Näyttely-yhteistyötä: Pula-ajan kierrätystä ja kumppanuusvoimaa

Jyväskylän maakunta-arkistossa on avoinna 6.2. - 30.4. 2013 Kansallisarkistossa laadittu kiertävä asiakirjanäyttely ”Kansanhuoltoministeriö 1939 - 1949”. Arkistolaitoksessa on kiertäviä näyttelyitä ollut aiemminkin, mutta tästä lähtien perinteiset asiakirjanäyttelyt toteutetaan pääsääntöisesti näin. Kansanhuolto-näyttely lähtee Jyväskylästä Mikkeliin, jossa se on esillä Suur-Savon museossa. Syksyllä näyttely siirtyy Joensuun maakunta-arkistoon. Jyväskylässä näyttelyn yhteyteen on valikoitu lisäksi asiakirjoja maakunta-arkistossa säilytettävästä Suomen Huolto ry:n arkistosta.

Kiertävät asiakirjanäyttelyt mahdollistavat sen, että myös maakunta-arkistojen näyttelytarjontaan saadaan vaihtelua useammin. Näyttelyiden valmistelu on iso ponnistus kaikkialla, mutta varsinkin pienimmissä yksiköissä on vaikeaa irrottaa henkilöstöä näyttelyn vaatimiin töihin. Vaikka verkkonäyttelyillä saavutetaan helpommin iso yleisö, on tärkeää tarjota elämyksiä ja oivalluksia myös alkuperäisten asiakirjojen avulla.

Julkisuuden saaminen asiakirjanäyttelyille on aina oma haasteensa. Onnekas sattuma on, että Ikääntyvien yliopisto ja Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos järjestävät tänä keväänä sota-aikaan liittyvän muisteluseminaarin. Seminaarin osallistujilla on mahdollisuus kertoa omakohtaisia, sukunsa tai läheistensä kokemuksia sodasta sekä pula-ajasta ja rauhaan palaamisesta. Seminaarilaiset kokoontuvat ensi viikolla maakunta-arkistossa, jolloin he voivat tutustua Kansanhuolto-näyttelyyn ja verestää muistojaan asiakirjojen avulla. Tällaiset kumppanuudet tarjoavat maakunta-arkistolle hyvän mahdollisuuden tuoda esille arkistolaitoksen monipuolista aineistoa.

Näyttelyn avajaiset järjestetään tarjoilun osalta säännöstelyn hengessä tiistaina 19.2. klo 13 - 16. Yleisölle avoimessa tilaisuudessa luennoi professori Pirjo Korkiakangas aiheenaan ”Korttipeliä ja kekseliäisyyttä. Pula ja säännöstely vuosien 1939 - 1954 Suomessa.”

Kansanhuoltonäyttelyn jälkeen maakunta-arkistossa on tarkoitus toteuttaa asiakirjanäyttely Jyväskylän seminaarin aineistoista. Seminaari perustettiin vuonna 1863, joten Jyväskylän yliopisto juhlii tänä vuonna 150-vuotista opettajankoulutusta.

Marraskuussa on vuorossa yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettava näyttely. Jyväskylän Soroptimistiklubi ry on perustettu vuonna 1953, kuten Suomen Soroptimistiklubien Unionikin. Juhlavuoden kunniaksi Jyväskylän Soroptimistiklubi esittelee toimintaansa maakunta-arkistoon lahjoitetun arkistonsa avulla. Yhdistyksen jäsenet valitsevat näyttelyn materiaalin. Tässä yhteydessä voimme herättää mielenkiintoa myös muihin maakunta-arkistossa säilytettäviin naisjärjestöjen arkistoihin.

Arkistolaitoksen kiertävän näyttelyn ja yhteistyökumppaneiden ansiosta maakunta-arkistolla on mahdollisuus tarjota tänä vuonna kolme erillistä asiakirjanäyttelyä esillä olevan perusnäyttelyn lisäksi.

Tervetuloa tutustumaan näyttelyihimme!

Päivi Hirvonen
Johtaja, Jyväskylän maakunta-arkisto

Arkistoholistin tähystyksiä



Tikkalan lapset 1912

Kaikki alkoi 50-luvun kannellisesta kenkälaatikosta. Se oli täpötäynnä mustavalkoisia valokuvia. Joukossa oli pahvipohjalle liimattuja käyntikorttimuotokuvia, postikortteja, mutta enin osa oli isän tai äidin sukulaisten kuvia. Katselin kuvia ja pienen osan henkilöistä arvelin tuntevani tai tietäväni. Näytti, että enoni on tuossa Reidar ja Anttu Särestöniemen kaverina ja tuossa on Kolin huipulla otettuja kuvia.
Elettiin joulunalusaikaa 1965. Äitini oli haaveillut saavansa joskus laatikossa olevat kuvat valokuva-albumiin. Sain idean. Tuossahan on ihan sopiva joululahja äidille! Ja niin kuvat sitten siirtyivät isoon albumiin, mutta kuvatekstejä tuli vain tuntemieni henkilöiden kohdalle. Vasta joulupukin käytyä oli lupa kysyä, keitä nämä kauan sitten eläneet tai kuolleet ja minulle tyyten tuntemattomat sukulaiset tai tuttavat oikein ovatkaan?

Saatujen vastausten perusteella oli kiva mennä Valtionarkistoon. Sieltä varmaan saisin jotakin lisätietoja isän ja äidin sukulaisista ja voisin rakentaa oikean sukupuun seuraavaksi jouluksi. Maalaispojasta näytti mahtavalta tuo tutkimussali kattoon asti hyllytettyine ylipaksuine kirjoineen. Tutkijoilla oli pöydillä puisia vankkoja telineitä, joiden päälle vanhan tuomiokirjan tai maakirjan saattoi asettaa. Ei tultu tarjoamaan valkeita hansikkaita silloin vuonna 1966.

Hyvin sankka tupakansavu leijaili sisäänkäynnin viereisessä tauko- eli tupakkahuoneessa, jossa Valtionarkiston asiakaskunnan vanhat herrat kävivät keskusteluja satojen vuosien takaisista asioista. Sikaarin ystäviä oli joukossa ja arkistoon tulijat joutuivat kokemaan sen saman tuoksun tai katkun, mikä nykyään on lievempänä vastassa julkisten rakennusten ulko-ovea lähestyttäessä.

Viiden vuoden ajan keräsin tiiviisti sukutietoja Valtionarkiston syövereistä ja täytin lappuja, joissa vakuutin, etten kenenkään vahingoittamiseksi tai halventamiseksi tule ainuttakaan saamaani tietoa käyttämään. Sinä aikana tapasin monen monta arkistokuuluisuutta. Joka päivä saapuivat kammioihinsa Kauko Pirinen, Pentti J. Voipio, Yrjö Blomstedt ja monet muut, joita en oppinut tunnistamaan.

Valtionarkiston päivystäjä istui korkean kateederipöydän takana ja otti vastaan tilauslappuja, joiden perusteella vahtimestari toi vaunullaan iänikuisen vanhoja kirjoja makasiineista.

Ympärilleen ei kenelläkään ollut aikaa vilkuilla, sillä vahtimestarin tuomat kirjat tai huoneen takana olevasta hyllystä poimitut Mustat Kirjat veivät talon asiakkaiden kaiken huomion ja hiljaisuus oli tuotu selvästikin Juntusen Huopatossutehtaasta. Singerin ompelukoneen ääniä mukaillen kuului silloin tällöin rullafilmien kelausääniä.

Mutta minäpä salaa tähystin, vilkuilin ja mitä ihmettä näinkään? Näin arkistoholisteja mielipuuhissaan! Pikkuhiljaa ja kenties huomaamattaan he näyttivät jääneen arkistolaitoksen tarjoamien tuotteiden suurkuluttajiksi. Olivat jääneet koukkuun. Kiskontiellä naapuritalossa asuva Suomen Sukututkimusseuran silloinen puheenjohtaja Pentti J. Voipio oli töissä raastuvanoikeudessa, mutta jokainen ilta hän istui, kai rentoutuakseen, Valtionarkiston tutkijasalissa. Niin tein minäkin.

Arkistoalan ja sukututkimuksen yhteistyön klassikkojuttu on kerrottu kirjassa Kekkoset Suomen asuttajina (1994). Tuli Sisä-Suomesta mies ensikertalaisena Valtionarkistoon ja kertoi päivystäjälle olevansa Kekkonen ja haluavansa tutkia onko hän ja millä viissiin sukua presidentti Kekkoselle. Päivystäjä tiesi miten ylen ystävällinen mies Pentti J. Voipio on ja sen vuoksi neuvoi miestä esittämään asiansa Voipiolle.

Nyt sen sitten tiedämme: Meni 20 vuotta aikaa, kun Pentti J. Voipio tutki Kekkosen sukua. Tapasi UKK:n monesti asian tiimoilta ja sai lisäpuhtia. Lopulta ilmestyi mainio sukukirja. Sisä-Suomen mies oli jo alkumetreillä saanut kunnon selvityksen sukulaisuudestaan.

Nyt huomaan harrastaneeni sukututkimusta 47 vuoden ajan. Sinä aikana on rakentunut hieno maakunta-arkistojen verkosto. On rakennettu Kansallisarkistoa varten toimivat lisätilat. Sen verran on itselleni taitoa karttunut, että huomaan esipolvia tähystettyäni olevani samaa Riskan sukua kuin Pentti J. Voipio. Ja että vaimoni on saman Karttusen Susannan isän jälkeläinen kuin UKK. Aina tuntuu löytyvän uutta ja ihmeellistä. Ja se uusi ei näytä olevan mikään uusi harrastus vaan entisen harrastuksen syventäminen. Vaarana on, että arkistoihin suuntautunut harrastukseni menee niin syvällä oleviin makasiineihin, että ympäröivä maailma katoaa silmistäni.

En uskalla itseni lisäksi nimetä ketään muuta arkistoholistiksi. En tiedä tarvitaanko per vuosi peräti 300 kuittausta arkiston vieraskirjaan tuollaisen tittelin saamiseksi, mutta muutaman viime vuoden aikana kaikki näyttää nettiin siirrettyjen arkistotietojen ansiosta muuttuvan. Arkistojen tutkijasaleista kellastuneiden kirjojen suurkuluttajat siirtyvät kotikoloihinsa tähystämään nettiä. Kenen on vastuu, jos arkistoholistit Kansallisarkiston ja maakunta-arkistojen aukioloajan päätyttyä jatkavat kotikoneillaan arkistojen asiakirjojen tutkimista? Mitä kivaa pitää jättää digitoimatta, että saadaan edes osa asiakkaista vielä viihtymään arkistojen tutkijasaleissa?

Ja pitääkö kuluttajansuojan nimissä meikäläisiä varten harkita varoitustekstien laittamista arkistolaitoksen kotisivuille:

VAROITUS. Vanhojen asiakirjojen lukeminen saattaa aiheuttaa elinikäisen riippuvuuden...


Tapani Kovalaine
Maistraatin päällikkö, emeritus, Joensuu

Arkisto-ostoksilla

Tammikuussa maamme historiantutkijat kohahtivat: uskomattoman hieno von Stedingkin arkisto oli ostettu Suomeen ja tulisi digitoinnin jälkeen kaikkien kiinnostuneiden saataville. Muutkin kohahtivat. Aamulehti otsikoi 16.1.2013 raflaavasti "Suomi osti 465 000 eurolla vanhaa paperia Ruotsista" ja nimimerkki Roope A pohti Helsingin Sanomien verkkosivuilla "Mitä etuja saadaan siitä, että ostetaan kalliilla rahalla alkuperäisiä asiakirjoja? Entä jos ruotsalaiset laittavat digitoidut asiakirjat vapaasti internetissä katsottaviksi?".

Asetus arkistolaitoksesta toteaa, että laitoksen tehtävänä on muun muassa hankkia tutkimuksen kannalta merkityksellisiä asiakirjoja. Nyt kyseessä oli ulkomailla oleva, Suomea koskeva ja kansallisesti poikkeuksellisen merkittävä aineisto, joka oli vaarassa joutua hukkaan. Tällaisen yksityisen tahon hallussa olevan arkiston tullessa siis myytäväksi, oli Kansallisarkiston viipymättä ryhdyttävä toimiin.

Hankintaa edelsivät perinpohjaiset neuvottelut aineiston omistaneen suvun edustajien ja Ruotsin Riksarkivetin kanssa, aineiston tarkka analysointi ja arvonmääritys. Kaikki tämä tehtiin tiukalla aikataululla tietoisena siitä, että vaara arkiston hajoamiselle ja korvaamattoman tutkimusaineiston häviämiselle miltei kirjaimellisesti taivaan tuuliin oli yhä vain kutistuvan ajan kysymys.

Riksarkivetin ei ollut mahdollista ostaa kyseistä arkistoa, sillä se on tehnyt ja on tekemässä kalliita ostoja. Toisin kuin Suomen arkistolaki ei Ruotsin arkistolaki mahdollista yksityisen hallussa olevien aineistojen haltuunottoa kopiointia varten ellei asianomainen anna siihen lupaa. Tällaista lupaa omistajat eivät antaneet, sillä he katsoivat sen laskevan arkiston myyntiarvoa. Koska von Stedingk-suvun kokoelmaan kuului erityisesti Suomen historian kannalta poikkeuksellisen arvokasta aineistoa, päätyivät Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö sekä yksityiset säätiöt ja henkilöt rahoittamaan hankinnan. Se oli todellinen kulttuuriteko. Hankinta varmisti tutkimuksellisesti arvokkaan aineistokokonaisuuden eheyden ja säilymisen tuleville tutkijapolville.

Suomen Kansallisarkisto on antanut Ruotsin Riksarkivetille luvan digitoida aineisto. Ruotsi siis vastaa digitoinnin kustannuksista ja toimittaa digitaaliset kopiot Suomeen kesällä 2013, jolloin ne liitetään osaksi arkistolaitoksen Digitaaliarkistoa. Digitoinnin jälkeen alkuperäisaineisto siirretään Ruotsista Suomen Kansallisarkistoon.

Marie Pelkonen
Viestintäpäällikkö
Kansallisarkisto

Alkuvuoden terveisiä Hämeenlinnasta

Näin vuoden aluksi voi hyvin tarkastella sitä, mitä on tapahtunut ja mitä lähitulevaisuudessa on näkyvissä.

Arkistoaineistoja Hämeenlinnan maakunta-arkistolle on kertynyt jo yli 23 hyllykilometriä. 2012 vastaanotettiin jälleen yli kilometri uusia viranomaisarkistoja tutkijoiden ja muiden tiedontarvitsijoiden iloksi. Suurimpia kokonaisuuksia olivat verotoimistojen ja lääninhallitusten arkistot.  Hämeen ja Uudenmaan lääninhallitusten arkistoja vastaanotettiin aina 1990-luvulle saakka, joten varsin tuoreisiinkin tietoihin on nyt mahdollista päästä käsiksi.  Astian kautta aivan kaikki uusimmat tiedot eivät vielä ole haettavissa. 

Lääninhallitusten arkistoista löytää tietoa monilta elämänalueilta. 1970-luvulla tehtäväkenttä laajeni entisestään mm. ympäristönsuojelun sekä koulu- ja sivistystoimen asioihin.  Sukututkijaa kiehtonevat erityisesti erilaiset luettelot, esimerkiksi Uudenmaan lääninhallituksen yleisen osaston arkistoon sisältyvät passiluettelot (1939-1960) ja kulkukauppiaskortisto (1950-1995). Joitakuita kiinnostanevat myös venerekisterit (1960-1991). 

Jatkuvasti maakunta-arkistoon tipahtelee julkisten kaupanvahvistajien arkistoja, jotka ovat hyödyllisiä vanhan kauppakirjan metsästäjälle silloin, kun kiinteistön lainhuudatus on jäänyt syystä tai toisesta kaupan yhteydessä tekemättä. Lisää tietoja kaupanvahvistajista voi lukea Portista.  

Lisäksi voimme ylpeänä mainita, että nykyisin meiltä löytyy lähdemateriaalia sukututkimuksen harrastajille myös eläinmaailman puolelta: viime vuonna luovutetun FABAn (The Finnish Animal Breeding Association) arkisto sisältää valokuvineen ja kantakirjoineen herkullista tietoa lehmien sukulinjojen tutkijoille. 

Näitä ja muutakin aineistoa voi tulla tutkimaan maakunta-arkiston tutkijasaliin. Tutkijasalin aukioloaikoihin ei Hämeenlinnassa ole tehty mainittavia muutoksia. Normaali aukioloaika on kello 8.00-16.00. Iltapäivystykset ovat keskiviikkoisin ja torstaisin kello 18.00 asti tammikuun toiselta viikolta lähtien toukokuun loppuun asti ja ne alkavat taas syyskuun alusta jatkuen joulukuun toiselle viikolle asti. Niin kutsuttuja pitkiä iltoja, jolloin iltapäivystys on kello 20.00 asti, on edelleen kerran kuukaudessa keskiviikkoisin ja torstaisin. Kevään pitkin iltojen päivämäärät ovat 6.2.–7.2., 6.3.–7.3., 3.4.–4.4., 2.5. Ajantasaiset tiedot aukioloajoista löytyvät aina kotisivultamme.

Digitaaliarkiston käyttö on lisääntynyt huomattavasti viime vuoden aikana, koska julkisten kotikoneilta käytettävien digitalisoitujen asiakirjojen määrä on kasvanut. Tästä onkin seurannut se, ettei mikrofilmilaitteiden käyttäjiä tutkijasaleissa ole niin paljon kuin ennen. Hämeenlinnan maakunta-arkistosta ei yksittäisten tutkijoiden tarvitse enää tämän vuoden alusta lähtien varata etukäteen mikrofilmilaitteita. Ryhmien vetäjien on kuitenkin edelleen syytä varata koneet etukäteen.

Arkistolaitos käynnistää tämän vuoden aikana kiertävän näyttelytoiminnan. Näin saamme laajemmalle yleisölle esiteltyä eri yksiköissä rakennettuja ja esillä olleita näyttelyitä. Hämeenlinnan maakunta-arkistossa on esillä helmikuun alusta alkaen huhtikuun loppuun asti Tapaaminen Turussa: Vuoden 1812 posterinäyttely. Näyttely luo yleiskuvan vuoden 1812 tapahtumista ja kertoo lisäksi aikansa mahtimiesten Venäjän keisari Aleksanteri I:n ja Ruotsin kruununprinssi Karl Johanin tapaamisesta Turussa. Ruhtinaiden kohtaamisessa kirjoitettiin uudelleen Suomenkin kannalta merkittäviä yhteistyösopimuksia.

Heli Niromaa, ylitarkastaja, aineistonhallinnan vastuualue
Susanna Taipale, ylitarkastaja, tietopalvelun vastuualue
Hämeenlinnan maakunta-arkisto

Muista tähti!

Arkistolaitoksen tutkijasaleissa asioinneille Astia on tullut jo tutuksi jo reilun vuoden ajan. Ilahduttavan moni on tutustunut ja ottanut käyttöön myös Astia-verkkopalvelun, jonka avulla voi omalta koneelta tilata asiakirjoja tutkijasaliin, hakea käyttölupaa sekä tarkastella omia tilauksia ja voimassa olevia käyttölupia.

Astia toi mukanaan uudenlaisen haun, jota sekä henkilökunta että asiakkaat ovat opetelleet käyttämään. Hausta on yritetty tehdä yksinkertainen. Siinä ei tarvitse tuntea arkiston rakennetta tai määritellä haun kohdistumista. Omat rajoitteet tälläkin hakutavalla on ja niiden tunteminen on hyödyllistä hakutulosta tarkasteltaessa.

Astia-haussa on käytössä sanan katkaisu ja katkaisumerkkinä toimii tähti-merkki *. Sanan voi katkaista sen alusta, lopusta tai keskeltä ja samalla kertaa myös useammasta kohdasta. Suomen kieli monine taivutusmuotoineen aiheuttaa sen, että perusmuodossa olevalla sanalla ei useinkaan kannata hakea. Esimerkiksi hakusana oulu jättää pois hakutuloksesta suuren osan sellaisista yhdistyksistä, joiden nimessä esiintyy sana Oulu, koska yhdistyksen nimessä käytetään tavallisesti muotoa Oulun. Hakusana oulu* on liian yleinen, mutta jos hakukenttään laitetaan vaikkapa oulu* *seura, saadaan hakutulokseen esimerkiksi Oulun hiihtoseura ry:n aineisto.

Samalla periaatteella esimerkiksi torppia koskevia tietoja haettaessa kannattaa samoin katkaista hakusana. Torppa palauttaa vain murto-osan torppia koskevasta aineistosta. Torp* tuo hakutuloksen mukaan vaikkapa torpankontrahdit, torppalainat ja torpparit. Hakusana *torp* tuo hakutulokseen mukaan lisäksi esimerkiksi kruununmetsätorpat ja metsänvartijatorpat.

On selvää, että hakutulosten suuri määrä ei ole haun tarkoitus ja jo kymmenienkin hakutulosten selaaminen on työlästä. Hakutulosta voi rajata lisäämällä useampia hakusanoja, rajaamalla hakua ajallisesti tai hyödyntämällä hakutuloksen rajausmahdollisuuksia. Aikarajain löytyy Lisää hakuvaihtoehtoja –linkistä. Hakutuloksen rajausmahdollisuudet puolestaan löytyvät vasemmasta reunasta hakutuloksen yhteydestä. Lisätietoja näiden käytöstä löytyy verkkopalvelun ohjeista (Tietoa palvelusta -> Ohjeet).  Myös kunkin hakutulokseen sisältyvän osuman kohdalla merkittyjä hakuosumia voi hyödyntää haun rajaamisessa, esimerkiksi käyttämällä niitä hakusanoina uusissa hauissa.

Haku kohdistuu arkistoista laadittuihin luetteloihin ja hakemistoihin, ei siis itse asiakirjoissa oleviin tietoihin. Osa luetteloista on laadittu aikana, jolloin ei ollut aavistustakaan siitä, että tietoja voitaisiin joskus hakea tällä tavoin. Hakutulokseen vaikuttaa se, mitä tietoja luetteloihin on merkitty. Esimerkiksi uusimmissa henkikirjoissa on aika usein merkitty, minkä kuntien henkikirjat kuhunkin niteeseen sisältyvät. Vanhemmissa henkikirjaniteissä saattaa olla koko hallinnollisen alueen eli koko kihlakunnan tai koko läänin henkikirjat yhdessä niteessä, jolloin luetteloihin ei ole välttämättä merkitty niitä kuntia, joiden henkikirjat kyseisestä niteestä löytyvät. Näin ollen hakeminen kunnan nimellä ja henkikirjat-hakusanalla ei useinkaan anna hakutulokseksi kaikkia kyseisen kunnan henkikirjoja, jotka ovat tutkittavissa.

Arkistoihin sisältyvät asiakirjat sisältävät hyvin paljon monenlaista tietoa, jota kaikkea ei ole mahdollista merkitä hakemistoihin ja sitä kautta tuoda mukaan haun piiriin. Hakemistojen tiedot ovat siten aina vain aavistus siitä, mitä itse asiakirjat sisältävät. Tiedon hakeminen ja yhdisteleminen ovat arkistojen käyttäjän ja tutkijan työtä ja löytämisen riemua.

Astia-verkkopalvelun hakua voi kokeilla ja käyttää myös ilman rekisteröitymistä verkkopalvelun käyttäjäksi. Tällöin haun piirissä eivät ole 100 vuotta vanhoja tai sitä nuorempia tietoja sisältävien henkilöarkistojen hakemistotiedot.

Hakua saa ja kannattaa kokeilla. Yhtä oikeaa tapaa hakea ei ole olemassa. Kokeilemalla löytää oman tapansa hakea ja tässäkin harjoitus tekee mestarin. Tervetuloa tutustumaan Astia-hakuun. Löydät Astian joko arkistolaitoksen kotisivulta Aineistot-välilehdeltä tai suoraan www.arkisto.fi/astia. Niin, ja muistathan sanan katkaisun ja tähden käytön! 

Satu Kantola

Ylitarkastaja

Oulun maakunta-arkisto