17.10.2013

Ollapa maataloushöyrykattilain apulaistarkastaja




Ammattientarkastajan arkiston kätköistä löytyi Sveas Drottning -merkkinen polkupyörä kuluneilla renkailla, polkupyörän omistavat herra maataloushöyrykattilain apulaistarkastaja ja herra apulaistarkastajan rouva. Arkiston virkakirjeenvaihto paljastaa hieman epävirallisemman tapahtumaketjun, joka alkoi jo vuonna 1940 ja päättyi keväällä 1944. Polkupyörän lisäksi tapahtumaketjua värittävät kansanhuoltoministeriö ja säännöstely. 
 

Maataloushöyrykattilain apulaistarkastajan toimenkuvana oli kiertää ympäri maaseutuja tarkastamassa räjähdysherkkiä höyrykattiloita. Höyrykattilasta ja mäntähöyrykoneesta koostuvaa lokomobiiliksikin kutsuttua maahöyrykonetta käytettiin etenkin puimakoneen pyörittämiseen. Sodan aiheuttaman polttoainepulan vuoksi puukäyttöinen maahöyrykone oli käytössä 1950-luvun alkuun saakka. Kovakuntoiselle apulaistarkastajalle kertyi vuosittain tarkastusmatkakilometrejä polkupyörällä noin 1400 ja suksilla vielä toinen mokoma. 


Apulaistarkastaja oli ostanut polkupyöränsä vuonna 1940 omien sanojensa mukaan vanhana. Vuotta aikaisemmin, syyskuussa 1939, oli perustettu kansanhuoltoministeriö vastaamaan väestön toimeentulon turvaamisesta sekä talouselämän ja työvoiman käytön säännöstelystä poikkeustilanteissa. Vuoden 1939 lopulla säännöstelyn alaisiksi joutuivat nestemäiset poltto- ja moottoriöljyt, sokeri, siirappi, kahvi ja tee. Apulaistarkastajalle tarjottiin kenties matkoillaan ensin ihan oikeaa kahvia, mutta vähitellen voikukan juurista tai vehnän ja rukiin jyvistä kuivattua korviketta alettiin lisätä kahvin sekaan. Samaan aikaan herra apulaistarkastajan rouva mietti perheen kenkätilannetta kansanhuoltoministeriön julkaisemien ohjelehtisten perusteella. ”Päätös jalkineitten hankkimisesta on tehtävä harkiten, sillä ei riitä, että on rahaa, pisteitä ja erikoiskuponki, vaan pitää olla myös jalkineitten todellinen tarve (ettei tulisi vieneeksi tarvitsevan osaa).”


Huhtikuussa 1943 polkupyörän renkaat alkoivat näyttää pahoja kulumisen merkkejä. Tilanteesta huolestuneena pyörän omistaja päätti hakea polkupyörärenkaiden ostolupaa kansanhuoltoministeriöstä. Hän täytti esimieheltään saamansa lomakkeen, jossa anoi sekä sisä- että ulkorenkaita. Omana perustelunaan hän 28.4.1943 kirjoitti, että ”nykyiset, monta vuotta käytetyt polkupyöräni renkaat ovat niin kuluneet, etten pitkille matkoille niillä mielelläni lähde.” Hänen esimiehensä luonnehti puoltavassa lausunnossaan renkaita vanhoiksi ja hauraiksi. Herra apulaistarkastaja lupasi myös luovuttaa vanhat renkaat vastineeksi - sitäkin lomakkeessa kysyttiin. Apulaistarkastajan rouvakin olisi tarvinnut vanhoja polkupyörän renkaita korjatessaan perheensä korvikejalkineita, joiden puupohjat eivät kestäisi kauan ahkeraa kulutusta, ellei niitä vahvistettaisi pienillä vanhoista kumin tai nahan jätteistä leikattavilla vahvikelapuilla. Kenkähuollon lisäksi rouva apulaistarkastaja oli jo ehtinyt kansanhuoltoministeriön ohjeistuksen mukaisesti tiivistää asuintalonsa lämmönhukan vähentämiseksi ja saippuan säästämisen kultaiset säännöt hän osasi vaikka unissaan.


Kesä 1943 meni herra apulaistarkastajan lapsilla nopeasti vähissä käännetyissä ja korjatuissa vaatteissa voikukan juuria kahviksi ja muurahaisenmunia lääketieteen tarpeiksi kerätessä. Lasten isä ajeli kuluneilla polkupyörän renkailla tarkastusmatkojaan ja äiti oli saattanut maailmaan uuden apulaistarkastaja juniorin. Työntäyteistä arkea pyörittäessään perheen äiti oli päättänyt pysyä jalkeilla koko päivän, sillä jos istahtaisi, niin heti nukahtaisi. 


Vajaan vuoden kuluttua elettiin kevättä 1944, eikä pyöränrenkaiden ostoluvasta vieläkään kuulunut mitään. Uhkaavasti lähestyi noin kaksi viikkoa kestävä höyrykattilain tarkastusmatka pitkien taipaleiden taakse. Apulaistarkastajan esimies lähetti 18.4.1944 ministeriöön ostolupa-anomuksen kiirehtimispyynnön, jota hän perusteli siten, että ”pyörän käytön tarve taas heti on edessä.” Koska vastausta ei kuulunut, piti laatia kokonaan uusi ostolupa-anomus. Sen puoltolausunnossa esimies kuvaili kuluneempaa rengasta 11.5.1944 seuraavasti: ”entinen ei enää kestä ilmanpainetta siinä.” Ilmeisesti tämä luonnehdinta sai ministeriössä vauhtia, sillä apulaistarkastaja sai anomansa ostoluvan 17.5.1944. Iltasella saatettiin sitten tapauksen onnellisen päätöksen kunniaksi keittää kahvit niistä viisi vuotta sitten kammarin kaapin taakse jemmatuista ihan oikeista kahvinpavuista.


Tervetuloa tutustumaan Arkistolaitoksen kiertävään kansanhuoltoministeriöstä ja säännöstelystä kertovaan näyttelyyn Joensuun maakunta-arkistoon!  Näyttely on esillä 29.11.2013 saakka.  

Hanna Kiiski, tutkija
Joensuun maakunta-arkisto 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.