Kädestä pitäen maakunta-arkiston kynnyksen yli

Muistan sen vielä kuin eilisen päivän, kun tuli tutkimuksissa eteen lähteä katsomaan alkuperäistä materiaalia Turun maakunta-arkistoon. Ovella jännitti hirveästi, tunsinhan talon vain katukuvassa näkyvänä. ”Mistä minä löydän mitään?”, ”Miten täällä toimitaan?"... kysymyksiä pyöri mielessä, mutta sitten muistin, että paikalla on opastajia. Olin kuullut tästä opastuksesta puskaradion kautta. Rohkeasti siis eteenpäin, jostainhan se opastaja varmaan löytyy.

 

Jotenkin mielikuva maakunta-arkistosta oli sellainen yliopiston tutkijoiden tyyssija, minne ei tavallisella tallaajalla ole mitään asiaa. Enkä usko, että se ajatus ei olisi käynyt monenkin sukututkijan mielessä. Samoin ajatus siitä, että siellä on vain pölyisiä kirjoja hyllyt väärällään, aiheutti ennakkoasenteen. Miten tätä kynnystä sitten voidaan madaltaa?

 

Turun maakunta-arkiston ja Turun Seudun Sukututkijoiden välillä on ollut jo vuosien ajan ainutlaatuinen yhteistyön muoto, mitä vapaaehtoiset yhdistyksen jäsenet pyörittävät.

 

Ihminen joka on kiinnostunut arkiston tarjoamasta materiaalista, mutta ei tiedä mistä mitäkin löytää, voi tulla Turun maakunta-arkistoon ja siellä on opastaja paikalla. Opastusta on parillisten viikkojen tiistaisin kello 17-19 ja joka viikon keskiviikkona ja torstaina kello 12-14. Aikaa opastukseen ei tarvitse varata.

Miten Kädestä pitäen –opastus toimii?

 

Opastusta haluava tulee Turun maakunta-arkistoon ja etsii oppaan käsiinsä, yleensä arkiston henkilökunta tietää kuka on opastajana ja missä hän on. Joskus voi joutua odottamaan pienen hetken, jos joku opastus on juuri pahasti kesken.

 

Opastajat esittelevät maakunta-arkistossa olevaa materiaalia, pääpainon ollessa materiaalissa mikä auttaa ja tukee sukututkimusta. Opastuksessa perehdytään kirkonkirjojen mikrokortti- ja filmikokoelmiin, henkikirjakortistoihin, perukirjakortistoihin ja muihin sukututkimusta auttaviin materiaaleihin. Myös Astia-varausjärjestelmän käytössä opastetaan halukkaita. Tänä päivänä opastetaan myös miten ja mistä löytää digitoitua materiaalia.

Tarkoituksena ei ole tehdä kenenkään puolesta sukututkimusta vaan opastaa ja neuvoa eri lähteitä, mistä tietoa voi etsiä. Toki jos on hiljaista, voidaan perehtyä tarkemmin johonkin yksittäiseen ongelmakohtaan. Tämä yhteistyömuoto on käyttäjilleen ilmaista eikä edellytä minkään sukututkimusyhdistyksen tai sukuseuran jäsenyyttä.

Itselleni jäi kipinä sukututkimukseen juuri tämän opastuksen myötä, kun sain tietoa mistä mitäkin löytää ja pääsin opastajan avulla ison harppauksen eteenpäin. Toivoisin muiden sukututkimusyhdistysten ja sukuseurojen pääsevän oman maakunta-arkistonsa kanssa samanlaiseen yhteistyöhön. Tämä palvelee niin arkiston henkilökuntaa kuin tutkijoitakin.

 

Sari Ahonen

Turun Seudun Sukututkijat ry

puheenjohtaja