Kansallisarkisto selvitti kyselyillä julkishallinnon analogisten asiakirja-aineistojen määriä ja ominaisuuksia digitoinnin suunnittelun tarpeisiin

Kansallisarkistossa on suunniteltu kuluvana vuonna julkisen hallinnon hallussa olevien analogisten aineistojen massadigitointia. Valtioneuvoston periaatepäätöksen 21.6.2017 mukaan Kansallisarkisto ottaa jatkossa arkistoitavia aineistoja vastaan lähtökohtaisesti vain digitaalisessa muodossa. Viranomaisten hallussa oleva arkistoitava analoginen asiakirja-aineisto digitoidaan vuoteen 2030 mennessä.

Lähihistoriaamme löytämässä

Pohjoismaiden valtionarkistonhoitajien kokouksen tuoreesta raportista ilmenee, että pohjoismaisen historiamme tutkijoiden käytössä on noin 150 miljoonaa kuvaa, jotka on digitoitu Ruotsissa. Suomen arkistolaitos on tuloksellaan hieman jäljessä, 18 miljoonaa sivua ovat luettavissa omassa digitaaliarkistossamme.  Suunta ja latu ovat oikeat, mutta maali kaukana.

Tutkijasalin päivystäjä törmää päivittäin mitä monimutkaisimpiin kysymyksiin. Onko arkistossanne vuoden 1917-mallisen 155 millimetrin haupitsin kantakirja? Entä missä ovat 1930-luvulla valtionarkistoon luovutetut Rauman raastuvanoikeuden tuomiokirjeet? Tai missä sijaitsi kotitilamme vuonna 1789? Edellä vain muutama työpäivän ensimmäisistä kysymyksistä. Olen varma, että kollegani niin maakunta- kuin muissakin arkistoissa törmäävät samanlaisiin kysymyksiin jatkuvasti. Yhteistä on se, että päivystäjä pyrkii kaikin tavoin auttamaan tiedonhakijaa. Toimipisteisiimme hakeutuu uteliaita, ongelmien ratkomisesta kiinnostuneita, siis valistuneita ihmisiä.

Tämän tekstini lähtökohta on kuitenkin hieman erilainen. Luen parhaillaan dosentti Antti Kujalan uutta kirjaa Neukkujen taskussa. Kekkonen, suomalaiset puolueet ja Neuvostoliitto 1956-1971 (Tammi, 2013). Se on tietääkseni ensimmäinen, erinomaisen tarkasti kirjoitettu tutkimus ajasta, joka on vaikuttanut ikäisteni elämään paljon, ehkä paljon enemmän kuin olemme osanneet ajatellakaan. Mitä oikeastaan tarkoittaakaan ns. rähmälläänolo? Kuinka härskisti toimivat johtavat poliitikkomme mielistellessään neuvostoliittolaisia rahankerjäysmatkoillaan Moskovaan, Tukholmaan ja muualle Eurooppaan? Kujalan kirjan keskeinen aineisto on Suomen ja Venäjän arkistolaitoksien yhteisen mikrofilmausvaihtosopimuksen ensimmäinen, kaunis hedelmä. Kuinka paljon tuleekaan maamme menneisyyden kuva muuttumaan kunhan saamme jatkoa kopiointiprojektille? Ei ehkä lähivuosina kovin paljon, mutta pari- kolmekymmentä vuotta, ja katso. Se edellyttää jo nyt, että tulevia historiantutkijoita kouluttavat yliopistot kiinnittävät entistä enemmän huomiota venäjänkielen ja -historian opiskeluun, väheksymättä yhtään ruotsinkielen osaamisen merkitystä.

Valtionarkisto, ja myöhemmin arkistolaitos, on toki aikaisemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomen historian keskeisten arkistoaineistojen saaminen tutkijoiden käyttöön on turvattava kaikin mahdollisin keinoin. Suomen kirkonarkistot, sukututkimuksen ja paikallishistorian peruslähdekokonaisuudet, tallennettiin mormonien varoin vuodesta 1949 lähtien. Ylimääräisillä rahoilla kuvattiin niin voudin- kuin läänintilitkin, samoin vanhimmat tuomiokirjamme.

Vähintään yhtä tärkeä projekti oli kun arkistonhoitaja Kauko Pirinen lähetettiin 1950-luvun alussa pohjustamaan Ruotsin valtionarkistossa säilytettävän, Suomea koskevien asiakirjojen mikrokuvaamista. Sivumennen sanoen tuo aineisto olisi pitänyt siirtää alkuperäisenä Suomeen jo Haminan rauhansopimuksen mukaisesti, mutta se ei koskaan toteutunut. Arkistot ovat edelleen Mariebergissä vaan väliäkö sillä enää. Kansallisarkistossa ja useassa maakunta-arkistossa on tutkijoiden käytössä lähes täydellinen kokonaisuus yhteisen historiamme ajalta.

Vielä Venäjän kanssa käytävään mikrokuvausvaihtoon. Nykyinen tilanne ei ole missään tapauksena ainutkertainen. Jo vuonna 1955 valtionarkisto teki aloitteen Neuvostoliitossa säilytettävien Suomea koskevien asiakirjojen mikrokuvaamisesta. Monimutkaisen hallinnollisen prosessin jälkeen vuonna 1956 varattiin suomalaisille asiantuntijoille tilaisuus tutustua kahden kuukauden ajan Neuvostoliiton valtionarkiston asiakirjoihin. Työ päättyi 14.12.1956, ja sen tulos on käytettävissä NL-tunnuksella varustetuilla mikrofilmeillä. Valtionarkiston tehtävän vaikeutta kuvastaa, tänään ehkä käsittämättömällä tuntuva, luettelon huomautus: ulkomaalaisilta on näiden filmien käyttö kielletty. Tämä rajoitus poistui, kun Neuvostoliitto hajosi.

Digitalisointi, sähköinen formaatti ja tiedonhakemisen nopeuden vaatimus ovat tämän päivän mantroja, hyvä niin. Mutta olen vakuuttunut siitä, että edellisten arkistonhoitajapolvien mikrokuvausvisio palvelee tutkijoita vielä vuosikymmeniä yhtä hyvin kuin sen on tehnyt sitä jo yli 60 vuotta.

Pertti Vuorinen
tietopalvelija Kansallisarkistosta

Sota-ajan aineiston kunnostus valmistuu vuonna 2015

Muutama viikko sitten varmistui, että Sota-arkiston aineistojen kunnostusprojekti jatkuu vielä vuosina 2014-2015. Alun perin työn piti olla valmista jo tämän vuoden lopulla. Kunnostettava aineistomäärä on kuitenkin osoittautunut selvästi projektin alussa arvioitua suuremmaksi, eikä kunnostusvauhtikaan ole aivan vastannut alkuperäisiä laskelmia. Kunnostettavia aineistoja on yhteensä noin 18 hyllykilometriä, ja nyt saaduilla lisäresursseilla turvataan niiden valmistuminen.

Kunnostusprojektin vastuulla ovat itsenäisen Suomen puolustushallinnon asiakirjat vuoden 1918 sisällissodan jälkeisestä ajasta aina Lapin sodan päättymiseen vuonna 1945. Varsinaisten armeijaan luettavien yksiköiden arkistojen lisäksi tähän kokonaisuuteen sisältyvät myös esimerkiksi puolustusministeriön ja suojeluskuntajärjestön aineistot.

Tästä lähdettiin...

Projektissa työskentelevien kunnostajien käsien kautta on runsaan viiden vuoden aikana kulkenut jo lähes 12 hyllykilometriä asiakirjoja. Millaisia käytännön hyötyjä projektissa tavoitellaan nimenomaan aineistojen käyttäjän kannalta? Heitä vartenhan kunnostustyö juuri tehdään. Projektin tärkeimpiä tavoitteita ovat asiakirjojen säilymisen varmistaminen ja niiden käytettävyyden parantaminen. Käytännössä nämä tavoitteet toteutetaan esimerkiksi poistamalla asiakirjoista metalliliittimet, suojaamalla asiakirjat asianmukaisesti ja syöttämällä aineistojen luettelotiedot tietojärjestelmään. Se, joka on aikanaan käyttänyt Sota-arkiston kunnostamattomia ja luetteloimattomia asiakirjoja, osaa parhaiten antaa arvoa siisteille arkistokoteloille ja yhdenmukaiselle luetteloinnille. Jotkut ovat tosin puoliksi tosissaan haikailleet vanhojen Mercantile-mappien perään ja todenneet aineistojen autenttisuuden tunnun kadonneen.

Kunnostetun aineiston käytettävyys tulee ensi syksyn aikana paranemaan entisestään. Projektissa Aarre-arkistorekisteriin syötetyt tiedot saadaan silloin Astia-verkkopalvelun piiriin. Se merkitsee ensinnäkin sitä, että kunnostetun aineiston tiedot ovat haettavissa myös Astiasta. Astian monipuolisemmat hakuominaisuudet lisäävät asiakkaan mahdollisuuksia löytää sellaisiakin asiakirjoja, jotka Aarre-haulla olisivat jääneet katveeseen. Aarteessahan haku on käytännössä ollut mahdollista tehdä vain sen joukko-osaston tai muun yksikön nimellä, jonka arkistoon asiakas on olettanut tarvitsemansa aineiston kuuluvan. Astiassa haku voidaan kohdistaa kaikkeen syötettyyn tietoon. Vapaa sanahaku voi olla satoisa esimerkiksi tutkittaessa erilaisia puolustushallinnon organisaatiorakenteesta tai arkistonmuodostushierarkiasta riippumattomia ilmiöitä.  Toiseksi Astian tilausjärjestelmä tulee selkeyttämään kunnostettujen aineistojen tilaamista ja tilaustenhallintaa.

Kaikki projektissa käsiteltävät aineistot ovat olleet aiemminkin asiakkaiden käytettävissä. Varsinkin sota-ajan aineistoja on vuosikymmenten saatossa tutkittu paljon. Sama koskee myös suojeluskuntajärjestön asiakirjoja. Puutteellisen luetteloinnin vuoksi ovat monet aineistot kuitenkin olleet hankalasti käytettävissä tai jääneet kokonaan pimentoon. Sen vuoksi usein kysytään ”Mitä uutta kunnostusprojektissa on löytynyt?” tai ”Muuttuuko historiankirjoitus?”. Kumpaankin kysymykseen saadaan konkreettinen vastaus vasta sitten, kun tutkijat käyttävät näitä aineistoja. Yleinen käsitys on, että esimerkiksi sotahistoriaa ei suinkaan tarvitse kirjoittaa uudelleen, mutta mahdollisuudet yksityiskohtien täsmentämiseen ja uusien näkökulmien löytämiseen tulevat lisääntymään.

... ja tähän päädytään.

Kansallisarkiston kannalta kunnostusprojektilla on myös välillisiä hyötyjä. Asianmukainen arkistointi nopeuttaa aineiston käsittelyä talon sisäisissä prosesseissa ja tehostaa tilankäyttöä. Tähän mennessä aineistot ovat tiivistyneet yli 600 hyllymetriä, mikä merkitsee huomattavaa säästöä.

Kansallisarkiston tehtävä on luoda hallussaan olevien aineistojen tutkijoille hyvät toimintaedellytykset. Puolustushallinnon aineistojen kohdalla kunnostusprojekti toimii siinä työssä eräänlaisena urakoitsijana ja sisällöntuottajana. Asiakkaat voivat arvioida, miten työssä on onnistuttu.

Ville Vuolle
Tutkija, Kansallisarkisto

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo

Aluehallinnon uudistusten seurauksena mm. lääninhallitusten ja työsuojelupiirien toiminta päättyi 31.12.2009. Lääninhallitusten tehtävät jakaantuivat eri viranomaisille, pääosin kuudelle aluehallintovirastolle. Aluehallintoviranomaisten arkistokokoelmien seulonta- ja järjestämishanke, ns. ALKU-hanke, sai alkunsa keväällä 2011. Hankkeen taustalla on Kansallisarkiston 10.3.2009 tekemä periaatepäätös, jossa se on sitoutunut maksutta vastaanottamaan aluehallintovirastojen (AVI) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) edeltäjävirastojen pysyvästi säilytettävät asiakirjat. Edellytyksenä on, että asiakirjat ovat arkistolaitoksen edellyttämässä siirtokunnossa ja siirtojen on toteuduttava 31.12.2014 mennessä. 

Lounais-Suomen aluehallintovirasto lähti toukokuussa 2011 mukaan pilotoimaan hanketta. Kansallisarkiston ja valtiovarainministeriön välisen sopimuksen perusteella ja ministeriön rahoituksella palkattiin ALKU-hankkeeseen työntekijät, jotka seuloivat ja järjestivät arkistoa tiloissamme.  Hankkeen ohjausvastuu oli maakunta-arkistolla ja Kansallisarkistolla. Emme virastossa ihan tarkkaan ymmärtäneet mihin lupauduimme ja minkälainen työmäärä edessä olisi. Arkistomme sijaitsivat valtion virastotalolla, jossa oli keväällä 2011 aloitettu talon peruskorjaus. Korjauksen eri vaiheiden edetessä, myös kaikki arkistoissa olevat aineistot siirrettiin evakkoon eri paikkoihin. Aineistoa oli yli 2 hyllykilometriä, joten mistään pienistä siirroista ei ollut kysymys. Hankkeen alkaessa pääosa aineistosta siirrettiin virastotalon viereiseen johtokeskusluolaan. Maan alla sijaisevien tilojen huonojen työskentelyolosuhteiden takia haimme aineistoa työhuoneisiin, joissa tehtiin varsinainen järjestäminen ja seulonta. Suurempia kokonaisuuksia haettiin autolla, mutta paljon aineistoa kulki myös kainaloissa ja kasseissa. Keväällä 2012 saimme asiakirjat ja työskentelytilat remontoituihin tiloihin, mikä helpotti huomattavasti työskentelyä. Tosin talon remontti jatkui vielä kevääseen 2013 asti ja välillä järjestämistöitä tehtiin remonttimelun takia kuulosuojaimet korvilla.  

Miten tästä kaikesta sitten selvisimme?  Ammattitaitoisten ja oma-aloitteisten järjestäjien osuus työn onnistumisessa oli suuri. Aluksi järjestäjät kauhistelivat mihin he olivat joutuneet, mutta inventoinnin edetessä heidän uskonsa työstä selviämiseen vahvistui. Viraston kahden oman työntekijän vastuulle jäi omien töiden ohella järjestää osa aineistosta, toimia asiantuntijana aineistoa koskevissa kysymyksissä, luetteloida ja hävittää määräajan säilytettävät, joiden säilytysaika ja -tarve olivat jo umpeutuneet. Viraston osuudeksi jäi myös arkistokelpoisten koteloiden hankkimisesta ja aineiston maakunta-arkistoon siirtämisestä koituneet kustannukset. Työn ihanuuksiin kuului ”historiallisesti hauskojen” asiakirjojen löytyminen. Ihan kaikkea hauskaa ei voinut heittää pois, vaikka seulontapäätösten perusteella näin olisi voinut tehdäkin. Viraston haltuun jäi vielä mm. kaksoiskappale asiakirjasta ”luettelo Turun ja Porin läänissä laillistamattomassa avioyhteydessä elävien pariskuntien lukumäärästä” ja kansanhuoltoministeriön 13.3.1942 päivätty kirje, jolla se on antanut lääninkonttorille ostoluvan viidelle kilolle pellavalankaa. Aarteita löytyy mielestäni myös Turun maakunta-arkistoon siirretyistä asiakirjoista. Esimerkiksi maaherrojen aineistot kertovat paljon senhetkisestä ajasta ja maaherrojen omista kiinnostusten kohteista.  

Turun ja Porin lääninhallituksen ja Länsi-Suomen lääninhallituksen pysyvästi säilytettävät aineistot ovat nyt pääosin Turun maakunta-arkistossa. Lounais-Suomen aluehallintoviraston arkisto kiittää ja kumartaa.  Aineiston määrä on vähentynyt, tietopalvelumme on helpottunut, arkistotilojen määrä ja sitä kautta tilojen vuokrat ovat pienentyneet huomattavasti.

 

Kirsi Vaajasaari

suunnittelija, arkistoista vastaava

Lounais-Suomen aluehallintovirasto

Lähetystöjen arkistojen kertomaa

Arkistoa järjestettäessä avautuu asiakirjoista usein inhimillisen elämän koko kirjo. Ulkoministeriön lähetystöjen ja konsulaattien asiakirjoista löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, millaisiin vaikeuksiin suomalaiset voivat ulkomailla joutua. Henkilökunnallekaan olosuhteet kohdemaassa eivät aina ole kotimaan luokkaa ja eteen tulleet arkielämän hankaluudet saattavat välillä tuntua ahdistavilta.

Erään lähetystön henkilökunta koki arkielämän pyörittämisen perin työlääksi. Jos paikallisista kaupoista oli jotain saatavissa, se vaati jonottamista ja laatu oli usein huono, virka-asunnon keittiössä vilisi rottia ja torakoita, asioita avittamaan tarvittiin lahjontaa tupakan ja juomien muodossa, bensapula vaivasi ja autot joutuivat jatkuvasti ilkivallan kohteeksi.  Jotain positiivista sentään löytyi, kun lähetystön naispuoliset työntekijät saattoivat käydä ilman miesseuraa ravintolassa, teatterissa tai elokuvissa sekä liikkua kadulla iltaisin, elleivät sattuneet pelkäämään vesikauhuisia tai muita kulkukoiria, joita kaupunki oli täynnä. Lähetystön työntekijät kuvasivat suhtautumistaan vaikeuksiin kirnuun heitetyn sammakon kaltaiseksi:”Tähän piimään en huku. Minä rimpuilen ja rimpuilen” sanoi sammakko kirnussa ja istui aamulla voikokkareen päällä.

Hankaluuksia, joskin erilaisia, oli muissakin lähetystöissä.  Kiire rasitti pahiten niitä lähettiläitä, jotka olivat varsinaisen asemamaansa lisäksi sivuakkreditoitu myös muihin maihin.  Monelle nykyisin työelämässä pyristelevälle lienee tuttu epämiellyttävä tunne siitä, että olisi oltava kahdessa paikassa samanaikaisesti, saati sitten kahdessa maassa yhtä aikaa. ”Kirjoitan verekseltään taasen koettuani, kuinka kiusallista on, etten voi jakaa itseäni kahtia. Olisi pitänyt olla tänäänkin kahdessa maassa yhtä aikaa…”.  Näin kirjoitettiin jo 1930-luvulla. Alati muuttuvissa tilanteissa lähetystöjen henkilökunnalta on todennäköisesti vaadittu jakautumiskyvyn lisäksi myös nykytermein kuvattuna joustavuutta ja muutoskestävyyttä. 

Näitä ja monia muita tarinoita löytyy Oulun maakunta-arkistossa säilytettävänä olevista Ulkoasianministeriön edustustojen arkistoista. Oulun maakunta-arkistoon siirrettiin vuonna 2010 noin kilometrin verran 56 eri konsulaatin ja lähetystön arkistoja vuosilta 1918 - 1983. Osittain samoja aineistoja on myös Ulkoministeriön keskusarkistossa. Oulun maakunta-arkistossa on järjestetty näitä aineistoja 85 hyllymetriä. Osa on kokonaan järjestämättä, mutta monista järjestämättömistä arkistoista on olemassa inventointiluettelot, vaikka tarkempaa luettelointia ei olekaan vielä tehty.

Konsulaatit ja lähetystöt hoitavat asioita, jotka saattavat olla eduksi Suomen valtiollisten etujen valvonnalle, diplomaattisuhteiden sekä kaupankäynnin ja merenkulun hoitamiselle. Suomen kansalaisten etujen valvonta ja viranomaisasioissa avustaminen ovat myös edustuston tehtäviä. Ulkomaanedustustojen asiakirjat käsittävät diaareja, luetteloita, henkilökortistoja, pöytäkirjoja, kirjeenvaihtoa, raportteja ja tiliasiakirjoja. Aineiston joukosta löytyy mielenkiintoista tietoa mm. Suomen talvisotaan tarjoutuneista vapaaehtoisista ja muusta sodan aikana tarjotusta avusta. Sukututkijoita voi erityisesti kiinnostaa merisatamakaupunkien edustustojen arkistosta löytyvät luettelot satamaan saapuneista suomalaisista laivoista, merimiesluettelot ja -kortistot sekä passi- ja viisumiasiakirjat.

Asiakirjat ovat vapaasti tutkijoiden käytettävissä, mutta arkaluonteisia henkilötietoja sisältävät asiakirjat ovat käyttörajoitettuja.


Ylitarkastaja Tuula Leskelä
Oulun maakunta-arkisto

Viime vuosien uudet aineistot Vaasan maakunta-arkistoon

Arkistolaitoksen palvelujen käyttäjiä kiinnostanee tietää, mitä uusia arkistoja on vastaanotettu arkistolaitokseen viime vuosina.  Tässä kirjoituksessa nostan lyhyesti esiin, mitä uusia aineistoja Vaasan maakunta-arkisto on vastaanottanut kolmen viimeisen vuoden aikana.  Kaikkiaan olemme vastaanottaneet tänä aikana yli 1200 hyllymetriä asiakirjoja.  Valtaosa aineistosta on tietenkin viranomaisarkistoja, mutta kiitettävän paljon myös erilaisia yksityisarkistoja lahjoituksina ja talletuksina.

 

Viranomaisarkistoista on ennen kaikkea mainittava arkistopiirimme käräjäoikeuksien edeltäjien, tuomiokuntien ja raastuvanoikeuksien, kiinteistöjen kirjaamisasiakirjojen luovutus vuoteen 1993 asti maakunta-arkistolle.  Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä lainhuudatus- ja kiinnitysasioiden pöytäkirjoja pääosin 1960-luvulta vuoteen 1993 Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan liittojen kattamalta alueelta.   Vastaavat asiakirjat aikaisemmalta ajalta ovat jo aiemmin olleet maakunta-arkistossa.  Tästä aineistosta ennen muuta lainhuudatusasiain pöytäkirjat ovat olleet kysyttyjä.  Pohjatiedot lainhuudon ja sen liitteenä olevan kauppakirjan löytämiseksi saadaan yleensä Pohjanmaan maanmittaustoimistosta.  Luovutukset olivat osa arkistolaitoksen, oikeusministeriön ja maanmittauslaitoksen yhteistä KIRSI-projektia, joka liittyi käräjäoikeusuudistukseen.  Myös toinen laajahko vastaanotettu viranomaisaineisto, kaupanvahvistajien arkistot liittyivät tähän projektiin.  Vuoden 2009 loppuun mennessä toimintansa lopettaneiden kaupanvahvistajien päiväkirjat päätettiin luovuttaa arkistolaitokseen.  Merkittävä osa oman arkistopiirimme kaupanvahvistajien aineistosta on jo siirretty maakunta-arkistoon.  Tähän aineistoon saattaa siis sisältyä hyvinkin uutta aineistoa (päiväkirjat, kauppakirjat). 

Olemme vastaanottaneet myös useiden kihlakuntien henkikirjoittajien arkistojen täydennyksiä (henkikirjat 1960-luvulta pääsääntöisesti vuoteen 1989).  Edellä mainittujen lisäksi maakunta-arkistoon on siirretty useita verottajan (Keski-Pohjanmaalta, 1960-luku), tie- ja vesirakennuspiirien (Vaasan ja Keski-Pohjanmaan tie- ja vesirakennuspiirit, 1980-luvun loppuun) ja oppilaitosten (Vaasan hotelli- ja ravintolaoppilaitos, Kauhajoen maatalousoppilaitos, Vaasan kesäyliopisto) arkistoja.

Yksityisarkistoista voi ottaa esiin sotiin liittyvät veteraanien yhdistysarkistot, joita on ilahdutettavan paljon vastaanotettu viime vuosina.  Sekä Etelä-Pohjanmaan että Vaasan sotaveteraanipiirit ovat luovuttaneet arkistonsa, samoin Etelä-Pohjanmaan veteraaniyhdistykset, naisjaostot sekä Vaasan Rintama- ja sotaveteraanit ry:n naisjaosto.  Lisäksi olemme vastaanottaneet Vapaussoturien Huoltosäätiön Etelä-Pohjanmaan piirin ja Vapaussodan ja itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistyksen arkistot.   Sotaan liittyvä aineisto on V.S.K  1918 ry:n suojeluskunnan toveriseuran arkisto.  Taimi ja Eero Kouhin perhearkiston kirjeenvaihto toisen maailmansodan ajalta tarjoaa mahdollisuuksia sodan ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen tutkimiseen mikrohistorian tasolla. 

Kylä- ja taloarkistoista voi mainita erikseen Vähänkyrön Merikaarron ja Vähänkyrön Ojaniemen kyläarkistot.  Asiakirjat ajoittuvat 1700-luvulta 1900-luvulle. Taloarkistojen poikkeuksellisen suuri määrä (yli 500) maakunta-arkistossamme osoittaa kiinnostusta paikallishistorian lähteiden säilymisen turvaamiseen alueellamme.  Muista kuin jo aiemmin mainituista yhdistysarkistojen luovutuksista/talletuksista voi mainita mm. Vaasan Ooppera –Opera Alueooppera ry:n, Finlands Röda Kors Svenska Österbottens distrikt –piirin, Vaasan Uimaseura ry:n ja Vaasan rakennusmestariyhdistys ry:n arkistot.  Uusista sukuarkistoista mainittakoon vaasalaisten Jokipii- ja von Willebrandin –suvun aineistot.   Yksityishenkilöiden aineistoista nostettakoon esiin Vaasan hovioikeuden entisten presidenttien Paavo Alkion ja Erkki Rintalan sekä Vaasan entisen kaupunginarkkitehdin Asko Halmeen arkistot.  Viimeksi mainittu sisältää Halmeen arkkitehtonista ja kuvataiteellista elämäntyötä esitteleviä asiakirjoja.

Jussi Jääskeläinen

Ylitarkastaja, Vaasan Maakunta-arkisto