23.3.2012

Asiakirjallinen kulttuuriperintö ja maahanmuuttajat

Turun maakunta-arkisto aloitti vuoden 2011 lopulla projektin, jossa pyritään kartoittamaan maahanmuuttajien yhdistyksien arkistojen tilannetta maakunta-arkiston oman arkistopiirin alueella. Kevään 2012 ensimmäisen kartoitusvaiheen kohteena ovat siis Turussa ja ympäristössä toimivat maahanmuuttajien yhdistykset ja niiden toiminnassa syntyvä asiakirja-aineisto.

Vanhana hallinto- ja kauppakeskuksena rannikkokaupunki Turku on yksi kansainvälisimmistä kaupungeista Suomessa. Siitä on tullut yksi maahanmuuttajien suosikkikaupungeista Suomessa, johon uudet tulijat ovat mielellään hakeutuneet, sillä kaupunki toimii porttina muuhun Länsi-Eurooppaan. Maahan muuttaneiden määrä Turussa vaikuttaa muihin maahanmuuttajiin, so. erilaisten ryhmien muuttamisen motivaatioihin. Pakolaisstatuksella muuttavia on koko joukosta noin 20 %.

Maahanmuuttajan motiiveja ja muuttamista on tutkittu myös tieteellisesti. Miksi muuttoa tapahtuu juuri Turkuun?  Usein tähän vastataan, että a) Turussa on maahanmuuttajia ennestään ja b) Turkulaiset ovat tutustuneet heihin useammin kuin muualla Suomessa ja ”eivät katselle pitkä heihin niin oudosti”.  Osa Turkuun muuttaneista maahanmuuttajista on sitä mieltä, että Turussa työllistyminen on todennäköisempää (ja jopa mahdollista) kuin pienemmillä paikkakunnilla. Ilmastokin on eräs seikka, joka saattaa vaikuttaa maahanmuuttajien ajatuksiin muuttokohteesta ts. ylipäätään Lounais-Suomi tuntuu houkuttelevammalta kuin Pohjois-Suomi.   

Sitten itse projektiin: maahanmuuttajien arkistojen tilanteen kartoitusta varten oli ensin tavoitettava maahanmuuttajien yhdistykset. Kyselylomakkeiden postituksia varten tuli siis saada selville yhdistysten nimet ja ajantasaiset yhteys- ja osoitetiedot. Tämä ei ollut aivan helppoa. Rekisteriin pohjautuvien tietojen tueksi piti hankkia lisää tietoa muista lähteistä, ts. täydentää tietoja heidän kanssaan toimivilta organisaatioilta, kysyä suoraan maahanmuuttajilta itseltään ja/tai turvautua internet-etsintään. Hakusanoina käytettiin järjestön, kansan tai uskontokunnan nimeä sekä asuinaluetta. Kartoittamisen aikana syntyi vähitellen kuva siitä, että osa maahanmuuttajien järjestöistä on suhteellisen lyhytikäisiä tai niiden toiminta hiipuu ajoittain, kunnes kenties elpyy taas. Osa niistä oli lakkauttanut toimintansa lopullisesti, osa väliaikaisesti. Joillakin maahanmuuttajajärjestöillä osoitteet ovat hakemuksissa, mutta ne eivät ilmeisesti ole olemassa lainkaan sen ulkopuolella. Esim. internetiin tiedot ovat saattaneet jäädä niistä ajoista, kun järjestöt perustettiin tai ne toimivat vain jonkin aikaa. Järjestöjen katuosoitteetkin ovat saattaneet muuttua varsin tiuhaan tahtiin, sillä ne saavat käyttöönsä usein vain väliaikaisia tiloja kaupungilta tai kunnilta.

Monien maahanmuuttajien järjestöjen ajan- ja vuodenkulku on erilainen kuin tiukkaan projektimuotoon asetetun kartoituksen aikataulu eivätkä he pysty reagoimaan kovinkaan nopeasti yhteistyöpyyntöihin. Kaikki järjestöt eivät ole vastanneet lainkaan lähetettyyn lomakkeeseen, jossa tiedustellaan olisivatko he halukkaita yhteistyöhön arkistoaineistojen suhteen. Monet seikat käytännössä hankaloittavat tilanteen haltuunottoa. Eräs seikka voi olla, että järjestöillä ei ole riittäviä resurssia lomakkeen täyttämiseen. Toinen seikka voi olla, että kohderyhmä ei pidä tätä asiaa niin tärkeänä. Kolmas seikka ovat nk. muut syyt kuten esimerkiksi riittävän tiedon puuttuminen arkistojen-/arkistolaitoksen toiminnasta.

Projekti suunnattiin maahanmuuttajien järjestötoiminnan aineiston kartoittamiseen, sillä oletusarvolla, että yhdistyksille väistämättä kertyy myös arkistoksi luettavaa aineistoa Suomessa toimiessaan. Toisaalta yksityisillä ihmisilläkin voi olla mielenkiintoista henkilökohtaista materiaalia esim. päiväkirjoja, käsikirjoituksia, valokuvia, tai aineistoja, jotka he niin halutessaan voisivat tallettaa tai lahjoittaa vapaaehtoisesti esim. arkistolaitokseen. Yhteistyö aiheen parissa ei ehkä synny helposti tai ehkä ei ollenkaan. Mutta yrittäminen kannattaa ja avaa ovia kulttuurillisesti monen suuntaan. Tärkeää on, että tavoittaisimme liikkuvan kohderyhmämme ajoissa ennen kuin aineisto tuhoutuu tai katoaa kokonaan. Maahanmuuttaja ja maahan muuttaminen ovat tutkimuskohteena nyt lähes muoti-ilmiö Suomessa. Aiheeseen liittyy monia mielenkiintoisia kysymyksiä ja tutkimusnäkökulmia.

Pelkästään tutkimuskohteena oleminen ei kuitenkaan ole kovin palkitsevaa. Kysymyksiin vastaamattomuus voi kertoa myös kyllästymisestä näihin jatkuviin yhteydenottoihin eli pitkässä prosessissa kiinnostus ja vastaaminen väistämättä hiipuvat ellei asiaa koeta tärkeäsi myös kohteelle itselleen. Ongelma on tuttu sosiaalisen arjen tutkimuksen piirissä. Tutkimusmenetelmiä tulisi siis kehittää jatkuvasti. Oman ajan yhteiskuntaa tutkivan jatkuvana haasteena ovat aina tässä ajassa elävät ja toimivat ihmiset.

Aliakbar Almaspour
YTT, projektitutkija, Turun maakunta-arkisto

Anne Wilenius
ylitarkastaja, Turun maakunta-arkisto

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.