Työ Titanic-näyttelyn takana

Kansallisarkisto julkaisi yhdessä maakunta-arkistojen kanssa Titanicin suomalaiset muistot –100 vuotta haaksirikosta näyttelyn 10. huhtikuuta 2012. Projektin suunnittelu aloitettiin jo helmikuussa 2012, mutta itse tulin projektiin mukaan hieman myöhemmin.

Joensuun maakunta-arkiston­­­ johtaja Jarno Linnolahti on arkistolaitoksen oma Titanic-asiantuntija, joten työ lähti liikkeille hänen keräämänsä tiedon ja Wikipedian pohjalta. Linnolahti on jo aiemmin koonnut lyhyet matrikkelit Titanicin 63 suomalaisesta matkustajasta. Tästä matrikkelista maakunta-arkistot valitsivat henkilöt, joita koskevia asiakirjoja he ryhtyivät etsimään. Osasta henkilöitä tietoa löytyi enemmän ja osasta vähemmän. Esimerkiksi Ruotsinpyhtäältä kotoisin olevista henkilöistä tietoa löytyi vähän, koska Pernajan henkikirjat tuhoutuivat toisessa maailmansodassa.

Kansallisarkistosta tiedettiin löytyvän Kenraalikuvernöörin kanslian ja Senaatin siviilitoimituskunnan Titanicia käsittelevät aktit. Muita tietoja piti sitten etsiä kauemmin. Vain yhden Titanicin suomalaisesta matkustajasta tiedettiin syntyneen Helsingissä, joten suurin osa henkilöitä käsittelevästä materiaalista oli maakunta-arkistoissa. Tosin osan matkustajista tiedettiin asuneen Helsingissä ennen lähtöään Amerikkaan. Tietoa heistä löytyi mm. Helsingin poliisilaitoksen esitettyjen esteettömyystodistusten luetteloista sekä Helsingin poliisilaitoksen passitoimiston leimattujen passien luetteloista. Näistä luetteloista löytyi mm. osoitteet, joissa henkilöt asuivat Helsingissä.

Kansallisarkistosta löytyi myös muualla asuneita henkilöitä koskevia tietoja mm. Tilastollisen päätoimiston arkiston siirtolaisuustilastoista sekä kutsuntaluetteloista. Viranomaisille kertynyt tieto henkilöistä oli kuitenkin melko viitteenomaista ja tarinanäkökulmasta ohutta. Siksi tietoa ryhdyttiin etsimään myös muualta.

Kansalliskirjastosta löytyi mikrofilmiltä Yhdysvalloissa ja Kanadassa julkaistuja suomenkielisiä sanomalehtiä. Niistä monista löytyi pelastuneiden haastatteluja ja ensireaktiota Carpathian saavuttua New Yorkiin mukanaan Titanicin haaksirikosta pelastuneet matkustajat. Jarno Linnolahti puolestaan tiesi, että Titanicista on aikanaan tehty arkkiveisuja, jotka ovat mikrokortilla Kansalliskirjastossa. Laulettuina näitä löytyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkistosta. Linnolahdelta oli myös peräisin tieto Aino Kallaksen kiinnostuksesta Titanicin haaksirikkoa kohtaan. SKS:n hallussa on myös Aino Kallaksen päiväkirjat ja kirjeenvaihtoa. Tutkiessani Kallasta törmäsin myös tietoon Eino Leinon ja V. A. Koskenniemen Titanic-aiheisista runoista.

Kun asiaan ryhtyi syventymään, joka puolelta tuntui löytävän aina uutta tietoa Titanicista ja sen suomalaisista matkustajista. Juuri kun löysin tiedon Anna Turjan nauhoitetusta haastattelusta ja olin etsimässä sen alkuperää, se julkaistiin Iltasanomissa. Samasta lehdestä löytyi myös tieto yhdestä aiemmin ruotsalaiseksi raportoidusta suomalaisesta, joka osoittautuikin suomalaiseksi. Lisätietoa henkilöistä löytyi vielä näyttelyn julkaisemisen jälkeenkin, kun matkustajien sukulaiset ottivat yhteyttä ja korjasivat tietoja mm. matkustajien nimistä, matkan syistä jne.

Itse kirjoitusprosessiin ja koostamisvaiheeseen jäikin turhan vähän aikaa niin kuin tällaisissa projekteissa usein käy. Lisäksi tekniikkakin vaati välillä hienosäätöä, että esimerkiksi SKS:sta saatu hieno arkkiveisuäänite saatiin vihdoin kuulumaan näyttelyyn tutustujillekin. Paljon tietoa jäi vielä arkistojen kätköihin odottamaan myöhäisempää julkaisemista.

Maiju Ruhanen
Projektitutkija, Kansallisarkisto