Bloggasin ensimmäisiä mietteitäni arkistolaitoksen Astia-verkkopalvelusta vajaa vuosi sitten. Pidin itseäni melko kokeneena verkkopalvelujen käyttäjänä, koska olin hankkinut niistä kokemusta paitsi tutkijana myös opettajana. Opastan vuosittain opiskelijoita verkkoon joko löytämään perinteisiä tutkimusaineistoja erilaisten hakupalvelujen avulla tai tutkimaan alati runsastuvia digitaalisia aineistoja.
En ollut tuolloin järin innostunut Astia-verkkopalvelusta, sillä se vei minulta uskon omiin kykyihin, mitä tulee aineistojen paikallistamiseen. Aioin pysyä uskollisena Vakan käyttäjänä, vaikka panin merkille tiedon siitä, että palvelua testataan sen kehittämiseksi. Nyt oli aika testata kehitystyön tuloksia.
Aloitusnäyttö oli säilyttänyt avaran asunsa: hakusanalaatikko, hakutavat ”perinteinen” ja ”relevanssi” sekä linkit, joiden takaa saa apua. Tarjolle oli tullut myös ”Lisää hakuvaihtoehtoja”, jota klikkaamalla aukesi neljä tapaa rajata hakua: arkistonmuodostaja, sijainti, sarja ja aikajanaa kuvaava hauska viivoitin. Tämä oli verraton parannus. Toivoisin vielä, että aloitussivulla olisi pysyvä ohje tähden eli asteriskin käytöstä hakulauseessa. Se säästäisi meiltä aloittelevilta käyttäjiltä montaa turhaa yritystä.
Edellisellä kerralla testasin, kuinka yksityiset aineistot löytyvät. Tällä kertaa ensimmäinen haku kohdistui toisaalle, toimintakertomusten ja pöytäkirjojen suuntaan. Miten parannettu Astia kykenee toimittamaan ja tarkentamaan haun, joka kohdistuisi epäilemättä varsin massiiviseen asiakirjojen joukkoon? Rajasin hakua vain yhdellä, sijaintivaihtoehdolla, ja tulos oli uskottava ja käsiteltävissä. Edelleenkään en ole varma, ymmärränkö hakutapojen (relevanssi/perinteinen) eron. Tällä kertaa ne tuottivat kumpikin saman määrän tuloksia, joten ymmärtämättömyyteni ei näyttäisi olevan vakava ongelma.
Toinen haku kohdistui arkistoyksikköön, jonka tiesin olevan olemassa: Helsingin yleisen sairaalaan sairaalahallituksen pöytäkirjoihin. Tein useampia yrityksiä huonolla menestyksellä toimivaa hakulausetta keksimättä, vaikka Astiakin antoi apuaan erilaisia hakusanoja tarjoilemalla. Vasta käytyäni Vakassa – josta aineisto löytyi hetkessä – oivalsin, miten Astialta tulee asiaa kysyä.
Kun organisaatio alkaa kehittää palveluaan, ei ole tavatonta, että olennaisen tiedon ajatellaan lopulta löytyvän organisaation tai hallinnon sisältä. Siitä syystä, vaikka palvelua testattaisiin loppukäyttäjiä edustavalla joukolla, voivat koekäyttäjien viestit jäädä vaille huomiota. On ilo huomata, että arkistolaitoksessa kyseistä vaivaa ei ole podettu. Minun, kuten epäilemättä muidenkin Astiaa koekäyttäneiden, esittämäni havainnot ja huolenaiheet on kuultu ja otettu jatkokehittelyssä huomioon.
Astiasta on hiottu melkoinen instrumentti, joka poimii aineistomassasta pieniäkin yksityiskohtia. Siinä se on parhaimmillaan. Se kaipaa tosin Vakan tarjoamaa kokonaisnäkemystä, jotta hakija hahmottaa, mistä hänen hyppysiinsä tarttunut tiedonjyvä oikein on osa. Arvelenkin, että yhdessä nämä kaksi tulevat muodostamaan erinomaisen hakutyökalun.
Marianne Junila
Oulun yliopiston tutkija ja Jyväskylän yliopiston dosentti
Arkistojen yhteinen tulevaisuus?
Viime aikoina on kuultu paljon suunnitelmista uudistaa kuntakarttaa ja eri tavoin supistaa julkisen sektorin toimintaa. Keskittäminen ja järkeistäminen ovat suunta, johon yhteiskunta kulkee ja julkinen sektori on tässä liikkeessä voimakkaasti mukana.
Näihin ilmiöihin tiiviimmin tai löyhemmin liittyen on alalla jo menossa tietty omaehtoinen ja usein omista lähtökohdista alkunsa saanut keskittyminen: arkistoja on menneinä vuosina yhdistelty, kuten tutkijapalvelujakin. Kansallisarkistossa on parhaillaan menossa eräänlainen Suomen ennätys, kun yhdeltä tiskiltä opastetaan käyttäjiä yli 100 kilometrin laajuisten aineistojen äärelle kaikkiaan 600 vuoden aikaskaalalla. Haaste on nähdäkseni otettu avoimin ja luottavaisin mielin vastaan. Oppimisprojekti on käynnissä ja etenee vääjäämättä. Seuraava näkyvämpi hanke on Mikkeliin rakentuva keskusarkisto, jolla varaudutaan virastoissa muhivan viime vuosikymmenien massiivisen asiakirjaerän vastaanottoon. Ehkä keskusarkisto samalla antaa aseen myös pääkaupunkiseudun korkeita vuokramenoja vastaan? Aika näyttää.
Arkistot yhdistävät palvelujaan myös organisaatiorajojen yli. Pisimmällä tässä työssä mentäneen hakemistopalvelujen suhteen: pitkälle työstetty Kansallinen digitaalinen kirjasto (KDK) saattaa kirjastojen, museoiden ja arkistojen aineistoja tietokantamielessä saman katon alle. Vastikään käynnistetty arkistojen hakemistopalvelun (AHAA) kehittäminen puolestaan luo tähän arkistojen puolelta yhä parempia edellytyksiä. Tässä muutoksessa keskiössä on asiakaspalvelun kehittäminen, kun tarvitsemiaan aineistoja voi etsiä ja löytää muutenkin kuin yhden organisaation sisältä kerrallaan.
Myös Portti-palvelu on alkanut herättää kiinnostusta arkistolaitoksen ulkopuolella. Muutama tiedustelu siihen osallistumisesta on jo saatu ja lisää otetaan mielellään vastaan. Portin tulevaisuus saattaakin olla sellainen, että arkistolaitosta häivytetään siinä taka-alalle ja keskiöön nousee suomalainen arkistokenttä. Aineisto-opastuksen löytyminen yhdestä paikasta palvelisi näet sekä arkistoja että niiden asiakkaita: asiakkaiden näkökulmasta arkistoaines linkittyisi yhteen sen sijainnista riippumatta. Arkistoille yhteinen palvelu toisi mahdollisuuden tuoda aineistojaan nykyistä paremmin arkistojen käyttäjien tietoisuuteen.
Arkistokenttä on siis keskellä positiivista muutosta, jonka tavoitteena on tuottaa arkiston palvelut niiden tarvitsijoille myös tulevaisuuden Suomessa. Tieto oman suvun, oman kotiseudun tai koko Suomen historiasta on varallisuutta, jolla on tulevaisuudessakin arvoa. Nyt tehdään sitä työtä, jolla tuota pääomaa voidaan jatkossakin jakaa kaikille sitä tarvitseville. Kentältä aistittavissa oleva ennakkoluulottomuus ja halu toimivien ratkaisujen etsimiseen lupaavat tälle kehitykselle hyvää.
Tomi Ahoranta
Kehittämispäällikkö
Kansallisarkisto
Kehittämispäällikkö
Kansallisarkisto
Karjala-tietokantasäätiön helmikuun eloa
Projektipäällikkö Ropposen eli Jarin työhuoneen ovikelloa soitti täällä Mikkelin Savilahdenkatu kympissä hyvinkääläinen henkilö (Jouni Rasimus). Hän kertoi, että Hiitolan vanhoja rippikirjamerkintöjä löytyy Nurmeksen rippikirjoista (vuosilta 1690-1708), ja toivoi, että voisimme tallentaa ne. Eiköhän onnistu.
Joku vuosi sitten Jyväskylän yliopiston eräät tutkijat toivoivat syntyneiden ja kastettujen luetteloiden täydentämistä kummeilla; työ aloitettiin ko. yliopiston kurssilla ja sitä on jatkettu meidän toimesta. Monet sukututkijatkin ovat viime aikoina havainneet vanhojen kummitietojen ilmaantumisen tietokantaan.
Tallentajien kanssa on istuttu vierekkäin kuin kahdet vanhat varikset pähkäilemässä vaikkapa Pälkjärven 1800-luvun puolivälin rippikirjojen epäselvyyksiä. Tallennustyö tökkii ja silmissä hämärtyy, jos kaikkiin suhruisiin huomautustietoihin takerrutaan, mutta suurin osa saadaan kuitenkin mukaan.
Yhdellä ruokatunnilla juteltiin atk-vastaavamme Satu Soivasen kanssa kukkakaalikeiton ohessa henkilöiden ammattitiedoista. Miten paljon ja minkälaista ’normalisointia’ ammattiin, siviilisäätyyn tai sosiaaliseen asemaan liittyvät nimikkeet vaativat, että ne saadaan mukaan tilasto-osioon ja sitä kautta massahakuihin? Jatkossa nekin ovat varmasti tutkijoita kiinnostavaa materiaalia.
Satu pisti meille muille eteenpäin sähköpostiinsa tulleen tutkija Outi Hupaniitun (Svenska Litteratursällskapetin rahoittaman) selvityksen ”Tutkijoiden ääni ja sähköiset aineistot”. - Meitä kiinnostavaa tietoa. Sitäpaitsi selvityksessä heti alussa mainittu muistiorganisaatio-nimitys koskee myös meidänlaisiamme toimijoita!
Kuun lopuksi pidettiin säätiön vuosittainen hallituksen kokous. Rahapulmien lisäksi esillä oli mm. Katihan käyttömahdollisuuksien julkituominen. Yliopistoja edustavien hallituksen jäsenten mielestä käyttömahdollisuudet alkavat vasta nyt todella näkyä ja Katihan tiedeyhteisökäyttö lisääntyä! Esille pitäisi vain päästä mahdollisimman monilla foorumeilla! Sukututkijoiden osalta tietokannan
tarpeellisuutta kuvaa se, että nettikatihassa on tällä hetkellä seitsemisensataa päivittäistä kävijää.
Helmikuussa saatiin Karjala-tietokannalle tehdyksi oma facebook-profiili. Ehkä sekin osaltaan edesauttaa vuorovaikutuskanavien löytymistä. Itse haaveilen siitä, että historian ja äidinkielen opettajat löytäisivät Katihan. Kuvittelen, miten helposti sitä kautta löytyy pieniä ja isompia ikkunoita arjen historiaan.
Jari, Satu ja minä osallistumme tämän kevään mittaan Aalto-yliopiston kauppakorkean alaiseen Real Case Lab –koulutukseen. Viime kerralla meille oli puhumassa Elina Hiltunen tulevaisuuden ennakoinnista, heikoista signaaleista ja innovaatioista. Mitähän olisivat katiha-tuotteet?
Päivi Skyttä
Tutkija, Karjala-tietokanta
Mikkelissä toimiva Karjala-tietokantasäätiö tuottaa ja tarjoaa atk-pohjaista väestötieteellistä lähdeaineistoa tieteelliseen tutkimukseen sekä sukututkimukseen. Sen luoman ja ylläpitämän Katiha-ohjelman tietokantaan tallennetaan tietoja luovutetun alueen seurakuntien kirkonkirjoista, joita säilytetään Mikkelin maakunta-arkistossa ja jotka digitoituina ovat käytettävissä arkistolaitoksen Digitaaliarkistossa.
Joku vuosi sitten Jyväskylän yliopiston eräät tutkijat toivoivat syntyneiden ja kastettujen luetteloiden täydentämistä kummeilla; työ aloitettiin ko. yliopiston kurssilla ja sitä on jatkettu meidän toimesta. Monet sukututkijatkin ovat viime aikoina havainneet vanhojen kummitietojen ilmaantumisen tietokantaan.
Tallentajien kanssa on istuttu vierekkäin kuin kahdet vanhat varikset pähkäilemässä vaikkapa Pälkjärven 1800-luvun puolivälin rippikirjojen epäselvyyksiä. Tallennustyö tökkii ja silmissä hämärtyy, jos kaikkiin suhruisiin huomautustietoihin takerrutaan, mutta suurin osa saadaan kuitenkin mukaan.
Yhdellä ruokatunnilla juteltiin atk-vastaavamme Satu Soivasen kanssa kukkakaalikeiton ohessa henkilöiden ammattitiedoista. Miten paljon ja minkälaista ’normalisointia’ ammattiin, siviilisäätyyn tai sosiaaliseen asemaan liittyvät nimikkeet vaativat, että ne saadaan mukaan tilasto-osioon ja sitä kautta massahakuihin? Jatkossa nekin ovat varmasti tutkijoita kiinnostavaa materiaalia.
Satu pisti meille muille eteenpäin sähköpostiinsa tulleen tutkija Outi Hupaniitun (Svenska Litteratursällskapetin rahoittaman) selvityksen ”Tutkijoiden ääni ja sähköiset aineistot”. - Meitä kiinnostavaa tietoa. Sitäpaitsi selvityksessä heti alussa mainittu muistiorganisaatio-nimitys koskee myös meidänlaisiamme toimijoita!
Kuun lopuksi pidettiin säätiön vuosittainen hallituksen kokous. Rahapulmien lisäksi esillä oli mm. Katihan käyttömahdollisuuksien julkituominen. Yliopistoja edustavien hallituksen jäsenten mielestä käyttömahdollisuudet alkavat vasta nyt todella näkyä ja Katihan tiedeyhteisökäyttö lisääntyä! Esille pitäisi vain päästä mahdollisimman monilla foorumeilla! Sukututkijoiden osalta tietokannan
tarpeellisuutta kuvaa se, että nettikatihassa on tällä hetkellä seitsemisensataa päivittäistä kävijää.
Helmikuussa saatiin Karjala-tietokannalle tehdyksi oma facebook-profiili. Ehkä sekin osaltaan edesauttaa vuorovaikutuskanavien löytymistä. Itse haaveilen siitä, että historian ja äidinkielen opettajat löytäisivät Katihan. Kuvittelen, miten helposti sitä kautta löytyy pieniä ja isompia ikkunoita arjen historiaan.
Jari, Satu ja minä osallistumme tämän kevään mittaan Aalto-yliopiston kauppakorkean alaiseen Real Case Lab –koulutukseen. Viime kerralla meille oli puhumassa Elina Hiltunen tulevaisuuden ennakoinnista, heikoista signaaleista ja innovaatioista. Mitähän olisivat katiha-tuotteet?
Päivi Skyttä
Tutkija, Karjala-tietokanta
Mikkelissä toimiva Karjala-tietokantasäätiö tuottaa ja tarjoaa atk-pohjaista väestötieteellistä lähdeaineistoa tieteelliseen tutkimukseen sekä sukututkimukseen. Sen luoman ja ylläpitämän Katiha-ohjelman tietokantaan tallennetaan tietoja luovutetun alueen seurakuntien kirkonkirjoista, joita säilytetään Mikkelin maakunta-arkistossa ja jotka digitoituina ovat käytettävissä arkistolaitoksen Digitaaliarkistossa.
Viisas Hiiri
Vuonna 2000 Valtion taideteoslautakunta teetti kulttuurivuotta silmällä pitäen yhdeksän patsasta, joista yksi oli Jyrki Siukosen Viisas Hiiri. Useammassa osassa oleva kokonaisuus sai paikan Kansallisarkiston rauhankadun toimipisteestä Café Hauseniin johtavilta portailta, jossa hiiri toivottaa vierailijat tervetulleeksi kynä olkapäällä. Toinen osa kokonaisuutta sisältää tikkaat sekä avatun kirja, jonka sivua hiiri tutkii. Avatun kirjan sivulta löytyvät sanat Scripta manent, kirjoitukset pysyvät.
15. helmikuuta vuonna 2005 perustivat kolme PayPalin työntekijää: Chad Hurley, Steve Chen ja Jawed Karim palvelun, jossa loppukäyttäjällä oli mahdollisuus jakaa videomuotoista mediaa maailmanlaajuisesti. Idea ei ollut ainoa laatuaan, mutta käyttäjät ottivat sen omakseen. Tällä hetkellä palveluun ladataan yhdessä päivässä sisältöä niin paljon, että jos katsomisen aloittaisi nyt vuonna 2012 ja sitä jatkaisi keskeytyksettä, olisi tuo yhden päivän materiaali katsottu läpi vasta vuonna 2020. Käyttäjiä palvelulla noin 800 miljoonaa ja sen nimi on Youtube.
Miten nämä kaksi asiaa sitten liittyvät toisiinsa?
Vajaat pari vuotta sitten Viisas Hiiri nakersi tiensä internettiin ja perusti Youtubeen arkistolaitoksen virallisen videoiden levitykseen tarkoitetun kanavan. Rauhankadun toimipisteen lisäksi hiiri vastaanottaa vierailijoita siis myös sosiaalisessa mediassa. Tällä hetkellä kanavalle on viety videoita reilun neljän tunnin edestä ja lisää on tulossa. Osa materiaalista on julkista ja kaikkien saatavilla, osa taas on piilotettu ja tarkoitettu vain yhteistyökumppaneiden käyttöön. Suurin osa videoista perehdyttää palveluiden ja järjestelmien saloihin, mutta mukana on viihteellisempääkin sisältöä. Facebookin kanssa Youtube toimii hyvin yhteen ja julkaistua materiaalia mainostetaankin järjestelmällisesti tilapäivityksissä.
Kevään mittaan Kansallisarkisto järjestää viisi erillistä esitelmätilaisuutta, joissa asiakkaille esitellään Kansallisarkiston ja samalla koko arkistolaitoksen sähköisiä palveluja. Kaksi näistä esitelmistä (Arkistolaitoksen kotisivu – Ovi palveluihin ja Portti-palvelu) on jo pidetty ja nähtävillä Youtubessa. Tiedot tulevista luennoista löytyvät arkistolaitoksen kotisivuilta.
Minkälaista materiaalia sinä haluaisit kanavalla nähdä? Kerro mielipiteesi joko tämän artikkelin kommenttina, tai vaikka ViisasHiiri Youtube-kanavalla. Muista myös tilata kanava itsellesi.
 |
| Alkuvuoden lumikaaos on saanut tuntemattoman heltymään ja jakamaan porkkanaraasteensa tippa nenässä värjöttelevän hiiren kanssa. Ruokkimista ei kuitenkaan suositella, sillä se saattaa houkutella kutsumattomia vieraita. |
15. helmikuuta vuonna 2005 perustivat kolme PayPalin työntekijää: Chad Hurley, Steve Chen ja Jawed Karim palvelun, jossa loppukäyttäjällä oli mahdollisuus jakaa videomuotoista mediaa maailmanlaajuisesti. Idea ei ollut ainoa laatuaan, mutta käyttäjät ottivat sen omakseen. Tällä hetkellä palveluun ladataan yhdessä päivässä sisältöä niin paljon, että jos katsomisen aloittaisi nyt vuonna 2012 ja sitä jatkaisi keskeytyksettä, olisi tuo yhden päivän materiaali katsottu läpi vasta vuonna 2020. Käyttäjiä palvelulla noin 800 miljoonaa ja sen nimi on Youtube.
Miten nämä kaksi asiaa sitten liittyvät toisiinsa?
Vajaat pari vuotta sitten Viisas Hiiri nakersi tiensä internettiin ja perusti Youtubeen arkistolaitoksen virallisen videoiden levitykseen tarkoitetun kanavan. Rauhankadun toimipisteen lisäksi hiiri vastaanottaa vierailijoita siis myös sosiaalisessa mediassa. Tällä hetkellä kanavalle on viety videoita reilun neljän tunnin edestä ja lisää on tulossa. Osa materiaalista on julkista ja kaikkien saatavilla, osa taas on piilotettu ja tarkoitettu vain yhteistyökumppaneiden käyttöön. Suurin osa videoista perehdyttää palveluiden ja järjestelmien saloihin, mutta mukana on viihteellisempääkin sisältöä. Facebookin kanssa Youtube toimii hyvin yhteen ja julkaistua materiaalia mainostetaankin järjestelmällisesti tilapäivityksissä.
 |
| Viisas Hiiri -kanava Youtubessa. |
Kevään mittaan Kansallisarkisto järjestää viisi erillistä esitelmätilaisuutta, joissa asiakkaille esitellään Kansallisarkiston ja samalla koko arkistolaitoksen sähköisiä palveluja. Kaksi näistä esitelmistä (Arkistolaitoksen kotisivu – Ovi palveluihin ja Portti-palvelu) on jo pidetty ja nähtävillä Youtubessa. Tiedot tulevista luennoista löytyvät arkistolaitoksen kotisivuilta.
Minkälaista materiaalia sinä haluaisit kanavalla nähdä? Kerro mielipiteesi joko tämän artikkelin kommenttina, tai vaikka ViisasHiiri Youtube-kanavalla. Muista myös tilata kanava itsellesi.
Kare Salonvaara
Suunnittelija, Kansallisarkisto
Meijeriarkistot talteen
Pala, tai pikemminkin kimpale, eteläpohjalaista meijerihistoriaa saa arvoisensa säilytyspaikan, kun Osuuskunta Maitosuomen arkisto siirtyy Vaasan maakunta-arkistoon maaliskuussa.
Arkisto sisältää asiakirjamateriaalia noin sadan vuoden ajalta ja kattaa lukuisten Maitosuomeen liittyneiden paikallismeijereiden aineistot. Arkisto on arvokas lisä maakunta-arkiston kokoelmiin ei pelkästään maidontuotannon, vaan myös yritteliäisyyden ja osuuskuntatoiminnan kuvaajana. Paikalliset meijerit olivat pitkään keskeisiä toimijoita ja työllistäjiä kotipitäjissään.
Monet Maitosuomeen sulautuneet paikallismeijerit perustettiin viime vuosisadan vaihteessa. Maidonjalostuksen tärkein tuote tähän aikaan oli voi, jonka tuotannon määrän ja laadun kohottamiseen oli ratkaisevasti vaikuttanut mekaanisen separaattorin käyttöönotto 1880-luvulla. Separaattorin avulla kerma saatiin erotettua maidosta tuoreeltaan ja näin voi maistui jopa herkkämakuisille (?) englantilaisille, jotka muodostivat suomalaisen voin päämarkkinat. Suomalaiset meijerit pyöräytettiin liikkeelle separaattorin kammella. Lisäksi varhainen meijeritoiminta sai voimaa myös ajan aatteista, ennen kaikkea osuustoiminnasta.
Maitosuomen meijeriarkisto on ollut tutkijoiden käytössä jo osuuskunnan omissa tiloissa, mutta Vaasan maakunta-arkistoon siirron myötä sen säilyvyys ja käytettävyys paranee entisestään. Arkiston järjestämistyön kautta tiedot arkiston sisällöstä saadaan arkistotietokantaan ja sitä kautta verkkoon haettaviksi.
Arkisto sisältää asiakirjamateriaalia noin sadan vuoden ajalta ja kattaa lukuisten Maitosuomeen liittyneiden paikallismeijereiden aineistot. Arkisto on arvokas lisä maakunta-arkiston kokoelmiin ei pelkästään maidontuotannon, vaan myös yritteliäisyyden ja osuuskuntatoiminnan kuvaajana. Paikalliset meijerit olivat pitkään keskeisiä toimijoita ja työllistäjiä kotipitäjissään.
Monet Maitosuomeen sulautuneet paikallismeijerit perustettiin viime vuosisadan vaihteessa. Maidonjalostuksen tärkein tuote tähän aikaan oli voi, jonka tuotannon määrän ja laadun kohottamiseen oli ratkaisevasti vaikuttanut mekaanisen separaattorin käyttöönotto 1880-luvulla. Separaattorin avulla kerma saatiin erotettua maidosta tuoreeltaan ja näin voi maistui jopa herkkämakuisille (?) englantilaisille, jotka muodostivat suomalaisen voin päämarkkinat. Suomalaiset meijerit pyöräytettiin liikkeelle separaattorin kammella. Lisäksi varhainen meijeritoiminta sai voimaa myös ajan aatteista, ennen kaikkea osuustoiminnasta.
Maitosuomen meijeriarkisto on ollut tutkijoiden käytössä jo osuuskunnan omissa tiloissa, mutta Vaasan maakunta-arkistoon siirron myötä sen säilyvyys ja käytettävyys paranee entisestään. Arkiston järjestämistyön kautta tiedot arkiston sisällöstä saadaan arkistotietokantaan ja sitä kautta verkkoon haettaviksi.
Mikko Nykänen
Tutkija, Vaasan maakunta-arkisto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)