60 vuotta muutosta Mikkeliin

Kuusikymmentä vuotta sitten Kuopion Satamatorilla sijaitsevassa SOK:n varastorakennuksessa ryhdyttiin suunnittelemaan Savo-Karjalan maakunta-arkiston muuttoa Mikkeliin. Kokemusta arkistokilometrien siirtämisestä oli saatu talvi- ja jatkosodassa, jolloin Viipuriin vuonna 1934 perustettu maakunta-arkisto evakuoitiin kahdesti.

Jatkosodan jälkeen Viipurin maakunta-arkisto toimi väliaikaisesti Äänekoskella Hietaman nuorisoseurantalossa. Arkistoaineistot ja osa henkilökuntaa oli hajautettu Oulun, Vaasan ja Hämeenlinnan maakunta-arkistoihin. Ahdas, hyllytön ja hyytävän kylmä nuorisoseurantalo oli täysin sopimaton arkiston toiminnalle. Maakunta-arkiston nimi muuttui vuonna 1945 Savo-Karjalan maakunta-arkistoksi ja sen piiri muodostui Kuopion, Mikkelin ja Kymen läänien alueista.

Olot kohenivat kesäkuussa 1946, kun maakunta-arkistolle vuokrattiin Kuopiosta SOK:n talosta pieni toimistotila ja aineistoja varten lämmin ja kylmä varasto. Suurin osa Kuopioon vastaanotetuista arkistoista sijaitsi puulaatikoista rakennetuilla hyllyillä kylmässä varastossa, jonne toimistosta oli 200 metrin matka ja jossa pakkanen laski talvisin 16 – 18 asteeseen. Kosteus nousi tilassa pahimmillaan yli sadan prosentin.  Maakunta-arkistonhoitaja Keijo Astala kiinnitti jatkuvasti huomiota ”Kuopion varikon” henkilökunnan terveydelle ja asiakirjoille vaarallisiin oloihin. Hän kantoi myös huolta siitä, että arkistopiirin viranomaisten vanhimmat asiakirjat olivat huonoissa arkistotiloissa, kun maakunta-arkisto ei voinut ottaa vastaan kuin osan luovutetun alueen lakkautettujen viranomaisten arkistoista. Kuopion kautena maakunta-arkisto keskittyi arkistojen vastaanottoon, viranomaisten ohjaukseen ja karjalaisen siirtoväen tarvitsemien virallisten selvitysten laadintaan. Tutkijoiden palveluun tai arkistojen järjestämiseen ja luettelointiin ei ollut mahdollisuuksia.

Oli selvää, ettei maakunta-arkisto voinut pysyvästi toimia SOK:n tiloissa. Muolaalainen kansanedustaja ja Karjalan Liiton puheenjohtaja Eemil Luukka ehdotti vuonna 1947 määrärahaa arkistorakennuksen rakentamiseksi joko Kuopioon tai Mikkeliin. Kuopio lupasi ilmaisen tontin arkistorakennukselle, Mikkeli tarjosi tontin lisäksi Naisvuoren sisältä louhitun kalliosuojan ja huomattavan avustuksen. Koska Mikkelin tarjous oli valtiolle taloudellisesti edullisempi, eduskunta päätti vuonna 1949 sijoittaa maakunta-arkiston Mikkeliin.

Sodan jälkeinen tarvikepula viivytti rakennustöiden alun kesään 1951. Vuoden 1953 alussa rakennustyöt olivat niin pitkällä, että maakunta-arkisto laati toukokuussa arkiston muutto- ja pakkaussuunnitelman.  4200 hyllymetrin pakkaus paperikääreisiin tai puulaatikoihin aloitettiin heinäkuussa kylmässä varastossa sijaitsevasta aineistosta. 8000 pakettia ja 2000 laatikkoa numeroitiin arkistoittain, jotta niitä voitiin hallita koko muuttoajan ja sijoittaa Mikkelissä heti hyllyihin. Muutto Kuopiosta Mikkeliin alkoi 21.11. ja päättyi 14.12. Muuton aikana henkilökunta jakaantui kahteen ryhmään: Kuopiossa toimiviin aineistojen lähettäjiin ja Mikkelin pään vastaanottajiin. Oman henkilökunnan lisäksi muutossa oli apuna seitsemän muuta henkilöä. Aineiston kuljetuksesta vastasi Kuopion Autotilauskeskus, joka viiden auton ja seitsemän miehen voimin ajoi 52 suurta ajokuormaa Kuopiosta Mikkeliin. Valtionarkisto lähetti kolme rautatievaunullista asiakirjoja Mikkeliin. Aineiston lisäksi Mikkeliin muutti arkiston henkilökunta perheineen ja tavaroineen: maakunta-arkistonhoitaja, amanuenssi, puhtaaksikirjoittaja ja vahtimestari. Perimätieto ei kerro, mitä arkiston väki Mikkeliin muutosta ajatteli.

Mikkelin maakunta-arkisto tänään. Vanhan arkistorakennuksen kylkeen tehtiin vuonna 1997 lisärakennus.

Arkiston vuosikertomuksista näkyy, että muuttajien iloa evakkotien päättymisestä latisti uuden arkistotalon keskeneräisyys ja rakennusvirheet. Arkistohuoneiden betonilattiat pölysivät päällystämättöminä, hyllyjen päällä kulkevat vesi- ja lämpöjohtoputket olivat kouruttamatta ja  tutkijainsali oli vailla kalusteita. Toimistohuoneissa oli liian pienien pattereiden ja lämpöeristeen puuttumisen vuoksi talvella niin kylmä, että henkilöstö linnoittautui yhteen huoneeseen Viipurin kaupunginarkistosta mukana tulleiden kahden sähkölämmittäjän ympärille. Pahiten kesken oli kalliosuoja, jonka käyttöönotto viivästyi siksi, ettei sen Ruotsista tilattujen ilmastointilaitteiden hankintaan myönnetty valuuttaa, mistä Keijo Astala puhisi vuoden 1953 kertomuksessa: ”Tällainen viivytys, joka estää Itä-Suomen vanhojen ja korvaamattomien asiakirjojen pelastamista ja jättää kalliosuojarakennukseen kiinnitetyt pääomat hyödyttöminä lojumaan tuntuukin turhalta ja arvoitukselliselta, kun samaan aikaan saadaan kuulla, miten esim. korutimanttien ja kahvin ostoon ulkomailta on valuuttaa riittänyt.”

Kalliosuojan käyttöönotto viivästyi vuoteen 1957, minkä jälkeen maakunta-arkisto saattoi ottaa vastaan ympäri maata olleita Viipurin maakunta-arkiston aineistoja ja  arkistopiirinsä viranomaisten  50 vuotta vanhempia asiakirjoja.  Henkilökunnan työskentelyolot  paranivat vähitellen. Vuonna 1959 viimeisetkin rakennuksen puutteet oli korjattu.

Tytti Voutilainen
Maakunta-arkiston johtaja, Mikkelin maakunta-arkisto