Tuttavuutta tekemässä

On hienoa tuntea onnistuneensa. Kun joitakin hetkiä aikaisemmin kohtaamani uninen ja kovin vaitelias koululaisryhmä herää eloon ja esittää kysymyksiä laidasta laitaan, nuorissa tapahtunut muutos tuntuu kieltämättä hyvältä. Olen mitä ilmeisimmin onnistunut osoittamaan, että myös arkistossa voi viihtyä ja että menneisyyden tutkimisesta voi oikeasti innostua. Samalla esitän mielessäni toivomuksen, että viekää viestiä eteenpäin ja kertokaa muillekin, että arkiston kynnys on matala.

Esittelykierrokselle lähtiessäni mielessäni on lista perusasioista, joista haluan vieraille kaikissa tapauksissa kertoa. Valmistautumiseeni vaikuttavat tiedot ryhmän koosta, ikärakenteesta sekä harrastuneisuudesta historian ja asiakirjojen parissa. Käytettävissä olevan ajan määrä ratkaisee paljon esittelyn laajuudesta. Toki mietin etukäteen myös vierailun motiiveja. Aikuisten vierailussa lähtötilanne on yleensä tässä mielessä toisenlainen kuin mitä se on vaikkapa koululaisten kanssa. Aikuiset ovat harvemmin täällä opettajansa pakottamana, vaan pikemminkin oman kiinnostuksensa vauhdittamina.

Mitä sitten arkistosta ja asiakirjoista kerromme? Olivatpa vieraamme ketä tahansa, heille kerrotaan perustiedot arkistolaitoksen organisaatiosta ja tehtävistä. Esittelyn tämän osuuden laajuus vaihtelee herkästi vieraan kiinnostuksen mukaisesti. Myös kerrottaessa meille toimitetuista asiakirjoista, painotukset voivat olla vieraiden toiveiden vuoksi hyvin erilaisia. Kirkkohistorian opiskelijoille kerromme heidän oppiaineensa kannalta keskeisistä kirkollishallinnon ja seurakuntien asiakirjoista laajemmin kuin mitä samoista asiakirjoista kerromme esimerkiksi kylähistoriaa valmistelevalle työryhmälle. Asiakirjojen julkisuuskysymykset nousevat esille kaikkien vierailujen yhteydessä. Työvälineet asiakirjojen etsimiseksi saavat luonnollisesti esittelynsä, samoin kuin arkiston tarjoamat puitteet asiakkaiden omatoimiselle tutkimustyölle.

Arkisto voi olla vieraillemme täysin vieras ja uusi kokemus. Asetelma on eduksi, jos se ruokkii uteliaisuutta. Molempia osapuolia palkitsevan vuorovaikutuksen kehittymiselle on silloin erityisen otolliset olosuhteet. Aina ei näin ole, vaan sopiva tunnelma kehittyy hitaammin. Keskustelun ohjaaminen vierailijoille läheisiin asioihin vapauttaa yleensä kielenkannat. Vakka-tietokanta, Digitaaliarkisto ja Portti-ympäristöt ovat tässä asiassa suureksi avuksi. Vanhat käsialat kiinnostavat kaikkia. Koululaisryhmät puolestaan innostuvat helposti vanhoista kartoista, oppikoulun vanhasta rangaistuspäiväkirjasta ja 1800-luvun jälkipuoliskolta peräisin olevista vankien valokuvista. Eri aikakausien lainkäytön pohtiminen innostaa selvästi nuoria ja keskustelut heidän kanssaan ovat hauskoja ja antoisia.

Pyrkimyksenämme on lisätä arkistolaitoksen ja siellä säilytettävien asiakirja-aineistojen tunnettuutta. Asiakirjojen säilyttämisessä ei ole mitään mieltä, ellei niihin kätkeytyvää tietoa noudeta päivänvaloon ja jalosteta tutkimuksiksi. Esittelyt ovat hyvä, mutta monessa suhteessa rajallinen keino tunnettuuden lisäämiseksi. Sähköinen maailma ja kuuluisa sosiaalinen media ovat asiakkaiden saavutettavissa ympäri vuorokauden, joten aktiivinen läsnäolo niissä on luonteva osa arkistolaitoksen esittäytymistä. Olen kuitenkin ehkä vanhanaikainen väittäessäni, ettei sähköinen maailma tarjoa samanlaista yhteistä arkistokokemusta kuin mitä alkuperäisten asiakirjojen äärellä tapahtuva esittely onnistuessaan tekee. Hymy ja innostus toisen kasvoilla ovat aina enemmän kuin mitä hymiöt pystyvät välittämään.

Pekka Kauppinen
ylitarkastaja, Joensuun maakunta-arkisto