Isojen ja pienten leluja

Turun maakunta-arkisto sai toukokuussa vastaanottaa harvinaisia aineistolahjoituksia. Turun kaupungissa usean sukupolven ajan toimineen Casagranden lelukaupan omistaja otti yhteyttä ja kysyi, olisiko maakunta-arkistolla käyttöä parille vanhalle asiakirjalle. Ilmeni, että nämä ”pari vanhaa asiakirjaa” tarkoittivat käytännössä Turun vanhan telakan (Åbo Gamla Skeppsvarv) ja sen yhteydessä toimineen köysiradan kahta tilikirjaa aivan 1800-luvun alusta sekä William Crichtonille (1827-1889) kuulunutta luonnoskirjaa (Sketch Book III) vuosilta 1848-1859. Luovutussopimuksesta oli hädin tuskin muste kuivunut, kun merimuseo Forum Marinumista tuli hätäkutsu tulla STX:n telakalle pelastamaan sen arkistoista, mitä pelastettavissa olisi.

Casagranden leluliike on toiminut Turussa vuodesta 1912. Nykyinen kauppias, Renate Casagrande on innokas leluhistorian harrastaja, joka on koonnut kauppansa alakertaan lelumuseota.  Museon arvokkain esine on leikkilaiva vuodelta 1912.

 

Arkisto- ja museotyöläisiä työssään

Mikä yhdistää turkulaista lelukauppaa, Vanhaa telakkaa, STX:ää ja William Crichtonin luonnoskirjaa toisiinsa? 

 

Yksi yhdistävä tekijä on turkulainen telakkateollisuus, sen historia. Se sai alkunsa, kun skotti John Fithie tuli Tukholmasta Turkuun rakentamaan ruoppausproomua Turun kaupungin laskuun. Hän perusti sittemmin Aurajoen länsirannalle oman veistämön vuonna 1742. Veistämöstä käytettiin nimitystä Vanha veistämö. Vuonna 1800 osakeyhtiöksi muodostettu telakka oli 1800-luvun puolivälissä maan paras, mikäli todisteena voi pitää monia venäläisiä laivatilauksia. Samoihin aikoihin purjeet kuitenkin väistyivät höyrykoneen tieltä ja rauta syrjäytti puun laivanrakennuksessa. Ruotsalainen konemestari Anders Thalus Ericsson ja skotlantilainen mekaanikko David Cowie perustivatkin konepajan ja valimon Turkuun vuonna 1842. Kahdeksan vuotta myöhemmin konepajaan kutsuttiin johtajaksi nuori, 23-vuotias skotti, William Crichton.  Yhtiön nimi muuttui W:m Crichton & C:o- nimiseksi vuonna 1862, kun William osti siitä puolet itselleen.  Vanha veistämö ostettiin osaksi konepajaa 1880-luvulla.

William Crichton kuoli Turussa vuonna 1889, ja hänen omistamansa yhtiö teki konkurssin vuonna 1913, mutta toimintaa jatkoi sittemin Aktiebolaget Crichton – Williamin sukunimi säilyi yhtiön nimessä aina vuoteen 1965 saakka. Konkurssia edeltävinä vuosina telakan johtajana toimi Plymouthista Suomeen muuttanut John Edward Eager (1837 - 1908), William Crichtonin hyvä ystävä. Hänen pojantyttärensä Eva Mary Eager meni vihille italialaissyntyisen, Baltiasta Suomeen vuonna 1911 muuttaneen Antonio Casagranden pojanpojan, Renaton, kanssa.  Näin muodostuu tarinamme päätteeksi linkki yli sata vuotta Turussa toimineen leluliikkeen, Williamin ja vanhan laivatelakan välille.

Ab Crichtonin tarina jatkui Ab Crichton Vulcanina, sitten Wärtsilä-yhtymä Crichton Vulcanina, Wärtsilän Turun telakkana, Wärtsilä Meriteollisuus Oy:nä, Kvaerner Masa Yardsina, ja lopulta STX Europena – tosin telakan sijainti on vaihtunut Turusta Pernoon.  Se on sulattanut itseensä sellaisia toimijoita kuin Vulcan, Andros ja Valmet Laivateollisuus. Omistajina ovat toimineet ainakin britit, skotit, norjalaiset ja korealaiset; tietotaitoa on hankittu milloin briteiltä, milloin Saksasta ja Venäjä, välillä Neuvostoliitto, on tasaisin välein näytellyt suurta osaa tilauksissa. Telakka on rakentanut vesikulkuneuvoja sukellusveneistä loistoristeilijöihin, alusten voimanlähde on vaihdellut höyrystä dieseliin (myös moottoreita rakennettiin itse osan aikaa) ja nyttemmin kaasuun. Ensimmäiset ”loistoristeilijät” rakennettiin jo Williamin aikana: yksi näistä oli vuonna 1897 valmistunut, Peterhof-niminen, delta-metallista rakennettu alus, keisarilliseksi leluksikin mainittu.  Historiansa aikana telakkateollisuus on kokenut monia vaiheita, suuria nousuja ja rajuja laskuja. Nyt eletään taas yhtä murroskautta: päädytäänkö lopulta Suomen valtion ja saksalaistelakan yhteisomistukseen?

Turku on ylpeä telakoistaan ja muusta merellisestä historiastaan, ja Turun maakunta-arkisto on ottanut vastaan merenkulkuun liittyviä aineistoja ja pyrkii myös jatkossa panostamaan niihin – meillä on myös monia aktiivisia yhteistyötahoja, kuten Sjöhistoriska Institutet vid Åbo Akademi, Forum Marinum ja Rauman merimuseo.

Sähköisten aineistojen on sanottu hävittävän aika- ja paikkasidonnaisuuden.  Ei ole väliä, missä aineistoja säilytetään, kun niiden sisältämä informaatio on kaikkien saatavilla avoimien verkkojen kautta. Ihmisten identiteetti ja kulttuuri rakentuvat kuitenkin ajassa ja paikassa: ajan ja paikan historia yhdistyy yksilöhistoriaan, muistijäljet koskettavat toisiaan.  Muodostuu sukupolvi- ja alueellisia identiteettejä.  

Kvanttifysiikan kannalta saattaa olla niin, että informaatio sijaitsee pienen pieninä hippuina kaikkialla maailmankaikkeudessa, mutta ihmistajunta, tietoisuus ja subjektiivinen kokemus edellyttävät fyysisen komponentin läsnäoloa.  Juuri esineenä, John Eagerin omistaman kiinteistön koiratarhan vintillä säilytettynä, pureskeltuna ja haperoituneena esineenä, William Crichtonin luonnoskirjakin puhuttelee katsojaansa, laittaa mielikuvituksen liikkeelle kauas oman aikakauden ulottumattomiin.

Sketch Book III 1848-1859

Mutta kun tämä luonnoskirja tulee osaksi digitoitua, aika-paikkariippumatonta asiakirjallista kulttuuriperintöä, se kenties muovaa yhä useampien kulttuurista minäkuvaa, toimii ylpeyden ja ilon aiheena niin turkulaisille kuin suuremmallekin yleisölle, auttaa ymmärtämään kulttuurimme juuria. Kansainvälisyys on toinen merkittävä tekijä, joka yhdistää turkulaista telakkaa ja lelukauppaa toisiinsa. Suomi ei ole eikä ole koskaan ollutkaan (lyhyitä poikkeusjaksoja lukuun ottamatta) mikään monokulttuurinen umpiola, vaan maahan on muutettu Ruotsista, Saksasta, Venäjältä ja pienemmässä mittakaavassa Englannista, Skotlannista, Tanskasta, Norjasta, Hollannista ja Sveitsistä, nyttemmin vähän kaikkialta. Meidän on kiittäminen ulkomaisten osaajien ja ammattityöntekijöiden maahanmuuttoa teollisuutemme ja kaupan kehityksestä.

Topeliuksen Maamme-kirjan sanoin:
 

Ei ole yhtään sukuperältään niin sekoittautumatonta kansaa, ettei sen esi-isissä olisi vierasta verta; eikä kieleltään niin puhdasta kansaa, ettei se olisi sanoja muilta lainannut. Ja kaikki kansakunnat ovat työntekijöitä ihmissuvun suuressa yhteiskunnassa, joka jakautuu moneen haaraan.

Zacharis Topelius: Maamme Kirja (1875)

Päivi Niemelä
Ylitarkastaja, Turun maakunta-arkisto