20.5.2011

Erään Kesän arkistosta

Kaivatun kesän koittaessa Suomi on jälleen täynnä mitä erilaisimpia kesäfestivaaleja ja tapahtumia. Lähes joka paikkakunnalla on omat, usein paikalliseen identiteettiin tai historian tapahtumiin liittyvät kesäjuhlansa.

Ainakin erästä kesätapahtumaa voi vilkuilla taaksepäin myös arkiston avulla. Jyväskylän Kesä aloitti toimintansa jo vuonna 1956 Jyväskylän Kasvatusopillisen korkeakoulun järjestäminä Musiikkikulttuuripäivinä. Kun tapahtumaan tulivat mukaan seminaarit yhteiskunnallisine keskusteluineen, nimi muutettiin Jyväskylän Kulttuuripäiviksi. Vuodesta 1973 alkaen tapahtuman nimenä on ollut Jyväskylän Kesä. Se on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty kulttuurifestivaali, joka on tarjonnut sytykkeitä lukuisille muille festivaaleille.

Jyväskylän maakunta-arkistoon luovutetusta Jyväskylän Kesän arkistosta voi hyvin seurata, miten ajankohtaiset teemat ovat heijastuneet Kesän ohjelmistoon. Koska tapahtuma herätti kiinnostusta myös ulkomailla, esiintyjiksi saatiin kansainvälisesti tunnettuja taiteilijoita ja muita kongressivieraita. Kesällä 1966 järjestettiin itä-länsi-kongressi, seuraavana vuonna Pohjoismainen luonnonsuojelukongressi. 1960-luvun puolella ennätettiin vielä järjestää mm. Latinalaisen Amerikan kongressi. 1970-luvun alussa pohdittiinkin jo Futurologia-kongressissa futurologian menetelmiä ja arvoja. Omat kongressinsa saivat myös mm. Alueellinen eriarvoisuus, Byrokratia, Urheilu sekä Ihmisen onnellisuus. Nykyään kesän sisältö painottuu taide-elämyksiin eikä kongresseja enää järjestetä, mutta myös uudistuneen festivaalin aineistot päätyvät aikanaan maakunta-arkistoon.

Kesän arkiston valokuvien ja julisteiden parissa voisi viettää monta haikeansuloista hetkeä. Maakunta-arkiston näyttelyvitriinissä on parhaillaankin esillä kuvia Kesän esiintyjistä ja yleisöstä. Katselijat tunnistavat helposti mm. nuoren Hannu Taanilan tai M.A. Nummisen.

Tapahtumat, olivatpa sitten pieniä paikallisjuhlia tai isompia festivaaleja, ovat olennainen osa Suomen lyhyttä kesää. Usein niiden järjestäminen on myös yhteisöllinen ponnistus, jonka takana on lukematon määrä innostuneiden vapaaehtoisten työtunteja ja talkoohenkeä. Eräs puheenvuoron käyttäjä totesikin Kesän avajaisissa vuonna 1970 seuraavasti ”Tällaisen toiminnan taakse ei voida valita henkilöitä samaan tapaan kuin keskussairaalan liittovaltuustoon, eikä myöskään meriittilistojen kansalaisansioiden perusteella, vaan henkilöt menevät ja tulevat, tekevät tai ovat tekemättä kykynsä, mielensä ja harrastustensa mukaan.” Toivoisi siis myös pienempien kesäisten kulttuuritapahtumien aineistoista ja vapaaehtoisten työstä jäävän jotain talteen arkistoihin.

Päivi Hirvonen
Johtaja, Jyväskylän maakunta-arkisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.