Arkistolaitos on päättänyt laajentaa bloginsa kirjoittajakuntaa sidosryhmiinsä ja asiakkaisiinsa. Minulla on ilo ja kunnia kirjoittaa ensimmäisenä yliopistoyhteisön edustajana. ”Arkistolaitoksen tärkein sidosryhmä on tiedeyhteisö”, kehitysjohtaja Jaana Kilkki totesi uuden avauksen osuviksi perusteluiksi.
Blogini syntyy työhuoneessani Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Joensuun maakunta-arkistoon ei ole matkaa Agora-rakennuksen ulko-ovelta kuin muutamia kymmeniä metrejä. Mikä ihanteellinen tilanne yliopiston ja arkistolaitoksen yhteistyön kannalta! JoMA:n johtaja Jarno Linnolahti toivotti minut heti tervetulleeksi, kun hän syksyllä 2003 näki minun tulevan ensi kerran uuteen työpaikkaani. Siitä lähtien yhteistyömme on ollut säännöllistä ja mutkatonta.
Jo kirkkohistorian gradua 1970-luvun puolivälissä kirjoittaessani hyödynsin silloisen Valtionarkiston aineistoja, erityisesti suomalaisen puolueen arkistoa ja piispa O. I. Collianderin yksityisarkistoa, jonka avautumisen vuonna 1975 panin ilmeisesti ensimmäisenä merkille. Asiakassuhde laajeni yhteistyösuhteeksi, kun toimin 1980-luvun lopulta lähtien Suomen kirkkohistoriallisen seuran sihteerinä ja toin uusia kokoelmia seuran arkistoon. Sittemmin olen tutkijana käynyt läpi muun muassa senaatin kirjediaareja ja tilannut niiden avulla asiakirja-akteja luettavakseni.
Kansallisarkistossa ja eri maakunta-arkistoissa minua on aina viehättänyt kiireettömyyden ilmapiiri ja ystävällinen palvelu. Oulun Diakonissakodin alkusuosikymmenten historian Palvelun poluilla Pohjois-Suomessa (2001) saatesanoissa kirjoitin: ”Oulussa olen viettänyt eniten aikaa maakunta-arkistossa, jota en arastele kutsua sen yleisen ilmapiirin ja henkilökunnan palvelualttiuden johdosta tutkijan taivaaksi.”
Kirjoittaessani vastaavaa osuutta Kuopion – Oulun hiippakunnan historiaa 1850 – 1939 käsittelevään tutkimukseeni Pohjoinen hiippakunta (2009) saatoin todeta, että OMA oli vain vahvistanut asemansa ”tutkijan taivaana” säännöllisillä Oulun-vierailuillani. Yhtä lailla olin nauttinut mahdollisuudesta päästä Joensuusta käsin tekemilläni Helsingin-matkoilla edes muutamaksi tunniksi työskentelemään Kansallisarkistossa, mistä halusin kiittää sen ystävällistä henkilökuntaa.
Arkistolaitoksella on myös inhimilliset kasvot. Olen saanut iloita Oulun maakunta-arkiston emeritusjohtajan Samuli Onnelan ystävyydestä ja tuesta 1990-luvun alusta saakka. Yhteistyö on jatkunut myös nykyisen johtajan Vuokko Joen aikana. Tämän hetken suunnitelmiin kuuluu esi-isäni, Säräisniemen kappalaisena kuolleen Henrik Schwartzbergin 200-vuotissyntymäpäivän huomioiminen kuukauden asiakirja
-näyttelyssä. OMA:oon on talletettu niin isäni rovasti Lauri Mustakallion arkisto kuin omaakin aineistoani, joka on jo rajoituksetta käytettävissä ja tulee vuosien myötä täydentymään.
-näyttelyssä. OMA:oon on talletettu niin isäni rovasti Lauri Mustakallion arkisto kuin omaakin aineistoani, joka on jo rajoituksetta käytettävissä ja tulee vuosien myötä täydentymään.
Joensuun maakunta-arkiston käyttöön olen yhdessä Jarno Linnolahden ja tutkija Pekka Kauppisen kanssa johdattanut myös omia opiskelijoitani. Viime kesänä JoMA:oon talletettiin vuosia kestäneiden valmistelujen jälkeen nykyisen Kuopion tuomiokapitulin arkisto 1970-luvun lopulle saakka. Se mahdollistaa uusien teemojen antamisen kirkkohistorian opiskelijoille ja minullekin – ainakin joskus - vetäytymisen ”tutkijan taivaaseen”.
Hannu Mustakallio
Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian professori, Joensuu
Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian professori, Joensuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.