Korkea laatu ja asiakirjakokonaisuuksien systemaattinen digitointi ovat olleet Kansallisarkiston digitoinnin perustat alusta lähtien. Suositus digitoinnin laatukriteereiksi julkaistiin elokuussa 2008, ja sitä päivitetään metatietojen osalta keväällä 2010.
Miksi digitoidaan?
Digitointi ja siihen oleellisena prosessin osana kuuluva mikrokuvaus ovat tärkeä osa kokoelmien säilyvyyden edellytysten parantamista. Digitoitavat aineistot konservoidaan (puhdistus, paikkaaminen, tukeminen, suoristus, niittien poisto ym.) ja suojataan (arkistokelpoiset suojapaperit ja kotelot). Digitoinnin jälkeen alkuperäiset aineistot saadaan siirrettyä ns. lepoarkistoon, jossa niiden käyttö on rajoitettua. Suurin motiivi digitointiin ei kuitenkaan ole kokoelmien säilyvyyden edellytysten paraneminen, vaan aineistojen käytettävyyden paraneminen.
Digitointi on tärkeä osa voimakkaasti kehittyviä arkistolaitoksen verkkopalveluita. Digitoitaviin aineistoihin pääsyä tullaan jatkossa edistämään usealla tavalla. Digitaaliarkiston käyttöliittymän toiminnallisia ominaisuuksia tullaan kesän 2010 aikana parantamaan käytettävyyden ja tiedostojen välillä liikkumisen osalta. Digitoitavista aineistoista tullaan toteuttamaan oppimisympäristöjä ja tietosisältöjä Porttiin. Vuoden 2011 alussa käyttöön otettava asiakaspalvelu- ja tilausjärjestelmä mahdollistaa aiempaa helpommat aineistohaut sekä tunnistautumisen kautta mahdollisuuden kirjautua Digitaaliarkistoon ja päästä käyttämään näyttörajoitettuja sekä käyttöluvalla myös käyttörajoitettuja aineistoja verkon kautta.
Miten digitoidaan?
Asiakirjallisen kulttuuriperinnön digitointi Kansallisarkistossa pohjautuu edellä mainittuihin laatukriteereihimme, joiden pohjalta meillä on luotu tarkat käytännön prosessit hyvinkin erilaisten aineistojen väri- ja harmaasävydigitoinnin sekä digitoinnin teknisten metatietojen keräämisen suhteen. Keskeistä on digitoitujen asiakirjojen alkuperäisyys, eheys ja luettavuus teknisesti riittävän korkealla laadulla.
Mitä ja kenelle digitoidaan?
Digitointihankkeessa 2009 digitoitiin 3,75 miljoonaa asiakirjatiedostoa, joista noin kolme miljoonaa mikrofilmeiltä, noin 750.000 kortistokorttia ja 23.000 karttaa. Vuoden 2009 laaja digitointihanke ja siinä digitoidut aineistot on esitetty sivuillamme. Vuonna 2010 käynnistyi yhdessä Suomen sukututkimusseuran kanssa ns. mormonifilmien digitointi, jonka tuloksena vanhimmat kirkonkirja-aineistot tullaan digitoimaan aina 1860-luvulle saakka. Kansallisarkistossa toteutettavasta digitoinnista kerrotaan kahden viikon välein päivittyvällä verkkosivulla. Digitoitavien aineistojen valintakriteerejä sekä ohjelmallista digitointia ollaan parhaillaan päivittämässä.
Eräässä juhlapuheessa totesin: ”Ihminen soutaa selkä edellä kohti tulevaisuutta, katse menneisyydessä.” Tämän hetken digitoinnin aineistovalinnat ovat pysyviä valintoja, joilla tiettyjä aineistoja nostetaan esille. Kuinka paljon lähitulevaisuudessa tehtävään tutkimukseen vaikuttavat nyt digitoitavien aineistojen valinnat? Syksyllä 2009 Kansallisarkistossa järjestettiin tutkijaseminaari nimeltä ”Historiantutkimus ja arkistojen digitaaliset aineistot”. Seminaarin tavoitteena oli käynnistää vuoropuhelu arkistolaitoksen ja asiakkaiden välillä koskien asiakkaiden tarpeita saada aineistoja digitoituina käyttöönsä. Julkista keskustelua digitoinnin aineistovalinnoista on syytä jatkaa.
Kaavio 1: Digitaaliarkisto perustettiin vuonna 2004. Ensimmäinen miljoona tiedostoa saatiin digitoitua 6.12.2007, jolloin miljoonantena asiakirjana digitoitiin Suomen itsenäisyysjulistus. Digitointihankkeen käynnistyessä toukokuussa 2009 Digitaaliarkistossa oli 1,5 miljoonaa tiedostoa. Hankkeen aikana digitoitujen tiedostojen määrä kasvoi rajusti: lokakuussa 2009 2.000.000, 14.12.2009 3.000.000, tammikuun lopulla 2010 4.000.000 ja 15.3.2010 5.000.000 tiedostoa. Kasvu jatkuu voimakkaasti, sillä 16.4.2010 Digitaaliarkistossa oli yhteensä 5.282.121 tiedostoa.
István Kecskeméti
Yksikönjohtaja, arkistotekninen yksikkö
"Vuoden 2011 alussa käyttöön otettava mahdollisuuden päästä käyttämään näyttörajoitettuja sekä käyttöluvalla myös käyttörajoitettuja aineistoja verkon kautta."
VastaaPoistaTämä "uudistus" palvelee meitä ulkopaikkakuntalaisia suuresti. Olettaakseni se myös vähentää ns. tutkijasalien käyttöaika tarvetta. Samalla se myös pudottaa myös tällaisen eläkeläisharrastelijatutkijan matkakustannuksia. Hyvä idea!