaava linjaus, johon en kylläkään henkilökohtaisesti ole tyytyväinen; jos ja kun lakia tulevaisuudessa tarkistetaan, tähän kohtaan tulisi puuttua. On vaikea nähdä, miten erilaisissa verkkokeskusteluissa olisi ainakaan erityisen paljon henkilöiden yksityisyyden piiriin kuuluvaa aineistoa tai tekijänoikeuksien loukkauksia. Lisäksi aineistot ovat Kansalliskirjaston perustehtävän kannalta keskeisiä. Olemme keskustelleet eri alojen tutkijoiden kanssa siitä, mitä verkon arkistoinnissa pitäisi painottaa. Ehdottomasti eniten on noussut esiin arjen historian näkökulma: mitä ihmiset yleensä verkossa tekevät ja sanovat.
Käytännössä keskusteluaineistoa on tallessa ainakin jonkin verran. Koska kerättävät aineistomäärät ovat suuria, on hyvin vaikea estää täysin avoimesti verkossa olevan keskustelun tarttumista keräävän ohjelmiston haaviin. Toisaalta jatkuvasti elävien keskustelufoorumien kattava talteen saaminen olisi, jos sitä yrittäisikin, varsin työlästä Kansalliskirjaston kaltaiselle ulkoiselle toimijalle. Kirjasto voi taata ainoastaan, että erityyppisistä aineistoista jää jälkipolville monipuolinen otos - ei sitä, että jokin tietty dokumentti tai www-sivu tulee varmasti tallennetuksi.
Yksityisyyden suojan näkökulma on myös tärkeä, mutta senkin suhteen oma harkinta on paras turva. Kaikkien verkossa toimivien on hyvä muistaa, että verkossa tehtyä ei välttämättä saa tekemättömäksi. Jos aineistoa ei kerää talteen Kansalliskirjasto, sen voi kerätä talteen Internet Archive, hakukoneen välimuisti, juorulehden toimittaja tai periaatteessa kuka tahansa. Julkaistun aineiston poistaminen on jo kenties liian myöhäistä. Verba volant - scripta manent.
Esa-Pekka Keskitalo
Tietojärjestelmäpäällikkö
Kansalliskirjasto
Kansalliskirjasto on Kansallisarkiston sisarorganisaatio.
Tämän kirjoituksen innoittajana on toiminut Samuli Glöersenin seuraava kirjoitus Kansallisarkiston Facebook-sivulla:
"Kansallisarkiston pitäisi arkistoida suomenkielinen digitaalinen julkinen keskustelu servereille. Kukaan muu sitä ei tee kokonaisvaltaisesti ja painettu teksti antaa vääristyneen kuvan todellisuudesta. Se mitä nykyisin tapahtuu suomenkielisessä keskustelussa ja politiikassa, tapahtuu digitaalisessa verkossa. Investointi on merkittävä, mutta kansallisarkiston jatkonkannalta välttämätön. Ilman siirtymistä täysin digitaaliseen arkistointiin voitte jäädä 1900-luvun museoksi. Esimerkiksi entisiin paperitehtailta vapautuviin tiloihin olisi luontevaa asentaa kansallisarkiston serverikeskukset. Google:lle tilat kelpasivat."
Kiitokset Samulille keskustelun avaamisesta ja ajattelun aiheen antamisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.