Matkalla muutokseen

Pysyvyyttä Kansallisarkiston tietopalvelussa edustaa suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluva tiedonsaantioikeus. Se antaa kansalaisille mahdollisuuden valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä valvoa oikeuksia ja etuja. Tiedonsaantioikeutta tukee viranomaisten velvollisuus toteuttaa toiminnassaan avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa. Arkistoilla on lisäksi keskeisenä tehtävä taata jokaiselle oikeus historiaan ja mahdollisuus vapaasti tarkistaa kollektiivisen menneisyytemme kuvaa.

Lakimuutokset selkeyttävät ja tehostavat Kansallisarkiston toimintaa

Laki Kansallisarkistosta (1145/2016) ja laki arkistolain muuttamisesta (1146/2016) tulivat voimaan 1.1.2017 lukien. Uudistuksella kumottiin arkistolaissa olleet arkistolaitosta koskevat säännökset ja asetus arkistolaitoksesta. Tehtäviä koskevat säännökset nostettiin lain tasolle.

Kansallisarkisto

Kansallisarkistosta annetun lain nojalla arkistolaitos (Kansallisarkisto ja seitsemän maakunta-arkistoa) sulautui yhdeksi valtakunnalliseksi opetus- ja kulttuuriministeriön alaiseksi Kansallisarkisto-nimiseksi viranomaiseksi. Kansallisarkiston toimialueena on koko maa.

Saamelaisväriä Keski-Suomessa

Vuosi 2016 lähenee loppuaan ja Jyväskylän maakunta-arkisto ja etenkin sen tutkijasali pikkuhiljaa rauhoittuvat joulunodotukseen. Joulukuun loppupuoli on usein hiljaista aikaa tutkijasalissa, mutta joulukuun ajan arkiston asiakkailla on tavallisen tutkijasaliasioinnin ohella mahdollisuus tutustua Suomen ensimmäisenä saamenkielisenä kirjailijana pidetystä Pedar Jalvista kertovaan posterinäyttelyyn. Kiertävä näyttely on saamelaismuseo Siidan, Saamelaisarkiston sekä Sámi allaskuvlan (saamelaisen korkeakoulun) yhdessä tuottama ja Vuokko Hirvosen, Sámi allaskuvlan saamen kirjallisuuden ja koulututkimuksen professorin, käsikirjoittama.

Kansallista hankintapolitiikkaa luomassa

Vuoden vaihteessa voimaan tulossa olevan Kansallisarkistolain mukaan yhtenä Kansallisarkiston tehtävä on hankkia pysyvään säilytykseen kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvia yksityisiä asiakirjoja ja arkistoja sekä osallistua yksityisen arkistotoiminnan kehittämiseen yhteistyössä yksityisen arkistotoiminnan harjoittajien kanssa. Vaikka erillistä lakia yksityisistä arkistoista ei nyt säädetä alkuperäisistä suunnitelmista poiketen, Kansallisarkisto toimii mainitun tehtävänsä mukaisesti yhteistyössä muiden arkistotoimijoiden kanssa mm. kansallisen hankintapolitiikan luomiseksi.

Suomen arkistolaitoksen täyttäessä 200 vuotta

Nils Wasastjerna, 1890-luku (Helsingin kaupunginmuseo)

Marraskuun 25. päivänä vuonna 1816 Venäjän keisari Aleksanteri I allekirjoitti päätöksen pysyvän arkistonhoitajan viran perustamisesta Suomen senaattiin. Tuosta päivästä lasketaan Suomen arkistolaitoksen synty.

Senaatin arkisto jaettiin kahteen osastoon. Vanhaan arkistoon kuuluivat ne asiakirjat, jotka Haminan vuoden 1809 rauhansopimuksen 12 §:n nojalla poimittiin Ruotsin eri arkistoista ja siirrettiin Suomeen senaatin käyttöön. Siirrettyihin asiakirjoihin kuului sekä uudempia hallinnollisia aineistoja että vanhoja asiakirjoja jopa keskiajalta saakka. Vanha arkisto muodostui nopeasti tutkimusarkistoksi, jota hyödynsivät ajan hengen mukaisesti menneisyyden lähteitä julkaisevat historiantutkijat.