Arkistolaitos teki elokuun alussa päätöksen
lauantai-aukiolojen vähentämisestä. Ensimmäiset reaktiot sukututkijoilta
tulivat välittömästi. Verkkokeskustelu lähti liikkeelle.
Vaikeuksia leikkauksista syntyy ennen muuta työssä käyville
sukututkijoille, jotka käyttävät arkistoja iltaisin ja viikonloppuisin. Perusaineistoja
on viime vuosina digitoitu paljon, mikä helpottaa aloittelevan sukututkijan
työtä. Pitemmälle harrastuksessaan edenneet käyttävät paljon muitakin kuin
seurakuntien historiakirjoja syventäessään tietojaan tutkimuksensa kohteista.
Kestää vielä vuosia ennen kuin edes keskeisimmät näistä aineistoista on saatu
digitoiduiksi. Todella ikävä asia, ymmärrän sen hyvin. Miksi siis näin on jouduttu
päättämään?
Tänä vuonna arkistolaitoksen budjetti on ollut erittäin
tiukka ja niukka. Menoista noin 40 % muodostuu kiinteistökuluista. Käytännössä
se tarkoittaa säilytystilojen vuokria. Työhuoneiden ja yleisten tilojen osuus
kokonaisuudesta on varsin pieni. Eikä tilakuluja ole käytännöstä juurikaan mahdollista
vähentää. Arkistojen tiloja ei voida kilpailuttaa samalla tavoin kuin monet
muut virastot kilpailuttavat toimistotilojaan tai pienentävät työhuoneiden
kokoa. Arkistotilojen säilytysolosuhteet on tarkasti määritelty
kansainvälisillä standardeilla. Niiden avulla varmistetaan olosuhteet, jotka
takaavat asiakirjallisen kulttuuriperintömme säilymisen vuosisatojen ajan. Tilasuunnittelun
aikaperspektiivi arkistolaitoksessa on sen vuoksi aivan erilainen kuin muissa
virastoissa. Helpotusta budjettiin ei siis ole noista menoista saatavissa.
Valtion tuottavuusohjelman korvaantuminen vaikuttavuus- ja
tuloksellisuusohjelmalla ei sekään tuonut apua säästölinjaan. Ainakin 17 virkaa
on vielä vähennettävä, mikä merkitsee sitä, ettei avautuvia virkoja voida
täyttää. Tilanne on jatkunut jo muutaman vuoden ajan. Henkilökunnan määrä
vähenee sen vuoksi nopeasti sekä Kansallisarkistossa että maakunta-arkistoissa.
Käytännössä säästöt ovat jopa suuremmat kuin tuo 17 virkaa.
Tutkijapalvelut ovat arkistolaitoksen kaikkein eniten
henkilökuntaa vaativa vastuualue. Erityisen kalliita ovat ilta- ja
viikonloppuaukiolot. Siksi leikkauksia on ollut pakko kohdistaa niihin.
Päätökset on tehty vakaasti harkiten. Asiakaskäyntejä seurattiin kaikissa
arkistolaitoksen yksiköissä tarkasti tammikuun alusta kesäkuun loppuun. Tämän
perusteella tehtiin päätökset tutkijasalien aukipidosta lauantaisin. Oulun,
Turun ja Vaasan maakunta-arkistot jatkavat rajoitetusti aukioloa, kun siihen
oli mahdollisuus. Tarkemmat tiedot eri yksiköiden aukioloajoista löytyvät
arkistolaitoksen kotisivuilta.
Pari vuotta sitten arkistolaitos oli samassa tilanteessa.
Silloin sukututkijoiden aktiivisuuden ansiosta palattiin taloudellisen
tilanteen vähän helpotuttua pitempiin aukioloihin. Nyt siihen ei ole enää
mahdollisuutta. Digitointi varmasti tuo helpotusta vähitellen, mutta sekin
edellyttää lisäpanostuksia. Muuten tahti on kansainvälisesti – ja etenkin
pohjoismaisesti – verrattuna aivan liian hidas.
Lopuksi kaivattaisiin lohdutuksen sana, toivon pilkahdus.
Sen tarjoaa lähinnä sukututkijoiden ja arkistolaitoksen viime vuosina
huomattavasti tiivistynyt yhteistyö. On mietittävä yhdessä uusia keinoja
siihen, miten voidaan turvata aineistojen parempi saatavuus. Tätä työtä tehtiin
muun muassa valmisteltaessa uudet toimintakäytännöt, jotka varmistivat
seurakuntien uudempien kirkonkirja-aineistojen saamisen arkistolaitoksen
yksiköistä Kirkkohallituksen tiukentuneesta kannasta huolimatta. Nyt on jälleen
tarvetta yhteisten suunnitelmien tekoon.
Jussi Nuorteva
Arkistolaitoksen pääjohtaja
Arkistolaitos haluaa siis poistaa käyttäjistään työssäkäyvät ja sukututkijaryhmien käytännön harjoittelijat. Iltakävijöitä on saattanut juuri tuona mittausaikana - tammikuun alusta kesäkuun loppuun - olla vähemmän, mutta käyttäjät ovat olleet erityisen arvokkaita; silloin on tehty huomattavan laadukasta tutkimustyötä. Sitähän ei tässä haluta nähdä. Ennen kuin digitointi alkaa tämän hetken kiinnostavimmasta aineistosta 1900-luvun vaihteesta, arkistolaitoksen tulee tarjota vaihtoehtoja. Mitenkäs toimisi vapaaehtoiset päivystäjät iltavuoroihin?
VastaaPoistaKuinka moni meistä haluaa tehdä työtä ilman palkkaa...
VastaaPoistaVaikuttaa siltä, että arkistolaitos on osittain myös omilla toimillaan ajanut itsensä tähän tilanteeseen. Ei olla uskallettu miettiä uusi rohkeita ratkaisuja on keskitytty lähinnä ruikuttamiseen.
VastaaPoistaHelsingin kantakaupunki (Rauhankatu, Siltavuori, Sörnäinen) ei todellakaan ole halpaa varsinkaan paperin säilyttämiseen. Pieni tutkijasali keskustassa, aineistot kehä III takana ja kiinteistökuluihin tulee säästöä.
Kiinteistöratkaisujen lisäksi ennakkoluulottomuutta voisi osoittaa myös työaikajärjestelyiden suhteen. Talo voisi olla auki asiakkaille ti-la. Museomaailmasta voisi ottaa mallia. Vuorotyötä vielä vähän peliin, niin saadaa pari iltaakin avoimeksi.
Arkistolaitos on jatkuvasti etsinyt uusia ratkaisuja ja toteuttanut niitä. Keskeinen hanke on ollut arkistolaitoksen keskusarkiston perustaminen Mikkeliin. Sen on tarkoitus valmistua vuoden 2017 loppuun mennessä, jotta voimme luopua Sörnäisten toimitilastamme sen vuokrasopimuksen umpeutuessa toukokuussa 2018. Ministeri Henna Virkkunen teki rakentamista koskevan periaatepäätöksen vuoden 2010 lopulla. Mikkeliin on tarkoitus siirtää digitoidut ja vähän käytetyt aineistot kaikista arkistolaitoksen yksiköistä. Keskeinen syy on ollut juuri tilakustannusten korkea hinta Helsingissä. Kalasataman alueen hintataso on noussut voimakkaasti, joten vuoden 2018 jälkeen on syytä löytää halvempia ratkaisuja.
PoistaArkistolaitos on keskittänyt myös palveluitaan Helsingissä Kansallisarkistoon. Tutkijasalipalvelu Sörnäisissä on lopetettu - kaikki aineistot on nyt mahdollista saada yhteen paikkaan.
Työaikajärjestelyjä on jo nyt toteutettu, mutta ehdotus aukiolon keskittämisestä ti - la aikoihin on varteenotettava ja tulemme vakavasti arvioimaan sen kustannuksia ja vaikutusta asiakaspalveluun.
Jussi Nuorteva
Arkistolaitos on pyrkinyt kaikin tavoin ylläpitämään mahdollisimman hyvää tietopalvelua yksiköissään. Valitettavasti henkilöstön ja voimavarojen jatkuva väheneminen on tehnyt tämän yhä vaikeammaksi.
PoistaHenkilösuojakysymykset estävät monilta osin uudemman sukututkimusta kiinnostavan aineiston digitoinnin. Olemme kuitenkin julkaisseet verkossa yli 12 miljoonaa kuvausyksikköä, joihin kohdistuvien latausten määrä on noussut tänä vuonna jo niin suureksi, että tulemme olemaan noin 30 miljoonan latauksen tasolla. Myös sähköisiä haku- ja tilauspalveluita on kehitetty - nekin helpottavat tutkijoiden ja sukututkijoiden toimintaa.
Vapaaehtoisten käyttöä iltavuoroissa emme voi toteuttaa. Vastaamme viranomaisina aineistoista ja vapaaehtoisten käyttö edellyttäisi heidän pääsyään arkistolaitoksen tietojärjestelmiin. Asiaa on harkittu, mutta tästä syystä emme voi käyttää ulkopuolisia varsinaisissa palvelutehtävissä. Pelkkä ulkopuolisen vapaaehtoisen paikallaolo ilman mahdollisuutta tarjota palveluita ei riitä iltapäivystyksen toteuttamiseen. Muita keinoja pyrimme jatkuvasti etsimään.