Pyörämatka arkistoon

Mitä arkistot kertovat arkisesta elinympäristöstämme? Vaikka mitä, tietävät arkistojen ammattilaiset ja niiden suurkuluttajat kertoa. Haluan kuitenkin testata väitteen pienellä koejärjestelyllä, joka kaikessa epätieteellisyydessään on siinä määrin satunnaisotannalla suoritettu, että tuloksia voitaneen pitää ainakin suuntaa-antavina. Nimittäin: lyhyen pyörämatkani varrella kotoa töihin koetan bongata mahdollisimman monta kohdetta tai ilmiötä, joista kertovaa aineistoa meillä maakunta-arkistossa säilytetään.

Näköetäisyydellä lähtöpisteestäni on Vaasan hovioikeuden ”uusi”, vuonna 1862 valmistunut rakennus. Hovioikeuden salien kautta on kulkenut lukematon määrä rikos- ja riita-asioita perustamisvuodesta 1776 lähtien. Hovioikeuden laaja arkisto käsittää asiakirjat sen toiminnan alusta alkaen ja kertoo ihmiselämän synkemmästä puolesta aina Lappia myöten. Vaasan hovioikeuden toiminta-alue kattoi nimittäin toimintansa alkuaikoina puoli Suomea.

Sama linnamainen punatiilirakennus, jossa hovioikeus toimii tänäkin päivänä, majoitti aikoinaan myös Vaasan lääninhallitusta, joka viranomaisena on jo hävinnyt hallintohistorian sivuille. Lääninhallituksen arkisto tuhoutui lähes täysin Vaasan palossa 1852, mutta on siitä huolimatta reilut puolitoista vuosisataa kattavalla materiaalillaan maakunta-arkiston suurin aineistokokonaisuus. Lääninhallituksen arkistoon mahtuu hovioikeuden tapaan laaja otanta elämän kirjoa, joskin eri lähestymiskulmasta. Mieleen juolahtaa muun muassa kysymys: kuinkahan monen Amerikan-siirtolaisen passi, pääsylippu onnen etsintään, onkaan noiden seinien sisältä annettu?

Pyörä uhkaa jäädä telineeseen ja mies sijoilleen, kun jo alkupisteessä ollaan näin lukuisten elämänvaiheiden äärellä. Työt kuitenkin odottavat; matkaan!

Muutama polkaisu ja olen ruotsinkielisen teatterin kohdalla. Kulttuurielämä on kaksikielisessä kaupungissa vilkasta ja siitä kertovia arkistoja on myös kertynyt maakunta-arkistoon. Taakse jäävän teatterin arkisto ei näihin sisälly, mutta sen sijaan teatterin naistoimikunnan aineistoa ja myös suomenkielisen vastaavan yhdistyksen aineistot meiltä löytyvät.

Seuraavassa risteyksessä vasemmalle ja oikealle vilkaistessani näen useammankin nykyisen ja entisen koulurakennuksen. Maakuntakeskuksessa koulujen ja oppilaitosten kirjo on ollut suurta ja näin ollen myös koulutaipaleista kertovia asiakirjoja on kertynyt runsaasti arkistoon.

Kaupungin opiskelijaelämästä muistuttaa aiemmin ylioppilaskunnan omistuksessa ollut ravintola, jonka terassia parhaillaan siivotaan ohi ajaessani. Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan arkisto on varsin tuore lisäys maakunta-arkiston kokoelmiin ja tärkeä osa tämän useiden korkeakoulujen ja tuhansien opiskelijoiden värittämän kaupungin historiaa. Historian paikallista kerrostumista taas kuvaa se, että ohittamani anniskeluliikkeen tilat toimivat 1900-luvun alussa näkkileipätehtaana, jonka arkistoa puolestaan säilytetään Elinkeinoelämän keskusarkistossa Mikkelissä.

Matkani jatkuu välitse suomen- ja ruotsinkielisten paikallislehtien toimitusten, jotka katsovat toisiaan sulassa sovussa tien yli. Lehtitalot jatkavat pitkää perinnettä kansalaisyhteiskunnan vahtikoirina ja osa tästä perinteestä on talletettu maakunta-arkistoon lehtivalokuvakokoelmien sekä tunnettujen lehtimiesten henkilöarkistojen muodossa.

Korttelin päässä siintää Vaasan, perustettaessa 1883 Nikolainkaupungin rautatieasema. Tehokkaat liikenneyhteydet kuuluvat modernin ajan keskeisiin piirteisiin ja niiden kehityksestä kertovat muun muassa Rautatiehallituksen, tie- ja vesipiirien sekä luotsipiirien arkistot. Vaasan asemapäällikönkin arkisto löytyy hyvässä järjestyksessä maakunta-arkistosta.

Juuri ennen työpaikan pihaan kurvaamistani vasemmalla näkyy nykyisin opiskelija-asuntojen täyttämä Olympiakortteli, joka ei ole saanut nimeään suinkaan vuoden 1952 kisoista, vaan samaisella paikalla valmistetuista Olympia-moottoreista. Niitä valmistanut Suomen moottoritehdas oli keskeinen osa Vaasan perinteikästä konepajateollisuutta, jolla oli aikanaan lukuisia edustajia ja joka myös tänä päivänä on vahvasti läsnä paikkakunnan arjessa. Suomen moottoritehtaan ja Wickströmin moottoritehtaan konepiirustuksiin ynnä muihin asiakirjoihin voi myös tutustua maakunta-arkistossa.

Jo lyhyen pyörämatkani varrelta löytyy pinnistelemättä lukuisia esimerkkejä asiakirja-aineistoja tuottaneesta toiminnasta ja varmastikin lukuisia ilmiselviä esimerkkejä jäi minulta myös huomaamatta. Arkistoihin on tallentunut valtava määrä tietoa, joka voi auttaa meitä ymmärtämään päivittäisen ympäristömme historiaa ja siten rikastaa sitä kokemusta, mitä niinkin arkinen asia kuin työmatka voi meille antaa.

Suosittua televisiosarjaa lainaten voinkin todeta koetuloksekseni: Myytti vahvistettu.

Mikko Nykänen

tutkija, Vaasan maakunta-arkisto

Arkistoharjoittelussa Vaasassa

Aloin suorittaa asiakirjahallinnon ja arkistotoimen perustutkintoa viime vuonna Oulun maakunta-arkistossa, mutta siihen kuuluvaa harjoittelua en ole ennättänyt tehdä vasta kuin nyt. Päätin kesällä pyytää virkavapaata päivätyöstäni ja suorittaa harjoittelun syksyllä. Pohdin, missä suorittaisin harjoittelun ja päätin kysyä, jos saisin suorittaa sen Vaasan maakunta-arkistossa, sillä se sijaitsee suhteellisen lähellä nykyistä asuinpaikkaani. Sain Vaasasta myönteisen vastauksen ja niinpä olen nyt kuukauden verran ajanut pohjalaisessa maalaismaisemassa Seinäjoen ja Vaasan väliä. Pikkuruisen Twingoni matkamittariin onkin kertynyt syyskuun aikana pelkästään näistä reissuista yli 3000 kilometriä.

Harjoittelussa olen päässyt tutustumaan monipuolisesti maakunta-arkiston toimintaan. Koen, että tästä jaksosta on ollut todella hyötyä. Vaikka olen aikaisemminkin työskennellyt arkistointitehtävissä, aina voi oppia uutta, minkä lisäksi maakunta-arkistolla on niin laaja toimintakenttä, että jatkuvasti näkee uusia ja mielenkiintoisia asioita.

Kuluvan kuukauden aikana olen päässyt tutustumaan tutkijasalipalveluun, järjestämään ja luetteloimaan yksityisarkistoaineistoa useammalta arkistonmuodostajalta sekä hakemaan asiakirjoja makasiineista niin tutkijasalin tutkijoille kuin erilaisia selvityksiä varten. Olen myös etsinyt aineistoja marraskuussa pidettävää Arkistojen päivän näyttelyä varten. Lisäksi olen lukenut melkoisen tietopaketin arkistolaitoksesta ja sen tulevaisuuden näkymistä.

Yksityisarkistojen järjestämistä on syytä tarkastella lähemmin, sillä sen verran mielenkiintoisia arkistoja kohdalleni osui. Kaikki järjestämäni aineistot ovat Laihialta ja arkistonmuodostajissa on niin hevos- kuin sonniyhdistyksiäkin. Olipa joukkoon eksynyt myös osuuskauppojen aineistoja. Arkistonmuodostajia on monia ja tuossa mainitsin vain murto-osan. Järjestämistyössäkin ehtii aina sen verran tutustua myös arkistonmuodostajan toimintaan, että uusia asioita oppii myös sitä kautta. Koska en itse ole kotoisin maaseudulta, en ollut aikaisemmin tutustunut esimerkiksi tällaisten eläinaiheisten yhdistysten toimintaan. 

Harjoitteluaikaan on kuulunut tietysti myös uuteen työympäristöön ja -yhteisöön tutustuminen, sillä kuukausi on kuitenkin niin pitkä aika, että siinä ajassa ehtii jo jonkin verran tutustua uuden työympäristön arkeen ja toimintatapoihin. Vaasassa myös tällainen lyhyttä harjoittelua suorittava on otettu hyvin vastaan.

Olen varma, että tästä harjoittelujaksosta ja sen aikana kohtaamistani asioista on hyötyä myös tulevaisuudessa ja omalla työpaikallani, jossa saan myös työskennellä arkistoasioiden parissa. Tämän lisäksi on tietenkin hyvä, että saan suoritettua perustutkinnon loppuun, sillä sen suorittamisesta on varmasti etua tulevaisuuden työnhakukuvioissa.

Alma Tuiskula

harjoittelija, Vaasan maakunta-arkisto

Kokemuksia arkistosta

Sukututkimusta ja kylähistoriaa

Aloin tehdä sukututkimusta vähän yli kymmenen vuotta sitten. Tuolloin tieni kulki ensimmäisen kerran Vaasan maakunta-arkistoon. Alkuun en oikein tiennyt mistä lähteä liikkeelle, mutta sain arkistossa asiatuntevaa ohjausta. Ja siitä se sitten lähti!

Yhtenä päällimmäisenä kysymyksenä oli sukunimeni syntyhistoria. Maakunta-arkistossa säilytettäviä mikrofilmejä tutkimalla se sitten selvisi; juureni ovat varsin syvällä Pohjanmaalla, Vähänkyrön pitäjässä ja Merikaarron kylässä. Innostus oli suuri kun selvisi, että maakunta-arkistosta löytyi myös juuri meidän sukutilamme nimellä kulkeva ja sieltä peräisin oleva taloarkisto. Näin asia on myös kymmenien muiden pohjalaistalojen suhteen.

Vähitellen sukututkimus muuttui minun osaltani paikallishistorian tutkimiseksi ja lähdinkin mukaan kotikyläni historiaa tallentaneeseen Merikaarron historiapiiriin. Valmista tietoa ei löytynyt paljoakaan painettuna, mutta Vaasan maakunta-arkisto kokoelmineen oli monesti apuna tässäkin asiassa. Henkilökunnan opastuksen myötä saimme rakennettua niin kauppa- kuin postihistoriaa sekä selvitettyä kylän ensimmäiset autot että puhelimet. Luonnollisesti tätä listaa voisi jatkaa vielä pitkästi.

Arkku arkistoon

Toisena suurena apuna kylähistoria-projektissa oli oltermannilaitoksen aikainen Merikaarron kyläarkku ja sen sisältämä materiaali. Arkun vanhin asiakirja-aineisto on peräisin 1700-luvulta. Oltermannihallinnon päättymisestä oli kulunut vuosikymmeniä, niinpä Merikaarron historiapiiri luovutti kylänarkun aineistoineen turvaan Vaasan maakunta-arkistoon.

Vielä juuri luovuttamispäivänä 27.10. 2009 kyläarkistoa täydennettiin yksityishenkilöiden haltuun joutuneilla kyläkokouksien pöytäkirjoilla sekä vuodesta 1756 alkavalla "Merikaarron yö- eli kinkerikunnan" kuittikirjalla. Mainittua arkistoa täydennetään vielä kuluvana kesänä yksityiskokoelmista luovutettavilla, alkuaan kyläarkistoon kuuluneilla 1700-luvun isojakokartoilla ja muilla asiakirjoilla.

Pohjanmaan kyläarkistoista erilleen joutunutta materiaalia on yllättävän paljon. Esimerkiksi Merikaarron kyläarkusta peräisin olevaa vuoden 1742 kyläjärjestysohjetta jaVähänkyrön vuoden 1878 kyläjärjestystä säilytetään Matti Auran kokoelmissa (VMA). Lisäesimerkkinä voidaan mainita myös Merikaarron kyläkapulat, jotka Kustaa Vilkunan johtamat kotiseuturetkeilijät veivät Kansallismuseoon kesällä 1930.

Arkistolaitoksen verkkopalvelut

On ollut ilo seurata miten Arkistolaitos on kehittänyt palvelujaan verkossa. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Astia-verkkopalvelu sekä VAKKA- ja AARRE-kokoelmatietokannat. Asiakirjojen ja muun aineiston etsiminen on helpottunut huomattavasti kymmenen vuoden takaisesta lähtötilanteestani. Tästä suuri kiitos kuuluu Arkistojen Portti -sivustolle, jolta on hyvä ponnistaa tutkimuksissa eteenpäin. Vai pitäisikö sanoa ajassa taaksepäin?

Loistoesimerkkinä Arkistolaitoksen verkkopalveluista haluan mainita juuri Astian. Sen avulla voi löytää sellaista aineistoa, mitä ei tiennyt olevan olemassakaan! Samaan ryhmään kuuluu myös Digitaaliarkisto hakupalveluineen. Toivottavasti tällainen arkistojen verkottuminen lisää niiden vetovoimaa myös nuorison parissa.

Kaikkea tietoa ei tietenkään tule koskaan löytymään verkosta ja oikeastaan hyvä niin. Arkistossa käynti, alkuperäisten asiakirjojen konkreettinen tutkiminen ja etsimänsä löytäminen on sanoin kuvaamaton kokemus!

Pekka Mäenpää

perinneharrastaja, Vähäkyrö


Vinkki: Arkistojen Portti -verkkopalvelusta löytyy uusi artikkeli kyläarkistoista, jossa valotetaan niiden syntyhistoriaa ja sisältöä. Kyläarkistojen syntymisestä kertoo autenttisella tavalla myös tämä Merikaarron kyläarkun sisäkanteen liitetty teksti:

”Tämä skrini eli Loda on yhteinen koko Meri-Karron Kylän ja täsä pitä Kaikki yhteiset ia tarpehelliset Kylän kirjat, nijn Kuin ensixi Kylän Järjestys. Laki Kiria ja mitä jkänäns ne olla maheta tallella pidettämän ja Tämä skrini pitä aina oleman oltermannin tykönä tallella, ja on oltermannin welvollisus että pitä tarkan ja wisun (vaa)rin tästä Lodasta että koska oltermannin muutos tapahtu, että kaikci on hywin tallella nijstä, mitä hän on wastahan ottanut silloin Koska hän Kädestänsä pois anda, joka näin hywäxi löyttihin ia päätettihin yhteisesä Kylän Kokouxesa wahlilan Talos merikarron Kyläs ja wähän Kyrön pitäiähäs sinä 12 päiwänä Tammi Kuus wuona 1816”.

Valtakunnalliset sukututkimuspäivät Kokkolassa

Kokkolassa järjestettiin 15.–17.3.2013 valtakunnalliset sukututkimuspäivät, 36. järjestyksessään. Vaasan maakunta-arkisto oli päivillä mukana näytteilleasettajana Kokkolan kaupungintalolla, missä suuri osa päivien ohjelmasta tapahtui. Kaupungintalon aulatiloissa oli suuri joukko sukuseuroja ja muita aiheeseen liittyviä tahoja esittelemässä toimintaansa ja vielä lukuisampi joukko sukututkimuksesta kiinnostunutta yleisöä. Kuulemani mukaan lauantain 16.3. kävijämääräksi arvioitiin 700–800 henkeä, mikä osoittaa, että sukututkimus elää ja voi hyvin!

Sukututkimusaiheisen näyttelyn lisäksi päiviin kuului mielenkiintoinen seminaariohjelma, joka luotasi järjestämispaikkakunnalle ja alueelle merkittäviä tutkimusaiheita: keskipohjalaisia sukuja, valtamerentakaista siirtolaisuutta sekä isovihan ja Suomen sodan paikallisväestölle aiheuttamia tuhoja. Jälkimmäisen aihepiirin puitteissa esitelmöi myös Vaasan maakunta-arkiston ylitarkastaja Jussi Jääskeläinen väitöskirjansa aiheesta otsikolla Paikallisväestö Suomen sodan kurimuksessa (Lokalsamhället i finska krigets malström).

Näyttelyosastollamme pyrimme huomioimaan seminaariohjelman aiheet. Esittelimme kouluille suunnattua siirtolaisuusaiheista arkistolaukkuamme, joka värikkäine asiakirjakopioineen herätti kävijöissä kiinnostusta. Siirtolaisalusten kuvien ja esteettömyystodistusten äärellä keskustelu luontevasti johti Amerikkaan ja muualle matkanneisiin sukulaisiin. Monenlaisia tarinoita kerrattiin ja toivoaksemme pystyimme myös ohjaamaan sukututkijoita siirtolaisuuden lähteiden pariin.

Siirtolaisuuden lisäksi näyttelyosastomme teemana olivat arkistolaitoksen digitaaliset palvelut, jotka myös kiinnostivat monia. ”Arkistoklinikallamme” opastimme Astian, Portin ja Digitaaliarkiston saloihin ja tälläkin saralla saatiin kokea ahaa-elämyksiä. Harjaantuneille sukututkijoille arkistojen digitaalinen maailma on jo varsin tuttu, mutta sukututkimuspäivien yleisössä on paljon myös uutta mielenkiintoista harrastusta aloittavia. Monille näyttelyosastomme oli ehkä ensimmäinen kosketus arkistojen toimintaan ja käynti siellä toivon mukaan madalsi kynnystä lähteä hyödyntämään arkistojen palveluja.

Mikko Nykänen

tutkija

Vaasan maakunta-arkisto

Arkistojen päivänä 10.11.2012 juhlitaan monimuotoisia arkistoja

Pohjoismaista arkistojen päivää vietetään jo yli kymmenvuotisen perinteen siivittämänä lauantaina 10.11. Marraskuun toinen lauantai on ”virallinen” ajankohta arkistojen päivälle, mutta siihen liittyviä tapahtumia on järjestetty jo pitkin tätä viikkoa ja järjestetään myös tulevina viikkoina. Esimerkiksi täällä Vaasassa päivää vietetään tänään perjantaina kaupungin keskusarkistossa ja huomenna lauantaina maakunta-arkistossa.

Tämän vuoden teemana arkistojen päivälle on Muoto arkistossa ja sen tulkinta voi olla, no, monimuotoista. Yhtäältä teeman valinta on hatunnosto Helsingin designpääkaupunkivuodelle 2012, toisaalta sen alla voidaan esiintuoda arkistojen erilaisia aineistojen, palvelun ja käytön muotoja.

Muotoilun arkistolähteitä nostavat tapahtumissaan esiin ainakin Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto Elka sekä Työväen arkisto. Elkan toimintaan vuoden teema sopii erityisen osuvasti, toimiihan sen yhteydessä Suomen teollisen muotoilun arkisto FIDA.

Muoto-teemaa hyödynnetään myös arkistojen uusien palvelumuotojen esittelyyn. Arkistolaitoksen eri yksiköissä Arkistojen päivänä nostetaan esiin verkkopalveluja: Digitaaliarkistoa, Porttia ja Astiaa. Nämä uudet palvelumuodot mahdollistavat myös uusia arkistojen käytön muotoja. Arkistot ovat tänä päivänä tavoitettavissa kotikoneelta käsin.

Arkistojen päivä on yhteispohjoismainen tapahtuma, jonka vietto on alkanut Ruotsista vuonna 1998. Tänä vuonna eri maissa on omat kansalliset teemansa, esimerkiksi Ruotsissa päivien otsikkona on Tulevaisuus ja Norjassa  Kohtaamispaikka. Näiden eri teemojen kautta avautuu kuva, joka haastaa sitkeässä elävän myytin arkistoista sulkeutuneina, perinteisiin muotoihin kangistuneina ja ainoastaan menneisyyteen katsovina instituutioina. Yli vuosien kantava teema Pohjoismaisella arkistojen päivällä onkin arkistojen avoimuus kansalaisille. Arkistoilla on annettavaa jokaiselle!

Mikko Nykänen

tutkija, Vaasan maakunta-arkisto

Katso tapahtumat Arkistojen päivän verkkosivuilta ja tule mukaan juhlimaan arkistoja!

Tillbaka till svunna tider III: Skördetid anno 1910

Året är 1910 och platsen landsbygden i Österbotten. Det har varit ett prövningens år för jordbrukarna. Torkan följd av täta nattfroster och riklig nederbörd har gjort skörden mindre än vanligt. Nu är det skördetid och det är viktigt att det lilla jorden gav tas tillvara. Förrysningen ökar och många far och söker lyckan i Amerika. Jordbruket mekaniseras, men ännu måste mycket göras för hand. Folktron lever kvar i samhället. Barn och vuxna hjälps åt med skörden för att sedan kunna fira skördefest tillsammans, en liten ljusglimt detta prövningens år.

Ovan nämnda är ramen för höstens tidsresor i Vasa, en verksamhet som med åren kommit att bli en återkommande tradition (se blogginlägg 12.10.2010 och 16.9.2011). Under de senaste två veckorna har omkring 450 sjätteklassister i Vasa fått möjligheten att separera mjölk, baka bröd och kärna smör, tröska, mangla och stryka, framställa potatismjöl och koka kräm samt få en inblick i gammal folktro. Tidsresorna ordnas som ett samarbetsprojekt mellan sju kulturorganisationer, med Barnkulturnätverket i Österbotten (BARK) som dragare.

Tidsresorna är ett slags rollspel där man iklädd tidstypiska kläder, väst eller skjorta samt keps för pojkarnas del och förkläde och huvudduk för flickornas del, lever sig in i en viss tid och får vara med och utföra sysslor som var vanliga då. Alla medverkande, barn som vuxna, får nya namn och därmed också en roll att spela. Någon är bonddotter, en annan torparson, medan nästa unga man är son till prästen och är tänkt att gå i sin fars fotspår. Lärarna får roller som pigor och drängar. Vi förflyttar oss tillbaka i tiden genom att tillsammans högt räkna ner 3…, 2…, 1… och när vi därefter knäpper i fingrarna har vi förflyttat oss till år 1910.

För att tidsresorna inte enbart ska bli ett roligt avbrott i skoldagen, har det på förhand sammanställts ett informationspaket åt skolorna med bakgrundsmaterial rörande den tidsresa de ska företa. På så sätt får skolorna en bra möjlighet att antingen före och/eller efter tidsresan i klassen jobba vidare med materialet och de teman och frågeställningar som kommer upp. Vasa landsarkiv har bidragit med bakgrundsmaterial både om de allmänna förhållandena år 1910 (som exempelvis vilken egendom en vanlig bonde ägde samt information om väderlek och skörd) och mera specifikt material rörande till exempel separering av mjölk, allt plockat ur arkiv som förvaras i landsarkivet. Dessutom har landsarkivets personal deltagit som handledare vid ett par stationer under själva tidsresorna.

Tidsresorna levandegör en bit av vårt lands historia och är givande både för de deltagande skolorna och för oss arrangörer. Eleverna minns förhoppningsvis bättre efteråt till exempel hur man framställer potatismjöl, när de själva fått vara med och göra det, än om de bara läst om det. Lärarna får å sin sida via informationspaketet kunskap om olika typer av källmaterial och även uppslag till fortsatta diskussioner i klassrummen kring en viss period i historien, kring sysslor och sociala skillnader mellan olika samhällsgrupper.

För landsarkivets del är tidsresorna en möjlighet att visa på vad man kan hitta för information i våra arkiv. Därigenom kan vi förhoppningsvis också väcka ett intresse för historia bland både lärare och elever. Dessutom är det värdefullt när vi lyckas skapa ett gott samarbete och nätverk med andra kulturorganisationer inom den region där vi verkar. Det skapar goda förutsättningar för gemensamma satsningar också i framtiden.

Forskare Pia Uppgård

Vasa landsarkiv