Jälleen Astialla

Bloggasin ensimmäisiä mietteitäni arkistolaitoksen Astia-verkkopalvelusta vajaa vuosi sitten. Pidin itseäni melko kokeneena verkkopalvelujen käyttäjänä, koska olin hankkinut niistä kokemusta paitsi tutkijana myös opettajana. Opastan vuosittain opiskelijoita verkkoon joko löytämään perinteisiä tutkimusaineistoja erilaisten hakupalvelujen avulla tai tutkimaan alati runsastuvia digitaalisia aineistoja.

En ollut tuolloin järin innostunut Astia-verkkopalvelusta, sillä se vei minulta uskon omiin kykyihin, mitä tulee aineistojen paikallistamiseen. Aioin pysyä uskollisena Vakan käyttäjänä, vaikka panin merkille tiedon siitä, että palvelua testataan sen kehittämiseksi. Nyt oli aika testata kehitystyön tuloksia.

Aloitusnäyttö oli säilyttänyt avaran asunsa: hakusanalaatikko, hakutavat ”perinteinen” ja ”relevanssi” sekä linkit, joiden takaa saa apua. Tarjolle oli tullut myös ”Lisää hakuvaihtoehtoja”, jota klikkaamalla aukesi neljä tapaa rajata hakua: arkistonmuodostaja, sijainti, sarja ja aikajanaa kuvaava hauska viivoitin. Tämä oli verraton parannus. Toivoisin vielä, että aloitussivulla olisi pysyvä ohje tähden eli asteriskin käytöstä hakulauseessa. Se säästäisi meiltä aloittelevilta käyttäjiltä montaa turhaa yritystä.

Edellisellä kerralla testasin, kuinka yksityiset aineistot löytyvät. Tällä kertaa ensimmäinen haku kohdistui toisaalle, toimintakertomusten ja pöytäkirjojen suuntaan. Miten parannettu Astia kykenee toimittamaan ja tarkentamaan haun, joka kohdistuisi epäilemättä varsin massiiviseen asiakirjojen joukkoon? Rajasin hakua vain yhdellä, sijaintivaihtoehdolla, ja tulos oli uskottava ja käsiteltävissä. Edelleenkään en ole varma, ymmärränkö hakutapojen (relevanssi/perinteinen) eron. Tällä kertaa ne tuottivat kumpikin saman määrän tuloksia, joten ymmärtämättömyyteni ei näyttäisi olevan vakava ongelma.

Toinen haku kohdistui arkistoyksikköön, jonka tiesin olevan olemassa: Helsingin yleisen sairaalaan sairaalahallituksen pöytäkirjoihin. Tein useampia yrityksiä huonolla menestyksellä toimivaa hakulausetta keksimättä, vaikka Astiakin antoi apuaan erilaisia hakusanoja tarjoilemalla. Vasta käytyäni Vakassa – josta aineisto löytyi hetkessä – oivalsin, miten Astialta tulee asiaa kysyä.

Kun organisaatio alkaa kehittää palveluaan, ei ole tavatonta, että olennaisen tiedon ajatellaan lopulta löytyvän organisaation tai hallinnon sisältä. Siitä syystä, vaikka palvelua testattaisiin loppukäyttäjiä edustavalla joukolla, voivat koekäyttäjien viestit jäädä vaille huomiota. On ilo huomata, että arkistolaitoksessa kyseistä vaivaa ei ole podettu. Minun, kuten epäilemättä muidenkin Astiaa koekäyttäneiden, esittämäni havainnot ja huolenaiheet on kuultu ja otettu jatkokehittelyssä huomioon.

Astiasta on hiottu melkoinen instrumentti, joka poimii aineistomassasta pieniäkin yksityiskohtia. Siinä se on parhaimmillaan. Se kaipaa tosin Vakan tarjoamaa kokonaisnäkemystä, jotta hakija hahmottaa, mistä hänen hyppysiinsä tarttunut tiedonjyvä oikein on osa. Arvelenkin, että yhdessä nämä kaksi tulevat muodostamaan erinomaisen hakutyökalun.

Marianne Junila
Oulun yliopiston tutkija ja Jyväskylän yliopiston dosentti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Viesti ilmestyy näkyviin heti kun ylläpito on ehtinyt tarkastaa sen.