Tutkijasalit kesäaikaan

Tutkijasalien iltapäivystykset ovat päättyneet tältä keväältä. Tieto siirtymisestä kesän palveluaikoihin  ei ole ehkä vielä tavoittanut kaikkia, sillä ainakin täällä Mikkelissä muutama asiakas olisi tällä viikollakin mielellään jatkanut tiistai-iltaa pitempään. Virtuaalinen tutkijasali digitoituine aineistoineen on kuitenkin aina avoinna eli valoisat kesäillat voi halutessaan käyttää tutkimuksiin siellä.

Kesän tutkimusmatkoja suunnitellessa kannattaa muistaa, että Mikkelin maakunta-arkiston tutkijasali on kiinni maanantaisin. Viime vuosina tehty digitointi on vaikuttanut Mikkelin maakunta-arkiston tutkijasalin kävijämääriin voimakkaasti. Karjalan ja Petsamon kirkonkirjat ovat digitoituina joko vapaassa käytössä verkossa tai käyttölupamenettelyllä  tutkittavissa kaikissa arkistolaitoksen tutkijasaleissa, joten Mikkeliin ei ole enää tarvinnut matkustaa näiden aineistojen perässä. Viimeisimpänä verkkokäyttöön on avattu Viipurin maanmittauskonttorin asiakirjoja. Toki Luovutetun Karjalan, Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson aineistoa on edelleen paljon tutkittavissa vain alkuperäisinä asiakirjoina Mikkelissä.

Vähentyneiden kävijämäärien myötä olemme nyt alkuvuoden ajan kokeilleet tutkijasalin sulkemista maanantaisin. Muutamat kävijät ovat pahoitelleet ’työviikon’ lyhenemistä Mikkelissä, mutta muuten uusista aukioloajoista saatu asiakaspalaute on jäänyt vähäiseksi. Menetetyn maanantain sijaan palautteissa on ennemminkin varmisteltu tiistain ilta-aukiolon säilymistä talvikaudella.

Saatujen kokemusten perusteella tutkijasali pidetään siis jatkossakin kiinni maanantaisin Mikkelissä. Ja kotisivun ajankohtaistiedotteista olette ehkä jo huomanneet vastaavan muutoksen myös Vaasan maakunta-arkiston aukioloajoissa kesäkuun alusta alkaen.

Ylitarkastaja Anne Hänninen, Mikkelin maakunta-arkisto

Onko Mikkeliin menijöitä?

Jos olet tulossa Mikkeliin maakunta-arkistoon tutkimusreissulle heti vuoden vaihtuessa, niin huomaathan, että tutkijasali on 1.1.–30.6.2016 kokeiluluonteisesti kiinni maanantaisin. Muina päivinä aukioloajat ovat entiset. Jatkosta päätetään saatujen kokemusten ja asiakaspalautteen perusteella. Aukiolokokeilun taustalla ovat vähentyneet kävijämäärät ja käytetyimpien aineistojen, kuten Luovutetun Karjalan kirkonkirjojen, tutkimisen siirtyminen verkkoon ja muihin arkistolaitoksen yksiköihin digitoinnin myötä.

Asiakirjoja haetaan tutkijasaliin tutkittavaksi ensi vuonna tiistaista perjantaihin klo 9–11 ja klo 12–15. Asiakirjojen hakijoiden lounastauko on siis aikaistunut tunnilla aiempaan verrattuna, mikä on hyvä muistaa, jos tulee yhdentoista aikoihin Mikkeliin saapuvalla Helsingin junalla. Ennakkotilaukset kannattaakin tehdä Astia-verkkopalvelun kautta. Maanantaina tutkijasalin ollessa kiinni tarkistamme verkkopalvelun kautta tulleet tilaukset kertaalleen iltapäivällä ja ennen klo 15 tehty tilaus toimitetaan tiistaiaamuksi saliin. Jos Astian käyttö arveluttaa, niin tutkijasalin henkilökunnalta saa opastusta.

Viipurin läänin maanmittauskonttorin tiluskartat olivat tämän vuoden aikana pitkään poissa käytöstä karttatilan remontin vuoksi. Kartat ovat nyt tutkittavissa, mutta niihin hakemistoina toimivat maarekisterit ja erikoisluettelot lähtivät joulukuun alussa digitoitavaksi ja ovat siten poissa käytöstä, kunnes digitointi valmistuu.

Muistattehan, että Mikkelin maakunta-arkistossa ei enää tehdä sukututkimuksia. Yksittäistenkään tietojen tarkastaminen ei käy meillä hetkessä, sillä etusijalla ovat ne tuhannet selvitykset ja jäljennökset, joita tarvitaan asiointiin eri viranomaisissa. Jos joulun pyhinä siis herää kysymyksiä omassa suvussa kulkevista tarinoista, niin vinkkejä sukututkimukseen tai muun asian selvittämiseen itse saa Arkistojen Portti -palvelusta. Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta löytyy paljon kiinnostavaa aineistoa tutkittavaksi heti kotikoneelta käsin. Ja omatoiminen arkistotutkimus on ilmaista huvia niin verkossa kuin tutkijasaleissakin.
 
Jos sukututkimuksen tekeminen tuntuu liian vaikealta, niin esimerkiksi Suomen Sukututkimusseuran kotisivulta löytyy luettelo ammattilaisista, jotka tekevät tutkimusta korvausta vastaan. Digitointi tasoittaakin tietä myös yksityiselle palvelutoiminnalle.


Anne Hänninen
Ylitarkastaja
Mikkelin maakunta-arkisto

KESKUSARKISTON SUUNNITTELU KÄYNNISTYI

Vuoden kuluttua tähän aikaan Mikkelin Kalevankankaalle rakennetaan suurta arkistorakennusta, arkistolaitoksen keskusarkistoa.  Monta vuotta suunnitellun ja odotetun keskusarkiston käyttöönotto vuoden 2018 alussa helpottaa suuresti Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen tilaongelmia. Arkistolaitoksen vuokraisännän, Senaatti-kiinteistöjen, valitsemat suunnittelijat aloittivat rakennuksen vaativan suunnittelutyön huhtikuussa.

Keskusarkisto sijoitetaan Kalevankankaan kaupunginosaan, josta matkaa Mikkelin keskustaan ja maakunta-arkistoon on kolmisen kilometriä. Liikenneyhteydet keskustaan ja valtateille 5 ja 13 ovat hyvät. Tontille nousee vuoden 2017 lopussa noin 5 500 brm² suuruinen arkistorakennus. Huoneohjelman mukaan tilantarve on noin 5200 hym², josta arkistotilojen osuus on 3 200 hym². Rakennus käsittää kahdeksan 400 m² suuruista arkistohallia ja tilat arkistojen vastaanotolle, konservoinnille, järjestämiselle, digitoinnille ja tietopalvelutehtäville sekä muun materiaalien varastoille. Henkilöstön toimisto-, sosiaali- ja taukotilat mitoitetaan noin 8 - 10 hengelle.  

Arkistorakennuksen kustannusarvio on noin 13,2 miljoonaa euroa. Arkisto varustetaan sähkökäyttöisillä, tietokoneohjatuilla kaksikerroksisilla ja itsekantavilla teräsrakenteisilla arkistohyllyillä, joihin mahtuu noin 70 hyllykilometriä asiakirjoja. Hyllystön korkeus on enintään kuusi metriä. Kaksikerroksisia hyllyjärjestelmiä on Suomessa käytössä vain Varastokirjastossa Kuopiossa ja Keski-Suomen museossa Jyväskylässä.

Keskusarkistoon siirretään Kansallisarkistosta ja maakunta-arkistoista ns. passiiviaineistoja, joilla tarkoitetaan digitoituja ja mikrofilmattuja asiakirjoja, joita ei enää käytetä sekä vähän käytettyjä viranomaisaineistoja kuten kansanhuollon tai verohallinnon asiakirjoja. Poikkeus vähän käytetyistä aineistoista ovat Kansallisarkistosta siirrettävät puolustusvoimien kantakortit.

Keskusarkistoon aineiston tietopalvelu perustuu verkkoasiointiin ja digitaalisiin jäljenteisiin. Arkistoon ei tule omaa asiakas- tai tutkijapalvelua, vaan suuremmat aineistotilaukset toimitetaan Mikkelin maakunta-arkiston tutkijasaliin. Mikkelin maakunta-arkisto ja keskusarkisto muodostavat yhden kokonaisuuden.

Arkistolaitoksessa keskusarkistoa ja sen toimintoja on suunniteltu ja valmisteltu vuodesta 2010 lähtien, jolloin opetus- ja kulttuuriministeri teki periaatepäätöksen keskusarkiston sijoittamisesta Mikkeliin.  Keskusarkiston käyttöönotto edellyttää arkistolaitoksen toimintaprosessien ja tietojärjestelmien uudistamista. Merkittävin kehittämishanke on aineistonhallintajärjestelmän toteuttaminen. Järjestelmä korvaa eri yksiköiden manuaaliset tilanhallintajärjestelmät ja tehostaa merkittävästi säilytystilojen käyttöä. 

Keskusarkiston suunnittelu ja sen käyttöönottoon valmistautuminen ei ole ollut vain toimintamallien, palveluiden ja tietojärjestelmien kehittämistä, eri vaihtoehtojen ja resurssitarpeiden arvioimista, vaan myös raakaa käytännön työtä esimeriksi keskusarkistoon siirrettävien aineistojen kunnon selvittämiseksi ja siirtokuntoon saattamiseksi.

Tytti Voutilainen, maakunta-arkiston johtaja

Mikkelin maakunta-arkisto

 

Digiaikaa ja vanhoja kirveitä sukututkimuspäivillä

Valtakunnallisille sukututkimuspäiville maaliskuun alussa osallistui myös arkistolaitos. Arkistolaitoksen ständillä Salon Astrum -keskuksessa päivystivät kaksi vanhempaa virkamiestä sekä Turun maakunta-arkiston kuopus. Mukana menossa, kylläkin luennoitsijoiden roolissa, olivat myös Jussi Nuorteva, Veli-Matti Pussinen ja Tomi Ahoranta.

Sukututkimuspäivien näyttelyosastot avattiin lauantaina. Laitoksen nuorimmainen ei myönnä harhailleensa Salon keskustassa, josta tuntematon sukututkija hänet olisi tunnistanut sukututkimuspäiville matkaavaksi. Joka tapauksessa kuopuksen oli mukava auringonpaisteessa tepastella Astrum-keskukseen sukututkijan opastuksella. Vanhempi virkamies sen sijaan sekoitti ovet henkilökunnan avustuksella ja kantoi viikonlopun tarvikkeet portaiden ja muutaman käytävän kautta, vaikka ständin vieressäkin olisi ollut ovi. Hyvin kuitenkin päästiin alkuun ja sekä tarvikkeet että päivystäjät olivat ajoissa paikalla.

Päivystäjät arkistolaitoksen ständillä. Kuva: Mervi Lampi

Arkistolaitoksen ständillä kysymyksiin vastailtiin lauantaina jopa kiivaaseen, sunnuntaina ehkä hiukan rauhallisempaan tahtiin. Saimme paljon hyviä, mielenkiintoisia ja osittain varsin haastaviakin kysymyksiä, myös pidempiä keskusteluja syntyi useammasta eri aiheesta ja tutkimusongelmasta. Erilaiset tietokannat ja Digitaaliarkisto olivat yksi suosikkiaiheista. Yllätyksiäkin messuvieraille tuli, kuten esimerkiksi se, etteivät arkistolaitoksen tarjoamat tietokannat ja hakupalvelut toimi periaatteella ”syötä nimi hakukenttään” (esim. ainoastaan isoäidin nimellä ei voi hakea hänen tietojaan Astiasta). Messukävijät olivatkin mielissään opastuksesta arkistolaitoksen hakuohjelmien käyttöön. Arkistolaitos-ensikertalaisiakin ständillä kävi muutamia (mikä laitos ja missä -tyylisesti).

Imarteleva perusolettamus oli useamman kerran, että kojun päivystäjä on jatkuvasti päivittyvä tietopankki, joka yksinkertaisesti tietää kaiken arkistolaitoksen aineistoista. Eri seurakuntien arkistoista haluttiin tietää yksityiskohtaisiakin tietoja ja siinä saattoi aloittelevan tietopalvelusihteerin sukat kääntyä rullalle kun vastausta odotettiin kuin aspiriinia apteekin hyllyltä. Eipä sitä vanhempi virkamieskään ihan ulkoa seurakuntien eikä ihan kaikkia muitakaan aineistoja ole opetellut. Haastavistakin tilanteista selvittiin kuitenkin mallikkaasti. Valtavien tietovarantojemme äärellä tärkeä taito on ohjata asiakas oikean tiedon lähteelle ja mahdollisesti aineistoa säilyttävään yksikköön.

Arkistolaitoksen aineistot ja toiminta kiinnostivat kävijöitä. Kuva: Mervi Lampi

Paljon kuulimme erilaisten sukujen tarinoita, kuopusta kosiskeltiin erääseen sukuunkin, mutta hän edelleen epäilee, ettei taida siihen kuulua. Ja ”oltiiha siell myökii ja työkii”. Luovutetun Karjalan aineistoista riitti kyselijöitä Viipurin poliisin etsijästä kreikkalaiskatolisen äidin ja tuntemattoman isän hakijaan. Yksi viikonlopun hauskimmista tarinoista koski tuhansia vuosia vanhaa kirvestä, joka oli löytynyt pellosta. Kysymykset kohdistuivat mm. kirveen oikeaan käsittelytapaan ja perusteisiin, joiden mukaan kirvestä ei saa henkilökohtaisesti kotonaan säilyttää. Oli aika monimutkainen asia arkistoalalle juuri tulleelle ja museon asiaksi se sitten lopulta paljastuikin.

Yleisilmapiiri päivillä oli erittäin positiivinen ja ihmisten innostus huokui heidän hymyileviltä kasvoiltaan. Sukututkimuspäivien hyvä yhteishenki ja Astrum  -keskuksen tarjoamat puitteet loivat päivistä ikimuistoiset. Hauskaa oli ständin molemmin puolin!

Aino Siitonen, tietopalvelusihteeri, Mikkelin maakunta-arkisto

Henna Lybeck, tietopalvelusihteeri, Turun maakunta-arkisto

Marita Vallenius, tutkija, Turun maakunta-arkisto

Yksityisarkisto yhteistyöllä käyttöön

Loppukesällä 2013 Vpl. Pyhäjärven seuran puheenjohtaja tiedusteli minulta, voisiko Mikkelin maakunta-arkisto ottaa vastaan seuralle lahjoitetun arkiston. Keskustelussa kävi ilmi, että rovasti Kaarle Viikan perikunta oli keväällä 2013 lahjoittanut seuralle Viipurin läänin Pyhäjärven seurakunnan pitkäaikaisen kirkkoherran Karl Wiikan (1888 – 1958) ja hänen vaimonsa Impi Wiikan (1890 – 1968) ja heidän poikansa Kaarle Viikan (1923 – 2002) arkistot, joita säilytettiin Käpylässä Karjala-talolla. Seura oli nimennyt kolmihenkisen työryhmän, jonka tehtävänä oli huolehtia arkistojen järjestämisestä, luetteloinnista ja luovuttamisesta Mikkelin maakunta-arkistoon.

Karl Wiika (vuoteen 1934 saakka Wikman) oli kotoisin Karhulasta ja hän toimi vuosina 1919 – 1926 Vpl. Pyhäjärven kappalaisena ja kirkkoherrana vuosina 1929 – 1949. Karl Wiika avioitui vuonna 1916 Impi Hukkasen kanssa. Evakkoaikana Karl Wiika huolehti monin tavoin seurakuntalaisistaan ja kirjoitti Karjala-lehteen Pyhäjärven kuulumisia -palstaa. Kun siirtoseurakunnat lakkautettiin vuonna 1949, Karl Wiika siirtyi Mouhijärven kirkkoherraksi.

Uukuniemellä papin tyttärenä syntynyt Impi Wiika valmistui filosofian maisteriksi pohjoismaiden historiasta. Impi Wiika oli Pyhäjärvellä merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli kunnanvaltuutettu ja toimi lukuisissa yhdistyksissä. Sodan jälkeen hän kuului Pyhäjärven kunnan hoitokuntaan ja oli perustamassa Pyhä-Säätiötä. Hän oli Mouhijärven yhteiskoulun perustajia ja sen ensimmäinen rehtori. Impi Wiika julkaisi vuonna 1951 laajan pitäjänhistorian Vpl. Pyhäjärvi – Kappale kannakselaisvaiheita, josta tuli myöhempien luovutetun alueen pitäjähistorioiden malli. Kaarle Viika oli kirkon perheneuvontatyön pioneeri. Hän toimi innokkaasti Karjalan Liitossa ja Vpl. Pyhäjärvi- Säätiössä ja seurassa.

Sovimme ensimmäisen puhelun aikana, että kävisin työmatkani yhteydessä Karjala-talolla tapaamassa arkistoa järjestävää työryhmää.  Ensi näkemältä aineisto vaikutti kiinnostavalta. Aineistossa ei juuri ollut Viikojen yksityisiä asiakirjoja, vaan lähinnä heidän keräämää Pyhäjärveen ja pyhäjärveläisiin liittyvää muistitietoja sekä arkisto- ja tutkimusaineistoa, jota ei ole aiemmin julkaistu. Viikojen arkisto on merkittävä lisä maakunta-arkistossa ennestään oleviin Vpl. Pyhäjärvi -arkistoihin. Minua miellytti myös arkistotyöryhmän innostuneisuus ja kotiseutuharrastus.  Rajasimme luovutettavan aineiston ja keskustelimme sen järjestämisen, luetteloinnin ja kuvailun periaatteista. Arkistotyöryhmä halusi luovuttaa Viikojen arkiston tyhjentävästi luetteloituna ja kuvailtuna, jotta aineiston käyttö maakunta-arkistossa olisi helppoa. 

Yhteydenpito ei jäänyt neuvontakäyntiin. Seura pyysi minut myöhemmin tilaisuuteensa puhumaan yksityisarkistojen merkityksestä ja niiden luovuttamisesta arkistolaitokseen. Seura luovutti toukokuussa 2014 arkiston maakunta-arkistoon. Arkistoa seurasi upea 80-sivuinen arkistoluettelo, jossa esimerkiksi kaikki valokuvat ovat tunnistettu ja asiasanoitettu.

Viikojen arkisto on Mikkelin maakunta-arkistossa vapaasti käytettävissä. Koska arkisto on luokiteltu henkilö-, perhe- ja sukuarkistoihin, sen luettelo- ja kuvailutietoja ei tietosuojalainsäädännön rajoitusten vuoksi voida esittää arkistolaitoksen verkkopalveluissa. Henkilöarkistojen tarkemmat luettelotiedot ovat käytettävissä arkistolaitoksen yksiköissä.

Pyhäjärvi-seura teki suuren työn aineistojen kuntoon saattamisessa. Toivon, että se innottaisi muita luovutetun Karjalan pitäjäyhteisöjä, mikäli niiden hallussa on pitäjään liittyvää arkistoaineistoa.

Tytti Voutilainen, johtaja

Mikkelin maakunta-arkisto

Kun on tunteet

Arkistoasiakirjojen sisältämä tieto on määritelmällisesti toiminnallista tietoa. Dokumentoidessaan toiminnallisia prosesseja asiakirjoihin tiivistyy – joko suoraan tai ainakin välillisesti – myös jotain toimintojen taustalla vaikuttavista tunteista ja ajatuksista. Etenkin monissa henkilö- ja sukuarkistoissa inhimillisten tunteiden laaja kirjo, elämän valot ja varjot ovat usein hyvin konkreettisesti läsnä asiakirjojen sisällössä.

Viranomaisarkistoissa syvien tunne-elämysten tavoittaminen vaatii arkiston käyttäjältä mielikuvitusta ja empatiakykyä, kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Lääninhallituksen anomusdiaaria lehteillessämme voimme asettua pienen ihmisen asemaan ja elää hänen mukanaan niissä odotuksissa ja toiveissa, jotka tämä on viranomaiseen asettunut. Ja kuinka karvaita pettymyksen kyyneleitä vuodatammekaan maaherran päätettyä hylätä hänen anomuksensa?

Tuomiokirjoja selatessamme voimme taas yhtyä ainoan poikansa menettäneen köyhän leskiäidin suruun tämän hakiessa oikeutta tuomioistuimessa. Tai sitten kohdistamme myötätuntomme tai vihastuksemme onnettomaan väkivallan tekijään, joka äkkipikaisen tekonsa vuoksi joutuu eliniäkseen Siperiaan karkotetuksi.

Inhimillisten tunteiden laaja väripaletti ilmenee parhaiten suku- ja perhearkistojen asiakirjoissa. Läheiselle, rakkaalle ihmiselle kirjoitettaessa ihmiset kertovat tunteistaan suoraan ja avoimesti. Rakkaus ja kaipaus, toivo ja suru, viha ja suuttumus maalataan mitä moninaisimmin värisävyin ja kielikuvin. Mikkelin maakunta-arkistonkin yksityisarkistot sisältävät lukuisia esimerkkejä näistä ihmiselämän iloista ja suruista. Moni näistä yksityisarkistoista on saatu tänä vuonna järjestetyksi ja syötetyksi VAKKA-tietokantaan.

Elämän keväässä kukkivan rakkauden vaaleat värisävyt leimuavat mm. erään Atlantin valtameren toisistaan erottaman kangasniemeläisen avioparin välisessä kirjeenvaihdossa.  Ikävä ja läheisyyden kaipuu ovat dokumentoituneet verenpunaisella musteella jo ajan kellastuttamien kirjeiden sivuille. Tunnetun viipurilaisen kauppaneuvoksen arkistoon puolestaan sisältyy kuivattu, värinsä hyvin säilyttänyt kanerva – ulkomaalaiselta nuoruudenystävättäreltä saatu muisto, jota liikemies tahtoi vielä elämänsä ehtoonakin vaalia.

Sydäntä särkevä esimerkki ihmiselämän katoavaisuudesta, syvästä surusta ja isällisestä rakkaudesta sisältyy Mikkelin maakunta-arkistossa säilytettävään, tänä syksynä järjestettyyn viipurilaisen Alfthan-suvun perhearkistoon. Avioliiton kautta sukuun kuuluneen hovineuvos Lars Kuhlströmin tytär Alexandra kuoli vuonna 1832 Viipurissa vajaan 15 vuoden ikäisenä. ’Puoli vuotta kestänyt kamppailu elämän ja kuoleman enkelien välillä päättyi jälkimmäisen voittoon ja kymmenpäisen sisarusparven nuorimmainen lensi taivaaseen käsi kädessä enkelikuoron kanssa, vain hieman ennen häntä kuolleen äitinsä odottaville käsivarsille.’ Muistona Alexandrasta isä säilytti kuolleelta tyttäreltään leikkaamaansa hiuskiehkuraa, joka on edelleenkin tallessa arkistossa yhdessä Helsingfors Morgonbladissa julkaistun hautajaisrunon kanssa.

Alfthanin perhearkisto. Alfthanin perhearkiston asiakirjat (Kuhlströmin sukua koskevat asiakirjat). Kotelo 3. Mikkelin maakunta-arkisto.

Arkistot ovat pullollaan suuria tunteita ja kertomuksia. Kykymme vastaanottaa ja poimia näitä tunne-elämyksiä kuitenkin vaihtelevat. Tarkastelemme asiakirjojen sisältämiä ajatuksia ja tunteita aina oman kokemus- ja tunnehorisonttimme pohjalta. Kykymme hahmottaa toisten ilmaisemia tunteita riippuu mm. siitä, kuinka olemme itse elämässämme iloa, surua, vihaa ja pettymyksiä kohdanneet. Täysin neutraalisti emme kuitenkaan voi arkistoasiakirjoja lähestyä, jotain tunteita ne meissä sentään aina herättävät.

Arkistojen päivän teemana on tänä vuonna ’Tunteet’. Mikkelin maakunta-arkistossa teemapäivää vietetään muistelemalla maakunta-arkiston 80-vuotista taivalta mm. arkistokierrosten merkeissä. Voimme antaa ajatuksemme liitää menneisiin vuosikymmeniin – aina 1930-luvulle saakka, jolloin maakunta-arkistomme vielä aloitteli toimintaansa Viipurin Tervaniemessä.

Jari Oinonen

Tutkija, Mikkelin maakunta-arkisto

Arkistot kertovat eletystä elämästä

Sukututkimusta voi tehdä monella tapaa. Joku kerää pelkkiä henkilötietoja, toista taas kiinnostaa enemmän se, miten yksittäisten henkilöiden vaiheiden kautta saa kuvan ajasta, jolloin nämä elivät.

 

Tietoa eletystä elämästä löytyy arkistolähteistä erityisesti silloin, kun suvun jäsenet ovat olleet jotenkin kosketuksissa viranomaisiin. Syntymät ja kuolemat on merkitty kirkonkirjoihin, mutta arkistoista löytyy paljon muutakin. Elämän varrella on ehkä haettu erilaisia lupia, haettu lainhuutoa kiinteistöön, maksettu veroja, oltu rintamalla, riidelty naapurin kanssa oikeudessa, tehty konkurssi, valitettu viranomaisen päätöksestä tai vaikkapa päädytty vankilaan. Jokainen elämänkaari on omanlaisensa – toiselta jälkiä asiakirjoihin on jäänyt enemmän kuin toiselta.

 

Tietojen löytäminen vaatii kärsivällisyyttä. Arkistoissa on kilometreittäin asiakirjoja ja vain harvoin asiakirja löytyy pelkällä henkilön nimellä. Ei siis voi vain marssia maakunta-arkistoon ja pyytää saada kaikki tiedot isoisoisästä. Etsityn asian ajan ja paikan tietäminen helpottaa tietojen hakemista. Lisäksi on keksittävä, mikä viranomainen on käsitellyt kyseistä asiaa ja luonut siitä arkistoonsa asiakirjan. Apua tähän saa tutkijasaleissa henkilökunnalta ja verkossa Arkistojen Portti -palvelusta.

 

Tervetuloa Mikkelin maakunta-arkistoon tiistaina 7.10.2014 kuulemaan vinkkejä, miten pääset omaan sukuusi liittyvien Etelä-Savon, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja luovutetun Karjalan arkistolähteiden jäljille. Ilmoittautuminen maksuttomalle Mikkelin maakunta-arkisto tutuksi -kurssille tapahtuu arkistolaitoksen ilmoittautumisjärjestelmässä, josta löydät myös kurssin tarkemman ohjelman.

 

 

Anne Hänninen

Ylitarkastaja, Mikkelin maakunta-arkisto

 

Mikkelin maakunta-arkisto juhli 80-vuotispäiviään

Mikkelin maakunta-arkisto, joka aloitti toimintansa helmikuussa 1934 Viipurissa, vietti 80-vuotispäiviään Mikael Agricolan ja suomen kielen päivänä 9.4.2014. Juhlinta jatkui vielä seuraavana päivänä juhlaseminaarissa. Juhliin osallistui yhteistyökumppaneiden edustajia, entisiä työntekijöitä ja arkiston tutkijoita. Juhliin olivat tulleet myös Karjalan tasavallan kansallisarkiston ja Leningradin alueen valtionarkiston johtajat, joiden arkistot säilyttävät luovutetulle alueelle jäänyttä suomalaista arkistoaineistoa.

Juhlien tarjoilupöydät hehkuivat keväisissä väreissä. Pöytäkoristeina oli maakunta-arkiston konservaattorin Marja-Terttu Haikaravirran tekemiä pikkuruisia asiakirjasidoksia.
Kuva: Eila Salo, MMA.

Juhlassa kuultiin Itä-Suomen aluehallintoviraston, opetus- ja kulttuuriministeriön, Mikkelin kaupungin ja Karjalan tasavallan kulttuuriministerin tervehdykset. Maakunta-arkiston johtaja kertoi puheessaan maakunta-arkiston 80-vuotistaipaleesta Viipurista Kuopion kautta Mikkeliin. Arkistolaitoksen pääjohtaja Jussi Nuorteva käsitteli arkistolaitoksen tulevaisuuden näkymiä digitalisoituvassa maailmassa ja kiitti arkistolaitoksen ja Mikkelin arkistotoimijoiden hyvää yhteistyötä.

Torstaina 10.4.2014 pidetyn juhlaseminaarin teemat digitaalisuus ja Venäjällä olevat suomalaiset arkistoaineistot oli valittu Mikkelin maakunta-arkiston erikoisluonteen mukaan. Maakunta-arkiston erityisaineistoja ovat luovutetun Karjalan ja Vanhan Suomen arkistot. Seminaarissa haluttiin nostaa esiin Viipurissa ja Petroskoissa säilytettäviä suomalaisia arkistoja, minkä vuoksi seminaari oli kaksikielinen. Digitaalisuus liittyy Mikkelin kaupungin ja Mikkelin arkisto- ja kirjastotoimijoiden muodostaman yhteistyöverkoston, Digitalmikkeli-klusterin, toimintaan.
 

Seminaarin puheenjohtajana toimi arkistolaitoksen tutkimusjohtaja Päivi Happonen. Hän tarkasteli avauspuheessaan arkistolaitoksen Karjalan tasavallan kansallisarkiston ja Leningradin alueen valtionarkiston kanssa tekemää yhteistyötä.
 

Helsingin yliopiston digitaalisten aineistojen tutkimuksen tuoreen professorin Timo Honkelan alustus Digitaalisten aineistojen tutkimus: Inhimillistä sivistystä ja yhteisymmärrystä puolustamassa herätti kuulijoissa kiinnostusta ja keskustelua. Tekstinlouhinnan ja tilastollisen koneoppimisen keinoin kone voidaan laittaa lukemaan suuria tekstimääriä ja saamaan esille asioita, joita ihminen ei voi tehdä. Näiden lähestymistapojen avulla voidaan saada ymmärrystä suurista kokonaisuuksista ja asioiden välisistä suhteista. Humanististen ja sosiaalitieteiden sekä tietojenkäsittelytieteiden liittoutuminen auttaa monimutkaisten inhimillisten ja yhteiskunnallisesti merkittävien ilmiöiden ymmärtämisessä. Tässä digitaalisessa humanismissa muistiorganisaatioiden rooli on merkittävä.
 

FT Jessica Parland-von Essen tarkasteli laajasti, miten digitalisoituminen on muuttanut historiantutkimusta ja historiantutkijan työtä ja roolia. Humanistisen tutkijan on tultava ulos kammiostaan ja tehtävä yhä enemmän yhteistyötä arkistojen, kirjastojen, toisten tutkijoiden ja suuren yleisön kanssa. Parland-von Essen painotti, että digitaalisten aineistojen kriittinen lukeminen ja käyttö on tärkeä kansalaistaito.
 

Professori Eljas Orrmanin aiheena oli Vanhan Suomen viranomaisten asiakirjahallinto, jota ei ole juuri ollenkaan tutkittu. Orrman selvitti esityksessään Vanhan Suomen viranomaisten asiakirjahallinnon organisointia ja diariointia eri viranomaisissa sekä vertaili Vanhan Suomen viranomaisten ja Ruotsin lääninhallitusten diariointijärjestelmiä ja aktinmuodostusta. Vanhan Suomen ylempien viranomaisten aktinmuodostuksessa ja diarioinnissa on vaikutteita saksalaisista järjestelmistä ja ne olivat kehittyneempiä kuin Ruotsin lääninhallitusten asiakirjahallinnon käytännöt.
 

Leningradin alueen valtionarkiston (LOGAV) johtaja Svetlana Krasnotsvetova valotti alustuksessaan Viipuriin ja luovutetulle alueelle jääneen arkistoaineiston suuritöistä järjestämistä ja luettelointia välirauhan aikana ja jatkosodan jälkeen. LOGAV on skannannut arkistoluettelot ja pyrkii julkaisemaan ne verkossa. Krasnotsvetova kertoi LOGAVin asioimiskäytännöistä.
 

Karjalan tasavallan kansallisarkiston johtaja Olga Zharinova.
Kuva: Eila Salo, MMA.

Leningradin alueen arkisto siirsi 1980-luvulla Laatokan Karjalan arkistoaineistot Karjalan tasavallan kansallisarkistoon Petroskoihin. Kansallisarkiston johtaja Olga Zharinova esitteli suomeksi tähän ns. Viipurin fondiin kuuluvia asiakirja-aineistoja sekä kertoi Mikkelin ja Joensuun maakunta-arkistojen ja Joensuun Carelicumin kanssa tehdystä yhteistyöstä.
 

FT Jukka Partanen on suomalaisista historiantutkijoista kaikkein eniten käyttänyt Viipurin ja Petroskoin suomalaisia arkistoaineistoja. Hänen 1990-luvun puolivälissä laatimansa luettelo Viipurin suomalaisista fondeista on opastanut tutkijoita näiden aineistojen pariin. Jukka Partanen kertoi tutkimuskokemuksistaan vuosina 1995 – 2010 Viipurin ja Petroskoin arkistoissa. Venäjäksi laaditut hakemistot, erilainen arkistonmuodostus ja erilaiset arkistokäytännöt tuottavat ongelmia, jotka ovat voitettavissa.
 

Juhlaseminaarin alustukset tulevat luettavaksi arkistolaitoksen kotisivuille.
 

Yhdeksännen vuosikymmenensä aloittava Mikkelin maakunta-arkisto toivottaa uudet ja vanhat asiakkaat tervetulleiksi tutustumaan ja käyttämään Mikkelin arkistoaarteita.

Tytti Voutilainen
Maakunta-arkiston johtaja, Mikkelin maakunta-arkisto