Kuulumisia Oulun maakunta-arkistosta

Viime viikolla oli alkuvuoden viimeinen lauantaiaukiolopäivä Oulun maakunta-arkistossa.  Lauantaiaukioloa tarjottiin yhteensä 16 päivänä neljän kuukauden aikana (loka-marraskuussa ja helmi-maaliskuussa). Vuoden tauon jälkeen viime lokakuussa ensimmäistä lauantaita odotellessa oli jännittynyt olo – vieläkö asiakkaamme tauon jälkeen palaisivat. Totuushan on, että mikä tahansa palvelu loppuu, jos sille ei ole käyttäjiä. Enin huoli haihtui, kun ensimmäisenä lauantaina kävijöitä oli 7 ja seuraavana 9. Määrät voivat tuntua lukuina pieniltä, mutta lauantain kävijöiden osuus koko viikon kävijämäärästä oli kymmenesosan verran. Se oli enemmän kuin pitkän ajan keskiarvo aiemmilta vuosilta.

Tilastonikkarit voisivat laskea monenlaisiakin tuloksia, mutta pelkästään vieraskirjasta laskemalla voi tehdä huomioita. Kävijämäärät vaihtelivat 2 kävijän ja 29 kävijän välillä. Muutama sukututkijaryhmä hyödynsi mahdollisuutta ja teki ohjaajansa johdolla vierailun maakunta-arkistoon. Kertaakaan tutkijasalin päivystäjän ei tarvinnut viettää lauantaipäivää yksin.

Tuli tässä itsekin lämmiteltyä vanhaa sukututkimusharrastusta ja vietettyä muutama lauantaipäivä arkistossa. (Ainakaan samoina lauantaina ei näkynyt muita henkilökuntamme jäseniä, joten ihan oikeitakin tutkijoita lauantaisin kävi.) Itsellä olevien tietojen ja digitaaliarkistossa käytettävissä olevien tietojen väliin jäävien sukupolvien tiedot löytyivät mikrokorteilta. Lainhuutoasiakirjoista ja niiden liitteenä olevista kauppakirjoista sain täydennystä tietoihini.

Oli mielenkiintoista huomata miten vanhat asiakirjat veivät mennessään. Mielikuvitusta käyttämällä saattoi kuvitella vaikkapa niitä tuntoja, joita tuoreella isännällä oli omaa tilanpitoa aloitellessa. Asiakirjojen äärellä kadotti ajantajun ja kiire hellitti. Voinkin lämpimästi suositella käyntiä arkistossa lääkkeeksi stressille ja jatkuvalle kiireelle. Eräs asiakkaamme totesi samansuuntaisesti - missä muualla on vielä tarjolla hiljaisuutta ja keskittymisrauhaa. Oulun maakunta-arkiston tutkijasaliin tosin pääsee käymään lauantaina seuraavan kerran vasta ensi syksynä, mutta jos oikein pitää kiirettä, niin muutamissa yksiköissä stressilääkettä on vielä tälle keväälle tarjolla.

Satu Kantola

Tutkija, Oulun maakunta-arkisto

Yhteistyötä opiskelijoiden kanssa

Kritiikin saamisessa on puolensa. Rakentava sellainen on yksilön parhaaksi, jota antavat puoliso, lapset, sukulaiset, hyvät ystävät. Myös organisaatioille toiminnan arviointi tekee hyvää. Julkishallintoa arvioidaan nykyisin erilaisten mittareiden ja jo vakiintuneiden toimenpiteiden kautta. Tuoreiden näkökulmien saamiseksi vanha, totuttu byrokraattisesti toteutettu tarkastelu ei aina riitä. Maailma muuttuu kovaa vauhtia. Sen takia on hyvää saada myös uudenlaista palautetta, raikkaita arviointeja ja kehitysideoita ja kohteen on pyrittävä reagoimaan niihin nopeasti.

Arkistolaitos haluaa nyt kehittää uusia palvelua ja lähestyä asiakkaittaan tavalla, joka on tätä päivää. Siihen kuuluu oleellisena asiana webin - keskeisenä elementtinä kotisivumme ja siihen kytketyt palvelut. Halusimme arvioita nykyisten palveluiden näkyvyydestä, toimivuudesta ja toimimattomuudesta sekä kehittäviä ehdotuksia siitä miten edetään. Käännyimme asiassa Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median laitoksen puoleen, jossa asiaan tartuttiin innolla. Nopeasti saatiin aikaan molempia osapuolia tyydyttäviä projekteja. Opiskelijat sovelsivat oppimiaan teoreettisia malleja meidän ympäristöömme. Me saimme tieteellisestä tietoa palveluistamme sekä tulevien asiakkaittemme mielipiteitä siitä, mihin suuntaan ja miten meidän tulee edetä.

Kotisivujemme toimivuutta ja informaation löydettävyyttä arvioitiin valittujen koehenkilöiden testauksen avulla. Mielenkiintoinen oli myös neljän kuukauden mittainen Asiakirjahallinnan ammatillinen projekti - Arkisto 2.0, jossa opiskelijat neljässä eri ryhmässä arvioivat ja testasivat palveluitamme ja antoivat yksityiskohtaisia kehittämisehdotuksia.

Uskallan sanoa, että kokemukset ovat olleet molemmille osapuolille positiivisia. Opiskelijat ovat kokeneet projektien avulla saavansa jotain konkreettista aikaan. Me olemme ilmaiseksi saaneet palautetta ja ideoita purtavaksi. Projektit ovat asettaneet meille myös haasteita viedä ideat ja ehdotukset konkretiaan.

Kehittämisehdotuksista ja kritiikistä muutama sana. Ehkä haasteellisin asia, joka toistui useissa opiskelijoiden selvityksissä, liittyi aineistojemme ja palveluihimme ohjeisiin ja kuvauksiin. Miten saada ne selkokielisiksi ja ymmärrettäviksi? Verkkoviestintä asettaa omat vaatimuksensa kielen ilmaisuille. Osa ehdotuksista oli konkreettisia ja helpommin toteutettavissa, niistä voisi mainita vaikkapa tässä arkistolaitoksen blogissa toteutettu asiasanoitus.

Yhteistyötä jatketaan. Palveluiden arviointiin on syytä palata jatkossakin. Myös uusia ideoita on kehitteillä. Niihin palataan ja niistä kerrotaan vaikkapa blogimuodossa tuonnempana. Yhteistyöstä saadut kokemukset olivat positiiviset. Aktiiviset opiskelijat osallistuivat todella aktiivisesti työhön. Ehdotukset olivat hyvin konkreettisia ja niitä on jo otettu huomioon. Tarkoitus on jatkaa yhteistyötä ja viedä sitä eteenpäin.

Markku Mäenpää

Tietopalveluyksikön johtaja, Kansallisarkisto

Seikkailu

Aloittaessani noin kolme vuotta sitten Kymenkartanon lääninhallituksen lääninkanslian arkiston järjestämisen tiesin, että edessäni tulee olemaan suuri seikkailu. Runsaat sata hyllymetriä puutteellisesti luetteloituja, ajan hampaan raatelemia asiakirjoja vuosilta 1741–1831 odotti järjestäjäänsä. Tuhansien vuosikymmenten saatossa epäjärjestykseen joutuneiden, koukeroisella käsialalla kirjoitettujen kirjeiden ja anomusasiakirjojen palauttaminen oikeaan arkistoyhteyteensä kysyi aikaa ja kärsivällisyyttä. Asiakirjasarjojen ja niiden välisten yhteyksien selvittäminen vaati kymmenien diaarien, toistesidosten ja luetteloiden läpi kahlaamista. Ruotsin valtakunnan ja autonomian alun hallintohistoria, vuoden 1734 maaherran ohjesäännön määräykset sekä asiakirjoihin piirtyneet neuvosherrojen, kruununvoutien ja nimismiesten allekirjoitukset tulivat työn myötä tutuiksi.

Vaikka suurin osa työstä oli hyvin mekaanista, ajoittain hieman yksitoikkoistakin, tarjosi työ oivan oppitunnin maamme hallintohistoriasta. Maaherran asema valtakunnan hallintohierarkian keskipisteessä mahdollisti sen, että lääninkanslian asiakirjojen pohjalta saatoin muodostaa kuvan koko valtakunnan hallintorakenteesta. Järjestämistyöni edistyessä 1700-luvun alkupuolen vapaudenaika vaihtui kustaviaanisen itsevaltiuden kautta autonomian aamunkoittoon.  Lääninkansliaan saapuneiden kirjeiden mustat surureunukset kielivät äkillisistä hallitsijanvaihdoksista. Valtakunnan rajoja piirrettiin miekalla ja hallinnollisia rajoja muutettiin tuolloinkin tarpeen mukaan. Maaherran residenssikin siirtyi Loviisasta Heinolaan, mutta lääninhallinnon tehtävät säilyivät muuttumattomina. Maaherra valvoi kuninkaan edusmiehenä lääninsä alamaisten etuja, mutta saattoi myös ankaran isän tavoin kurittaa niskoittelevia alamaisiaan kruunun etuja valvoessaan.

Lääninkanslian asiakirja-aineiston avulla saatoin tehdä retken 1700-1800-lukujen itäsuomalaisen ihmisen arkeen. Olen ollut kärpäsenä lääninkanslian katossa kuuntelemassa, kuinka onneton irtolainen passitettiin kansliakuulustelussa kehruuhuoneeseen tai työvankilaan. Piileskelin myös loviisalaisen kauppiaan repussa tämän ollessa anomassa matkustuslupaa Venäjän puolelle jääneen Haminan markkinoille. Olen saanut seurata läheltä, kuinka tuhannet kruununtalonpojat Suomenlahden rannikolta Pielisjärven synkkiin erämaihin saivat maaherralta vahvistuksen kruununtilansa hallintaan. Järjestystyön edistyessä olin mukana edistämässä Savon ja Karjalan elinkeinoelämää, näin monien talollisten tulevaisuudenunelmien sortuvan tilojen pakkohuutokaupoissa ja sain seurata aitiopaikalta vuosina 1762–1764 Savon ja Karjalan sekavia maanomistusoloja selvittäneen deputaation toimintaa.

Myös arjesta poikkeavat tapahtumat ovat tulleet tutuiksi. Olen ollut virkamiesten matkassa vannomassa uskollisuudenvaloja kuninkaille ja keisareille. Vuonna 1796 sain seurata kuningas Kustaa IV Adolfin loisteliaan seurueen matkaa Turusta itärajalle ja vuonna 1809 olin kokoamassa edusmiehiä Porvoon valtiopäiville vannomaan uskollisuutta uudelle esivallalle. Arkiston asiakirjojen pohjalta tiedän nyt, kuinka
valmistaa potaskaa lahonneista kannoista ja tauteihinkin osaan varautua tietämällä kuinka ’ Warjelus-Ruhwoa eli Rockoa pandaman pitä ’.

Kiehtova seikkailuni Kymenkartanon lääninkanslian arkiston parissa on päättymässä. Arkisto on noin 60 löytämääni aktikarttaa lukuun ottamatta syötetty Vakka-arkistotietokantaan ja on piakkoin tutkijoiden käytettävissä. Toivottavasti suorittamani arkiston kuvailu toimii asiakkaalle opaskarttana matkalla läpi vuosisatojen ja mahdollisimman moni voi olla osallisena historian suuressa seikkailussa. Itse suuntaan kohti uusia haasteita. Lääninkonttorin vajaat 100 hyllymetriä asiakirjoja odottaa järjestäjäänsä, osa asiakirjoista vieläpä alkuperäisissä, yli parisataa vuotta vanhoissa käärepapereissaan.

Jari Oinonen
Tutkija, Mikkelin maakunta-arkisto

Yksityisarkistojen moninaisuudesta

Tammikuussa blogissa kirjoitettiin yksityishenkilöiden arkistojen vastaanotosta arkistolaitokseen. Henkilöarkistojen lisäksi yksityisarkistoiksi luetaan muun muassa yhdistys- ja yritysarkistot.

Vaasan maakunta-arkistossa vuosi 2010 oli jälleen vilkas yksityisarkistojen vastaanoton suhteen. Useita kymmeniä uusia yksityisarkistoja otettiin vastaan ja monia jo vanhastaan täällä säilytettäviä arkistoja täydennettiin. Pelkästään yhtenä vuonna vastaanotettujen yksityisarkistojen kirjo on varsin laaja ja se kuvastaa hyvin näiden arkistojen merkitystä yhteiskunnasta saatavan kuvan täydentäjänä viranomaisarkistojen rinnalla.

Maakunta-arkistoon 2010 luovutetut ja talletetut yksityisarkistot käsittävät niin henkilö- kuin yhteisöarkistojakin. Suurin ryhmä ovat erilaiset yhdistysarkistot. Niissä esiintyy mukavasti suomalaisen järjestötoiminnan laaja skaala ammatillisista järjestöistä partio-, ja raittiustoiminnan kautta asukasyhdistyksiin. Myös veteraanijärjestöjen aineistoja otettiin parin viime vuoden tapaan runsaasti vastaan, vieläpä ilahduttavan hyvässä järjestyksessä.

Erityisesti pohjalainen ilmiö ovat jokavuotiset talo- ja kyläarkistojen luovutukset maakunta-arkistoon. Taloarkistoja on kertynyt runsaasti juuri Vaasaan asutushistoriallisista syistä; kyläarkistot taas ovat syntyneet lähes yksinomaan Etelä-Pohjanmaalla toteutetun kyläitsehallinnon tuloksena. Nytkin Vaasan maakunta-arkisto vastaanotti kuusi uutta talo- ja kyläarkistoa lähipitäjistä. Luonteenomaista näille arkistoille on niiden sisältämät varsin vanhatkin asiakirjat: kaikki nämä uudet luovutukset sisälsivät aineistoa 1700-luvulta ja yksi 1600-luvulta saakka.

Henkilöarkistojenkin osalta arkistolaitoksen pyrkimyksenä on kattaa koko yhteiskunnan kirjo. Viime vuonna vastaanotettuihin henkilöarkistosiirtoihin sisältyy niin koti- ja sotarintaman välistä kirjeenvaihtoa, hovioikeuden presidentin, rautatiekoulun oppilaan kuin 1800-luvulla eläneen kristiinankaupunkilaisen laivansuunnittelijankin asiakirjoja.

Vaasan maakunta-arkistossa on kiinnitetty erityistä huomiota myös taide- ja kulttuuritoimijoiden aineistojen dokumentointiin. Yhdessä Pohjanmaan taidetoimikunnan kanssa käynnistetty Kuolematon Pohjanmaa -hanke kannustaa taiteellisesta toiminnasta syntyneen asiakirja-aineiston siirtämisestä maakunta-arkistoon säilytettäväksi. Viimeaikaisia taide- ja laajemmin kulttuurikentän arkistoja onkin vastaanotettu niin taidekerholta, harrastajateatterilta, kesäyliopistolta kuin entiseltä kaupunginarkkitehdiltä.

Yksityisarkistot muodostavat aineistomäärällisesti noin 15 % Vaasan maakunta-arkiston kokoelmista. Niiden tutkimuksellisen sekä paikallisidentiteettiä vahvistavan painoarvon mittariksi hyllymetrit tai prosentit soveltuvat kuitenkin huonosti. Jokainen yksityisarkisto on arvokas osa asiakirjallista kulttuuriperintöämme, pala siinä palapelissä, josta myös tulevat sukupolvet muodostavat kuvan kulloisestakin yhteiskunnasta. Jos kielikuvaa haluaa hieman venyttää, voisi ajatella palapelin raamien koostuvan viranomaisarkistoista yksityisarkistojen muodostaessa kuvan varsinaisen aiheen. Tällainen erottelu on kuitenkin tarpeetonta, sillä viranomais- ja yksityisarkistojen sisällöt lomittuvat luontevasti keskenään toinen toistaan täydentäen.

Mikko Nykänen

tutkija, Vaasan maakunta-arkisto

Silakkapizzaa, venepiirustuksia ja muuta kulttuuria

Turussa yksi jos toinenkin asia on tällä hetkellä saanut kulttuuri-etuliitteen. Kulttuuri-Turusta löytyy kulttuurikuntoilua, taivaallista kulttuuria, kulttuurikiekko, kulttuuripääkaupunkiolut ja lääkärit jakavat kulttuurireseptejä. Runokulttuuria putkahteli hetken aikaa jopa maakunta-arkiston käsipaperitelineestä. Turun maakunta-arkistokin osallistuu omalla panoksellaan kulttuuripääkaupunkivuoden kulttuuritekoihin ja kunnostaa painotetusti erilaisten kulttuuritoimijoiden kulttuuriarkistoja tutkijoiden ulottuville. Ja mitäpä muuta kulttuuriarkistot sisältäisivät kuin kulttuuriaarteita.

Maakunta-arkistoon luovutetuista arkistoista varsin suuren osan voi määritellä kulttuuriarkistoiksi. Laajimmillaanhan kulttuuriksi voidaan määritellä kaikki se tieto, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle muutoin kuin geenien välityksellä. Tällöin kaikki arkistomme olisivat kulttuuria ja Turun maakunta-arkistonkin makasiinien uumenissa odottaisi 17 hyllykilometriä puhdasta kulttuuria. Ihan näin laajaa yleistystä emme ole tehneet, mutta ymmärrämme kulttuurin käsitteenä varsin laajasti.

Yksi juhlavuoden kunniaksi järjestettävistä kulttuuriarkistoista on Turun kamerat ry:n arkisto. Arkisto sisältää monen sadan valokuvan kokoelman lähinnä harrastelijoiden, mutta myös muutaman ammattilaisen, otoksia aina 1930-luvulta lähtien. Järjestämistyön yhteydessä yritämme etsiä kuvien joukosta myös jäsenen, Alvar Aallon, ottamia valokuvia.

Telakoiden jo entuudestaan laajat arkistot Turun maakunta-arkistossa taas saavat merkittävän lisäyksen Andros-arkistosta, jonka Merikeskus Forum Marinum tallettaa maakunta-arkistoon tämän vuoden kuluessa. Arkisto on hieno kokonaisuus AB Andrée & Rosenqvist Oy:n veneveistämön ja moottoritehtaan asiakirjoja sekä kone- ja venepiirustuksia. Veneveistämö ja moottoritehdas toimivat Turussa vuodesta 1906 vuoteen 1939. 

Pienempiä kulttuuriarkistoja ovat Veera Uskelinin teatteriaiheinen kokoelma, Hjalmar Lehdon arkisto ja Tunturikerho Login arkisto.Veera Uskelinin kokoelma sisältää teatteriin liittyviä lehtileikkeitä 1920-luvulta lähtien ja se on jo asiakkaiden käytettävissä. Samoin on tutkittavissa turkulaisen tanssinopettajan ja taidetanssijan Hj. Lehdon henkilöarkisto valokuvineen. Tunturikerhon Login arkisto kertoo laaja-alaisesti luonnossa liikkumisesta ja se tulee olemaan kevään kuluessa käytettävissä.

Näiden lisäksi makasiineissamme odottaa jo nyt suuri joukko kulttuuriarkistoja. Arte ry:n, Turun Taidegraafikoiden ja Suomen kuvataidejärjestöjen liiton arkistoista löytyy näyttelyesitteitä, lehtileikkeitä ja valokuvia osittain jo 1930-luvulta lähtien. Raunistula-Seura ry on luovuttanut maakunta-arkistoon mm. raunistulalaista perinnetietoa koskevaa haastatteluaineistoa ja Turun Karjala-Seura ry:n arkiston asiakirjat kertovat karjalaisen kulttuurin vaalimisesta tällä alueella. Martta-järjestöjen meille tallettamista arkistoista voi löytää mm. ruokakulttuuria. Silakkapizzan ja mämmirahkan ohjeet löytyvät arkistosta toivottavasti vielä satojenkin vuosien kuluttua. Turun Weikkojen arkiston asiakirjat vuodesta 1912 lähtien kertovat liikuntakulttuurista ja Turun AFS-yhdistys ry:n arkisto kansainvälisestä vaihto-oppilastoiminnasta.

Ja mikä parasta, vaikka kulttuuripääkaupunkivuosi loppuu aikanaan ja kulttuurietuliitteet tipahtelevat pois, jäävät nämä ja monet muut kulttuuriaarteet Turun maakunta-arkistoon makasiineihin odottamaan tutkijoita myös tämän vuoden jälkeen.

Marita Vallenius

Tutkija, Turun maakunta-arkisto