2.3.2012

Karjala-tietokantasäätiön helmikuun eloa

Projektipäällikkö Ropposen eli Jarin työhuoneen ovikelloa soitti täällä Mikkelin Savilahdenkatu kympissä hyvinkääläinen henkilö (Jouni Rasimus). Hän kertoi, että Hiitolan vanhoja rippikirjamerkintöjä löytyy Nurmeksen rippikirjoista (vuosilta 1690-1708), ja toivoi, että voisimme tallentaa ne. Eiköhän onnistu.

Joku vuosi sitten Jyväskylän yliopiston eräät tutkijat toivoivat syntyneiden ja kastettujen luetteloiden täydentämistä kummeilla; työ aloitettiin ko. yliopiston kurssilla ja sitä on jatkettu meidän toimesta. Monet sukututkijatkin ovat viime aikoina havainneet vanhojen kummitietojen ilmaantumisen tietokantaan.

Tallentajien kanssa on istuttu vierekkäin kuin kahdet vanhat varikset pähkäilemässä vaikkapa Pälkjärven 1800-luvun puolivälin rippikirjojen epäselvyyksiä. Tallennustyö tökkii ja silmissä hämärtyy, jos kaikkiin suhruisiin huomautustietoihin takerrutaan, mutta suurin osa saadaan kuitenkin mukaan.

Yhdellä ruokatunnilla juteltiin atk-vastaavamme Satu Soivasen kanssa kukkakaalikeiton ohessa henkilöiden ammattitiedoista. Miten paljon ja minkälaista ’normalisointia’ ammattiin, siviilisäätyyn tai sosiaaliseen asemaan liittyvät nimikkeet vaativat, että ne saadaan mukaan tilasto-osioon ja sitä kautta massahakuihin? Jatkossa nekin ovat varmasti tutkijoita kiinnostavaa materiaalia.

Satu pisti meille muille eteenpäin sähköpostiinsa tulleen tutkija Outi Hupaniitun (Svenska Litteratursällskapetin rahoittaman) selvityksen ”Tutkijoiden ääni ja sähköiset aineistot”.  - Meitä kiinnostavaa tietoa. Sitäpaitsi selvityksessä heti alussa mainittu muistiorganisaatio-nimitys koskee myös meidänlaisiamme toimijoita!

Kuun lopuksi pidettiin säätiön vuosittainen hallituksen kokous. Rahapulmien lisäksi esillä oli mm. Katihan käyttömahdollisuuksien julkituominen. Yliopistoja edustavien hallituksen jäsenten mielestä käyttömahdollisuudet alkavat vasta nyt todella näkyä ja Katihan tiedeyhteisökäyttö lisääntyä! Esille pitäisi vain päästä mahdollisimman monilla foorumeilla! Sukututkijoiden osalta tietokannan
tarpeellisuutta kuvaa se, että nettikatihassa on tällä hetkellä seitsemisensataa päivittäistä kävijää.

Helmikuussa saatiin Karjala-tietokannalle tehdyksi oma facebook-profiili.  Ehkä sekin osaltaan edesauttaa vuorovaikutuskanavien löytymistä. Itse haaveilen siitä, että historian ja äidinkielen opettajat löytäisivät Katihan. Kuvittelen, miten helposti sitä kautta löytyy pieniä ja isompia ikkunoita arjen historiaan.

Jari, Satu ja minä osallistumme tämän kevään mittaan Aalto-yliopiston kauppakorkean alaiseen Real Case Lab –koulutukseen. Viime kerralla meille oli puhumassa Elina Hiltunen tulevaisuuden ennakoinnista, heikoista signaaleista ja innovaatioista. Mitähän olisivat katiha-tuotteet?

Päivi Skyttä
Tutkija, Karjala-tietokanta

Mikkelissä toimiva Karjala-tietokantasäätiö tuottaa ja tarjoaa atk-pohjaista väestötieteellistä lähdeaineistoa tieteelliseen tutkimukseen sekä sukututkimukseen. Sen luoman ja ylläpitämän Katiha-ohjelman tietokantaan tallennetaan tietoja luovutetun alueen seurakuntien kirkonkirjoista, joita säilytetään Mikkelin maakunta-arkistossa ja jotka digitoituina ovat käytettävissä arkistolaitoksen Digitaaliarkistossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.